Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 64

asui eräällä pienimmällä saarella; että soturien pukuna
olevat mustat nahat oli saatu tavattoman kookkaasta eläimestä, jota
tapasi vain kuninkaan hovin läheisessä laaksossa, että saariston
asukkaat eivät valmistaneet muunlaisia veneitä kuin tasapohjaisia
lauttoja; nuo neljä kanoottia olivat ainoat muunmaalliset ja nekin oli
vain sattumalta saatu joltain isolta saarelta lounaasta käsin; että
vangin nimi oli Nu-Ku; ettei hän tiennyt mitään Bennettin saaresta ja
että jättämämme saaren nimi oli _Tsalal_. Sanat _Tsalemon_ ja _Tsalal_
alkoivat pitkällä sihinällä, jota meidän oli mahdoton matkia, vaikka
monta kertaa koetimme; ihan samanlaisen äänen oli päästänyt se musta
kaulushaikara, jonka olimme syöneet kallion huipulla.

_Maaliskuun 3 p:nä_. Veden lämpö oli nyt todella merkillinen ja sen
väri muuttui nopeasti. Se ei ollut enää läpikuultavaa, vaan
maitomaisen väristä ja tiivistä. Aivan lähellämme se oli tavallisesti
tyventä eikä milloinkaan niin aaltoilevaa, että kanoottimme olisi
ollut vaarassa; mutta hämmästyimme tuon-tuostakin havaitessamme pinnan
oikealla ja vasemmalla puolellamme, milloin minkin matkan päässä,
äkkiä ja laajalta kuohuilevan. Huomasimme vihdoin, että sitä ennen
aina hurjasti hulmuili udun piirissä etelässä.

_Maaliskuun 4 p:nä_. Tänään, kun pohjoistuuli huomattavasti tyyntyi,
otin takkini taskusta valkean nenäliinan jatkaakseni purjetta. Nu-Nu
istui aivan vieressäni ja palttinan sattumalta lehahtaessa hänen
kasvoilleen hän sai kovia kouristuksia. Sen jälkeen hän vaipui uneen
ja horroksiin hiljaa mutisten: Tekeli-li! Tekeli-li!

_Maaliskuun_ 5 _p:nä_. Tuuli oli kokonaan tauonnut, mutta ilmeistä
oli, että yhä riensimme etelään väkevän virran ajamana. Tosiaankin
tuntuisi luonnolliselta, että tapahtumain nykyinen käänne olisi tehnyt
meidät levottomiksi, mutta me olimme tyynellä mielellä. Petersin
kasvoilla ei näkynyt pelon merkkiäkään, vaikka niillä väliin väikkyi
ilme, jota en pystynyt tajuamaan. Napaseututalvi teki tuloaan, mutta
sen kauhuja ei kuulunut. Tunsin ruumiin ja sielun _turtumista_,
aistimukseni uinuivat -- mutta siinä kaikki.

_Maaliskuun 6 p:nä_. Harmaa utu oli nyt noussut vielä monta astetta
taivaanrannan yläpuolelle ja sen harmaa vivahdus häipyi vähitellen.
Veden lämpö oli nyt kohonnut äärimmilleen, tuskin kärsi pistää kättä
mereen ja veden maidonkarvainen väri oli entistä ilmeisempi. Tänään
meri rupesi kuohuilemaan ihan kanootin ympärillä. Sen jälkeen udun
huippu, kuten ainakin, hulmahti hurjasti ja hetkeksi pilvi jakaantui
juurelta. Hienoa valkeaa jauhetta, joka muistutti tuhkaa, mutta ei
suinkaan ollut sitä, satoi kanoottiin ja koko aavan veden pinnalle,
udun heretessä hulmuilemasta ja meren hyrskyjen tyyntyessä. Nu-Nu
heittäytyi nyt veneen pohjalle kasvoilleen eivätkä mitkään houkutukset
saaneet häntä nousemaan.

_Maaliskuun_ 7 _p:nä_. Tänään kysyimme Nu-Nulta, minkä vuoksi hänen
maanmiehensä olivat tuhonneet toverimme; mutta hän oli niin kauhun
vallassa, ettei kyennyt vastaamaan järkevästi. Hän makasi veneen
pohjalla ja kysyessämme yhä uudestaan teki vähämielisen liikkeitä,
nosti etusormella ylähuultaan ja paljasti hampaat. Ne olivat mustat.
Emme milloinkaan ennen olleet nähneet Tsalalin asukkaiden hampaita.

