Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 59

kummallisiin pykälöihin, joita
näkyi merkelissä umpisokkelon perukalla. Ei tarvinnut paljoakaan
ponnistaa mielikuvitustaan huomatakseen, että vasemmalla eli
pohjoisimmalla puolella olevat pykälät kuvasivat, vaikkakin
kömpelösti, kurotetuin käsin seisovaa ihmishaahmoa. Muut pykälät
muistuttivat hiukan jonkinlaisia kirjaimia ja Peters väitti kiven
kovaan, että ne kirjaimia olivatkin. Sain hänet lopulta uskomaan
erehtyneensä osottamalla onkalon lattiaa, mistä jauheen seasta
poimimme pala palalta useita suuria merkeliliuskoja. Jokin mullistus
oli ilmeisesti lohkaissut ne merkelin pinnasta, jossa pykälät olivat,
sillä niiden ulkonemat sopivat täsmälleen pykäliin, mikä siis todisti
nämä luonnon työksi. Tultuamme vakuutetuksi siitä, ettei näistä
omituisista luolista löytynyt mitään pakotietä vankilastamme,
palasimme alakuloisina ja lannistuneina takaisin kallion huipulle. Ei
mitään mainittavaa tapahtunut seuraavana vuorokautena, paitsi että
tarkastaessamme maata kolmannen kuilun itäpuolella löysimme kaksi
kolmikulmaista, hyvin syvää kuoppaa, joiden suut olivat myöskin mustaa
graniittia. Näihin emme arvelleet kannattavan yrittää laskeutua, koska
ne näyttivät pelkiltä luonnon muodostamilta umpisyvänteiltä.




XXI.

Me laskeudumme vuorelta. -- Taistelu villien kanssa. -- Pako
saarelta.


Tämän kuukauden kahdentenakymmenentenä päivänä, kun huomasimme
kerrassaan mahdottomaksi kauemmin elää pähkinöillä, joiden nauttiminen
tuotti meille mitä kiduttavimpia tuskia, päätimme tehdä epätoivoisen
laskeutumisyrityksen kallion etelärinteeltä. Jyrkänne oli täällä mitä
pehmeintä rasvakiveä, vaikka se kauttaaltaan laskeutui miltei
kohtisuoraan ainakin sadanviidenkymmenen jalan syvyyteen, jopa monissa
paikoin kaareutui yli laakson. Kauan etsittyämme keksimme kapean
pengermän parin kymmenen jalan päässä alhaalla; tälle Petersin
onnistui loikata minun koettaessani häntä auttaa yhteensidotuilla
nenäliinoillamme. Hieman suuremmalla vaivalla minäkin pääsin alas ja
silloin näimme voivamme laskeutua koko matkan samalla tavoin kuin
olimme kiivenneet kuilusta, tultuamme haudatuksi kallion pudotessa --
s.o. leikkaamalla askelmia rasvakiveen veitsillämme. Yrityksen
äärimmäistä vaarallisuutta voi tuskin arvata, mutta kun muutakaan
keinoa ei ollut, päätimme siihen ryhtyä.

Pengermällä, missä nyt seisoimme, kasvoi muutamia pähkinäpensaita ja
niihin kiinnitimme nenäliinaköytemme toisen pään. Kun toinen oli
sidottu Petersin vyötäisille, laskin minä hänet alas jyrkkää seinämää
myöten, kunnes nenäliinat pingottuivat kireälle. Hän kävi nyt
kaivamaan kahdeksan tai kymmenen tuuman syvyistä koloa rasvakiveen,
tehden kallion yläpuolelta viettäväksi noin jalan korkeudelle, jotta
hän pistoolin perällä sai lyödyksi melkoisen paksun vaarnan
tasoitettuun pintaan. Sitten minä vedin hänet nelisen jalkaa ylös,
jolloin hän teki toisen samanlaisen kolon ja iski taasen vaarnan. Kun
hän näin oli saanut tuen sekä jaloilleen että käsilleen, päästin nyt
köyden pensaasta ja viskasin hänelle pään, jonka hän sitoi ylimäisessä
kolossa olevaan vaarnaan laskeutuen hiljalleen kolmisen jalkaa alemmas
kuin tähän asti, s.o. niin pitkälle kuin nenäliinat ylettyivät.
Tällöin hän kaivoi taas kolon ja löi vaarnan. Sitten hän veti itseään
ylöspäin niin että sai jalkansa tuetuksi juuri kaivamaansa koloon,
pidellen käsillään kiinni ylempänä olevasta vaarnasta. Nyt hänen oli
välttämättä irrotettava nenäliinat ylimäisestä vaarnasta sitoakseen ne
toiseen, ja silloin hän huomasi pahoin erehtyneensä kovertaessaan
kolot niin etäälle toisistaan. Kerran tai pari turhaan yritettyään
henkensä uhalla ylettyä solmuun, jolloin hänen täytyi pysytellä kiinni
vasemmalla kädellään koettaessaan irroittaa köyttä oikealla, hän
vihdoin katkaisi nuoran ja jätti kuusi tuumaa kiinni vaarnaan. Sitoen
nenäliinat nyt toiseen vaarnaan hän

