Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 58

ja se oli tuotu kajuuttaan ja pistetty
säiliöön. Räjähdys oli nyt viskannut sen rannalle, mutta miksikä se
oli synnyttänyt sellaisen levottomuuden villeissä, sitä emme pystyneet
käsittämään. Vaikka he tunkeilivat raadon ympärillä, ei kuitenkaan
kukaan halunnut mennä aivan lähelle. Ennenpitkää paalujen tuojat
iskivät ne kehään sen ympärille ja samassa kun se oli tehty, hyökkäsi
koko suunnaton joukko sisämaahan päin läpitunkevasti kirkuen:
_Tekeli-li! Tekeli-li!_




XX.

Pakopaikkamme ja oleskelumme siellä.


Seuraavana kuutena tai seitsemänä päivänä pysyimme piilopaikassamme
kalliolla käyden ulkona vain aika-ajoin vettä ja pähkinöitä hakemassa
ja silloinkin varovaisesti hiiviskellen. Olimme tehneet pengermälle
jonkinlaisen katoksen, kyhänneet siihen vuoteen kuivista lehdistä ja
asettaneet kolme isoa kiveä tulisijaksi ja pöydäksi. Tulen saimme
helposti syttymään hieromalla vastakkain kahta puunkappaletta, joista
toinen oli pehmeä, toinen kova. Lintu, jonka olimme saaneet niin
oikeaan aikaan, oli kerrassaan mainio, vaikka hieman sitkeä.

Mutta lintu loppui pian ja ruokaa oli saatava. Me tarkastelimme
kallion kukkulaa puolelta ja toiselta päästäksemme perinpohjin
selville toiveistamme. Huomasimme, ettei täältä löytynyt mitään
syötävää, lukuunottamatta epäterveellisiä pähkinöitä ja erästä
katkeraa kurimolajia, joka kasvoi pienellä, vain kuudentoista
neliöjalan suuruisella alalla ja siis pian oli lopussa. Helmikuun
viidentenätoista päivänä ei siitä, mikäli muistan, ollut korttakaan
jälellä ja pähkinöitäkin alkoi olla niukalta; surkeampaan tilaan
olisimme siis tuskin voineet joutua. Kuudentenatoista päivänä
kiertelimme taas pitkin vankilamme muureja toivoen löytävämme jonkun
pelastuksen tien; mutta turhaan. Laskeuduimme myöskin siihen kuiluun,
johon olimme hautautuneet, heikosti toivoen pääsevämme jostain uomassa
olevasta aukosta päärotkoon. Siinäkin petyimme, mutta löysimme ja
korjasimme talteen musketin.

Seitsemäntenätoista päivänä läksimme liikkeelle päättäen
perusteellisemmin tarkastaa erään mustagraniitti-kuilun, johon olimme
osuneet muutamalla tarkastusretkellämme. Muistimme vain pikimmältään
vilkaisseemme erääseen luolan sivulla olevaan halkeamaan ja tahdoimme
kaikin mokomin sen tutkia, vaikka emme toivoneetkaan löytävämme mitään
aukkoa.

Pääsimme jotakuinkin helposti onkalon pohjaan, kuten edelliselläkin
kerralla, ja olimme nyt siksi tyynellä mielellä, että saatoimme
katsastaa sitä hieman tarkemmin. Se oli tosiaankin omituisimpia
paikkoja mitä ajatella saattaa ja vaivoin voimme uskoa sen pelkäksi
luonnon työksi. Idästä länteen luola oli noin viisisataa kyynärää
pitkä, kun se mitattiin mutkineen päivineen; muuten -- kuten luulisin,
minulla kun ei ollut tarkkoja mittausvälineitä -- vain neljä- tai
viisikymmentä kyynärää.

Tunkeusimme nyt tarmokkaasti siihen raivaten tieltämme suuren joukon
orjantappuroita ja syytäen syrjään suunnattoman röykkiön teräviä
piikiviä, jotka hieman muistuttivat nuolenpäitä. Emme kumminkaan
malttaneet hellittää havaitessamme hiukan valoa pilkottavan onkalon
perältä. Viimein ahtauduimme kolmisenkymmentä jalkaa eteenpäin ja
huomasimme aukeaman matalaksi ja säännölliseksi kaariholviksi, jonka
pohjalla oli samaa hienonhienoa jauhetta kuin pääkuilussakin. Kirkas
valo valkeni samassa ja tehtyämme äkkikäännöksen tulimme toiseen
korkeaan saliin, joka oli kaikinpuolin samanlainen kuin edellinenkin,
paitsi pitkittäisempi.

