Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 66

niitä
muistuttavat. Tämä väite on esitetty niin yksinkertaisesti ja tuettu
niin vakuuttavalla todistuksella, nimittäin pölystä löytyneiden
pirstaleiden ulkonemain sopimisella seinässä oleviin pykäliin, että
meidän täytyy uskoa kirjoittajan tarkoittavan täyttä totta; tämän
varmaan jokainen järkevä lukija myöntänee. Mutta koska _kaikki_
kuvioita koskevat seikat ovat perin merkilliset -- varsinkin
verrattaessa itse kertomuksessa tavattaviin väitteisiin --, lienee
paikallaan sanoa parisen sanaa niistä kaikista -- sitäkin suuremmalla
syyllä kun nämä seikat ovat epäilemättä jääneet Mr. Poelta
huomaamatta.

1:nen, 2:nen, 3:s ja 5:s kuvio muodostavat, yhdistettyinä samaan
järjestykseen kuin kuilutkin ja vailla pieniä syrjähaarautumiaan eli
holvejaan, jotka, kuten muistettaneen, olivat vain pääsalien välisinä
käytävinä ja aivan eri laatua, etiooppilaisen sanajuuren "olla
varjoinen", josta kaikki varjon eli pimeän taivutukset johtuvat.

Mitä vasemmalla eli pohjoisimmalla puolella oleviin pykäliin tulee, on
melkeinpä varmaa, että Petersin mielipide oli oikea ja että ne
näennäisestä hieroglyyfimäisyydestään huolimatta todellakin olivat
taidetyötä ja tarkoitetut kuvaamaan ihmismuotoa. Ylimmäinen rivi on
ilmeisesti arabialainen sanajuuri "olla valkoinen", josta kaikki
kirkkauden ja valkoisuuden taivutukset johtuvat. Alin rivi ei ole niin
heti ymmärrettävissä. Kirjaimet ovat hieman rikkonaisia ja hajanaisia;
mutta sittenkään ei saata olla epäilystä siitä, että ne täydellisinä
ovat muodostaneet kokonaisen egyptiläisen sanan "Etelän piiri".
Huomattakoon, että tällainen tulkinta vahvistaa Petersin ajatusta
"pohjoisimmasta" kuviosta. Käsi on kurotettu etelää kohti.

Tällaiset päätelmät avaavat laajoja aloja mietiskelylle ja mieltä
jännittäville arvailuille. Ne olisi kenties otettava huomioon
muutamain kertomuksen heikoimmin haahmoteltujen tapausten yhteydessä,
vaikkakaan tämä yhdysside ei millään huomattavalla tavalla ole
täydellinen. "Tekeli-li" oli Tsalalin säikähtyneiden alkuasukasten
huuto huomatessaan merestä löydetyn _valkean_ eläimen raadon. Se oli
myöskin tsalalilaisen vangin kauhun huudahdus, nähdessään Mr. Pymillä
olevia _valkeita_ esineitä. Sitä kirkuivat vielä ne nopealentoiset
_valkeat_ jättiläislinnut, jotka tulivat etelän _valkeasta_
utuverhosta. Ei mitään _valkoista_ löytynyt Tsalalista enempää kuin
matkallakaan sen tuolle puolen. Ei ole mahdotonta, että perinpohjainen
kielitieteellinen tutkimus on huomaava Tsalalin, kuilujen saaren
nimityksen joko koskevan itse kuiluja tahi niitä etiooppialaisia
kirjaimia, jotka niin salaperäisesti oli piirretty niiden kaarroksiin.

"Olen kaivertanut sen vuorten onkaloihin ja kirottu olkoon kallioon
kätketty tomu."

Last Page

Text Comparison with The Complete Poetical Works of Edgar Allan Poe Including Essays on Poetry

Page 5
bad.
Page 21
These trifles are collected and republished chiefly with a view to their redemption from the many improvements to which they have been subjected while going at random the "rounds of the press.
Page 28
" In terror she spoke, letting sink her Wings till they trailed in the dust-- In agony sobbed, letting sink her Plumes till they trailed in the dust-- Till they sorrowfully trailed in the dust.
Page 29
* * * * * TO HELEN.
Page 46
A portion of it was contained, in 1829, in the piece beginning, "Should my early life seem," and in 1831 some few lines of it were used as a conclusion to "Tamerlane.
Page 59
But Rumor speaks of him as of a prodigy Pre-eminent in arts, and arms, and wealth, And high descent.
Page 68
Baldazzar, it doth grieve me To give thee cause for grief, my honored friend.
Page 69
Alas! alas! There is an imp would follow me even there! There is an imp _hath_ followed me even there! There is--what voice was that? _Bal_.
Page 98
We shall see what better he, in his own person, has to offer.
Page 104
PART II.
Page 118
They weep:--from off their delicate stems Perennial tears descend in gems.
Page 138
* * * * * THE ISLAND OF THE FAY.
Page 145
We moved our hands, for example, when we were dwellers on the earth, and in so doing we gave vibration to the atmosphere which engirdled it.
Page 156
It included not only the harmonies of time and of tune, but the poetic diction, sentiment and creation, each in its widest sense.
Page 157
I need scarce tell you, my friend, that, even when you left us, men had agreed to understand those passages in the most holy writings which speak of the final destruction of all things by fire as having reference to the orb of the earth alone, But in regard to the immediate agency of the ruin, speculation had been at fault from that epoch in astronomical knowledge in which the comets were divested of the terrors of flame.
Page 172
An immortal instinct deep within the spirit of man is thus plainly a sense of the Beautiful.
Page 186
_ Keeping originality _always_ in view--for he is false to himself who ventures to dispense with so obvious and so easily attainable a source of interest--I say to myself, in the first place, "Of the innumerable effects or impressions of which the heart, the intellect, or (more generally) the soul is susceptible, what one shall I, on the present occasion, select?" Having chosen a novel first, and secondly, a vivid effect, I consider whether it can be best wrought by incident or tone--whether by ordinary incidents and peculiar tone, or the converse, or by peculiarity both of incident and tone--afterwards looking about me (or rather within) for such combinations of events or tone as shall best aid me in the construction of the effect.
Page 191
And here it was that I saw at once the opportunity afforded for the effect on which I had been depending, that is to say, the effect of the _variation of application_.
Page 192
Admitting that there is little possibility of variety in mere _rhythm_, it is still clear that the possible varieties of metre and stanza are absolutely infinite; and yet, for _centuries, no man, in verse has ever done, or ever seemed to think of doing, an original thing_.
Page 197
But in this view even the "metaphysical verse" of Cowley is but evidence of the simplicity and single-heartedness of the man.