Last Page Next Page

Text Comparison with Eureka

Page 5
_Néanmoins c'est simplement comme Poëme que je désire que cet ouvrage soit jugé, alors que je ne serai plus.
Page 8
«Or, mon cher ami,--continue l'auteur de la lettre,--il est inadmissible que par la méthode rampante, exclusivement pratiquée, les hommes eussent pu atteindre au maximum de vérité, même après une série indéfinie de temps; car la répression de l'imagination était un vice que n'aurait même pas compensé l'_absolue_ certitude de cette marche de colimaçon.
Page 12
Qu'on n'essaye pas, dis-je, d'avancer une pareille stupidité; car, d'abord, il n'y a pas de degrés dans l'impossibilité, et une conception impossible ne peut pas être plus particulièrement impossible que toute autre conception impossible; ensuite, M.
Page 14
_ [Footnote 1: Cant.
Page 18
Mais la plus belle qualité de la pensée est d'avoir conscience d'elle-même, et l'on peut dire, sans faire une métaphore paradoxale, qu'il n'y a pas de brouillard d'esprit plus épais que celui qui, s'étendant jusqu'aux limites du domaine intellectuel, dérobe ces frontières elles-mêmes à la vue de l'intelligence.
Page 19
_ Dans le fait, s'il nous est impossible de nous figurer une fin de l'espace, nous n'éprouvons aucune difficulté à imaginer un commencement quelconque parmi une série infinie de commencements.
Page 28
Chaque atome, formant une partie d'un globe généralement uniforme d'atomes, trouve.
Page 30
Pour ces intelligences,--comme pour la mienne,--il n'est pas de démonstration mathématique qui puisse apporter la moindre _vraie preuve_ additionnelle à la grande _Vérité_ que j'ai avancée, à savoir que l'_Unité Originelle est la source, le principe des Phénomènes Universels.
Page 31
Aucun effort d'explication, aucun effort heureux, à ma connaissance, n'a été fait relativement à son _modus operandi.
Page 35
Quand cette seconde couche a atteint sa destination ou pendant qu'elle s'en approche, un troisième exercice inférieur de la même force, ou une troisième force inférieure de même nature,--le nombre des atomes émis étant dans tous les cas la mesure de la force,--dépose une troisième couche sur la seconde,--et ainsi de suite, jusqu'à ce que ces couches concentriques, devenant de moins en moins vastes, atteignent finalement le point central; et alors la matière diffusible, en même temps que la force diffusive, se trouve épuisée.
Page 43
Accordez que la tendance abstraite d'un atome quelconque vers un autre atome quelconque est le résultat inévitable de la diffusion de l'Unité normale, ou ce qui est la même chose, admettez qu'un atome donné quelconque _se propose_ de se mouvoir dans une direction donnée quelconque, il est clair que, s'il y a une _infinité_ d'atomes de tous les côtés de l'atome qui se propose de se mouvoir, il ne pourra jamais se mouvoir, dans la direction donnée, vers la satisfaction de sa tendance, en raison d'une tendance précisément égale et contre-balançante dans la direction diamétralement opposée.
Page 55
Que la démonstration ne prouve pas l'hypothèse, selon le sens ordinaire attribué au mot _preuve,_ naturellement je l'admets.
Page 57
Mais la gravitation a eu lieu; donc l'acte de la Création avait cessé; et, la gravitation s'étant manifestée depuis un long temps, il faut en conclure que l'acte de la Création a cessé aussi depuis un long temps.
Page 61
» Il est évident en fait que l'égalité de distribution diminuera en raison du progrès de l'agglomération, c'est-à-dire à mesure que les choses diminueront en nombre.
Page 68
Pour parler d'une manière approximative, nous pouvons dire que chaque planète est, relativement au Soleil, située à une distance double de celle qui la précède.
Page 70
Il occupe un espace cubique de 681 septillions et 472 quintillions de milles.
Page 73
Ayant observé, au moyen des instruments micrométriques les plus délicats, la position exacte de l'étoile, marchons le long de cette inconcevable route, jusqu'à ce que nous ayons atteint l'autre extrémité.
Page 79
Mais cette idée de la circonférence, idée qui, au point de vue de toute la géométrie ordinaire, n'en est que l'idée purement mathématique, mise en opposition de l'idée pratique, est aussi, en stricte réalité, la seule conception pratique que nous puissions façonner à notre usage pour l'intelligence de cette circonférence majestueuse à laquelle nous avons affaire, au moins en imagination, quand nous supposons notre système tournant autour d'un point situé au centre de la Galaxie.
Page 90
Le Doute, la Surprise et l'Incompréhensibilité arrivent au même moment.
Page 91
En même temps, souviens-toi que tout est Vie,--que tout est la Vie,--la Vie dans la Vie,--la moindre dans la plus grande, et toutes dans l'Esprit de Dieu.