Löysimme siitä pienen aukeaman, samanlaisen kuin se, jonka läpi olimme
tulleet toisesta kuilusta, ja se oli niinikään orjantappurain ja
valkeiden nuolenpään muotoisten piikivien tukkimana. Tunkeuduimme sen
läpi ja huomasimme sen nelisenkymmentä jalkaa pitkäksi ja kolmanteen
kuiluun päättyväksi. Tämäkin oli aivan ensimäisen kaltainen, paitsi
pituusmuodoltaan.

Olimme jo lähdössä tästä onkalosta, johon pääsi vain niukasti valoa,
kun Peters kohdisti tarkkaavaisuuteni

Last Page Next Page

Text Comparison with Histoires grotesques et sérieuses

Page 8
M.
Page 14
Dans la recherche inconsidérée de ce but, il se précipite dès son début dans la pure supposition.
Page 24
» Mais pas du tout! Il était neuf heures du matin.
Page 31
portant des marques de violence et flottant sur la rivière.
Page 43
Non-seulement il aura fui loin du quai, mais il n'aura pas permis au bateau d'y rester.
Page 50
Maelzel;--ainsi, dans le principe, il ne portait pas de plumet.
Page 51
La base de la caisse est assez élevée au-dessus du plancher, au moyen de roulettes ou de petits cylindres de cuivre sur lesquels on la fait mouvoir, et les spectateurs peuvent ainsi apercevoir toute la portion d'espace comprise au-dessous de _l'Automate_.
Page 53
Prenant ensuite dans le même tiroir le jeu d'échecs de _l'Automate_, il dispose les pièces sur l'échiquier placé devant la figure.
Page 58
Ceci fait, rien n'empêche que le corps de l'homme ne reprenne sa position première,--car l'armoire est redevenue assez sombre pour défier l'examen.
Page 66
L'auteur de la brochure citée par Brewster en fait mention, mais il reconnaît son impuissance à l'expliquer.
Page 73
Qu'était, en vérité, ma passion pour la jeune fille de la vallée en comparaison de la ferveur, du délire et de l'extase enlevante d'adoration avec lesquels je répandais toute mon âme en larmes aux pieds de l'éthéréenne Ermengarde?--Oh! brillante était la séraphique Ermengarde! Et cette idée ne laissait en moi de place à aucune autre.
Page 77
Ses yeux sont plus beaux que les joyaux du Pectoral, et sa chair est semblable au miel d'Hébron.
Page 81
Je sautai sur mes pieds pour examiner la pendule, et je m'aperçus qu'elle s'était arrêtée.
Page 83
Je réfléchis alors qu'il était pour moi grandement temps de mourir, puisque la fortune avait juré de me persécuter, et je me dirigeai en conséquence vers la rivière la plus prochaine.
Page 84
C'est pourquoi, remettant pour le moment mon projet de suicide, je glissai tant bien que mal mes membres inférieurs dans les manches de mon habit, et me mis à la poursuite de la coupable avec toute l'agilité que réclamait le cas et que me permettaient les circonstances.
Page 93
quoi?--dis-je.
Page 103
L'énormité de la somme et son applicabilité immédiate éblouissaient tous ceux qui rêvaient a la question.
Page 104
aurait pu se le figurer accomplissant l'un ou l'autre entre mille projets.
Page 124
Aux divers bras de cet arbre étaient suspendues des cages pour des oiseaux divers.
Page 137
» L'oiseau dit alors: «Jamais plus!» Tressaillant au bruit de cette réponse jetée avec tant d'à-propos: «Sans doute,--dis-je,--ce qu'il prononce est tout son bagage de savoir, qu'il a pris chez quelque maître infortuné que le Malheur impitoyable a poursuivi ardemment, sans répit, jusqu'à ce que.