_Maaliskuun 8 p:nä_. Tänään uiskenteli ohitsemme samanlainen valkea
eläin kuin se, joka Tsalalin ranta-aukealla oli synnyttänyt niin
hurjan mylläkän. Olisin korjannut sen veneeseen, mutta äkkiä minut
valtasi välinpitämättömyys ja jätin sen tekemättä. Veden lämpö yhä
lisääntyi eikä enää

Last Page Next Page

Text Comparison with Derniers Contes

Page 0
fr.
Page 1
Le fantastique et le grotesque y revetent un air de gravite et de sang-froid qui est du plus haut comique, et donne a la satire ou a la lecon morale un relief des plus saisissants.
Page 3
D'en haut pendait une chaine d'un metal inconnu, rouge-sang, dont l'extremite superieure se perdait, comme la ville de Boston, _parmi les nues_.
Page 4
Sa Majeste maudit son costume masculin.
Page 12
"Au dela de cette ile, nous atteignimes une contree ou il y avait une caverne qui s'etendait a la distance de trente ou quarante milles dans les entrailles de la terre, et qui contenait des palais plus nombreux, plus spacieux et plus magnifiques que tous ceux de Damas ou de Bagdad.
Page 14
Dans ses serres le monstre portait a son aire dans les cieux une maison dont il avait fait sauter le toit, et dans l'interieur de laquelle nous apercumes distinctement des etres humains, en proie sans doute au plus affreux desespoir en face de l'horrible destin qui les attendait.
Page 30
Je suis cette Signora Psyche Zenobia, si justement celebre comme secretaire correspondant du "_Philadelphia, Regular, Exchange, Tea, Total, Young, Belles, Lettres, Universal, Experimental, Bibliographical, Association, To, Civilise, Humanity.
Page 32
Il y a eu _le Mort vivant_, article capital!--la relation des sensations eprouvees par un gentilhomme dans sa tombe avant qu'il ait rendu l'ame--article plein de gout, de terreur, de sentiment, de metaphysique et d'erudition.
Page 37
Regardez seulement, Madame, l'air fute de cet _Epsilon_! Et ce _Phi_, certainement ce doit etre un eveque! Quelle mine plus spirituelle que celle de cet _Omicron_! Et ce _Tau_ avec quelle grace il se bifurque! Bref, il n'y a rien de pareil au grec pour un veritable article a sensation.
Page 41
Je songeai a Pompey!--Helas! Je songeai a l'amour! Je songeai a tous les faux pas qui ont ete faits et qui peuvent etre faits encore.
Page 76
Cependant, je dormis profondement; et l'ensemble de ma vision--car ce n'etait ni un songe, ni un cauchemar--provint naturellement des circonstances de ma position--du train ordinaire de ma pensee, et de la difficulte, a laquelle j'ai fait allusion, de recueillir mes sens, et surtout de recouvrer ma memoire longtemps apres mon reveil.
Page 85
--C'est-a-dire, je crois .
Page 86
" "Bah!--Eh bien, c'est moi qui ai dit a Aristote, qu'en eternuant, les hommes eliminaient le superflu de leurs idees par la proboscide.
Page 106
Un des poemes les plus acheves de Willis[71], le meilleur assurement a mon avis qu'il ait jamais ecrit, a du sans doute a ce meme exces de brievete de ne pas occuper la place qui lui est due tant aux yeux des critiques que devant l'opinion populaire.
Page 108
Il se relie intimement aux deux extremes, et n'est separe du Sens moral que par une si faible difference qu'Aristote n'a pas hesite a mettre quelques-unes de ses operations au nombre des vertus memes.
Page 114
Dans ses _Avertissements du Parnasse_, Boccalini nous raconte que Zoile faisant.
Page 115
Le fait est que chez Moore la Fantaisie predomine tellement sur toutes ses autres facultes, et surpasse a un si.
Page 119
Cependant je ne blame pas le monde, ni ne le meprise, Pas plus que la guerre declaree par tous a un seul.
Page 124
decente servilite, se font un point de conscience d'encourager le pauvre diable d'auteur avec un dollar ou deux, plus ou moins, selon qu'il se comporte decemment, et s'abstient de la vilaine habitude de relever le nez.
Page 126
C'est une masse de troncons d'arbres, tous petrifies, qui sonnent comme du fer fondu sous le talon de son cheval, et qui semblent s'etendre a des milles et des milles autour de lui sous la forme d'une foret abattue et morte.