Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 56

osunut eikä yksikään villi
haavoittunut, vaan kuulat ponnahtivat yli päitten. Mutta
odottamattoman pamauksen ja savun tuottama hämmästys oli niin tavaton,
että tuokion melkein luulin villien luopuvan aikeestaan ja palaavan
maihin; ja sen he varmaan olisivat tehneetkin, jos meikäläiset
olisivat laidallisensa lisäksi ampuneet kivääreillä. Silloin he
epäilemättä olisivat tuottaneet melkoista tuhoa, ainakin sikäli, ettei
tämä joukkio olisi uskaltanut lähestyä ennenkuin he olisivat ehtineet
ampua lauttojakin täydeltä laidalta. Mutta sen sijaan he antoivat
kanootti joukkueen tointua pakokauhustaan ja älytä, ettei mitään
vahinkoa ollut tapahtunut, ja juoksivat vasemmalle puolelle
vastaanottamaan lauttoja.

Vasemmanpuoleinen laukaus tuotti kauhistavaa hävitystä. Isojen tykkien
kartessi- ja vitjakuulat repivät seitsemän kahdeksan lauttaa
kappaleiksi ja tappoivat ehkä kolme-neljäkymmentä villiä siihen
paikkaan, samalla syösten ainakin sata villiä veteen, useimmat
kamalasti haavoittuneina. Muut järjiltään pelästyneinä lähtivät heti
suinpäin peräytymään pysähtymättä edes pelastamaan silvottuja
tovereitaan, joita ui joka suunnalta parkuen ja ulvoen apua. Tämä hyvä
onni tuli kumminkin liian myöhään pelastaakseen perikatoon tuomittuja
tovereitamme. Kanoottijoukkio oli jo kuunarilla runsaasti
sadanviidenkymmenen miehen voimaisena, useimmat olivat päässeet
kapuamaan rusteille ja valtausverkoille ennenkuin sytyttimet oli
pistetty vasemmanpuoleisiin tykkeihin. Ei mikään nyt enää hillinnyt
heidän eläimellistä raivoaan. Villit karkasivat paikalla meikäläisten
kimppuun, löivät heidät maahan, tallasivat jalkoihinsa ja
sananmukaisesti repivät heidät kappaleiksi silmänräpäyksessä.

Sen nähdessään lautoilla olevat villit voittivat pelkonsa ja tulivat
laumottain ryöstämään. Muutamassa minuutissa _Jane_ oli muuttunut
surkeaksi hävityksen ja melskeisen ilkivallan näyttämöksi. Kannet
revittiin ja pirstottiin, touvit, purjeet, kaikki kannella oleva,
minkä vain sai irti, hävisi kuin taikavoimalla -- samalla kuin laivan
ympärillä vilisevät heittiöt perästä työntäen, kanooteilla hinaten ja
sivuilta vetäen lopulta raahasivat sen rantaan (ankkurikettinki oli
päästetty irti) ja jättivät sen Too-witin tuomiovaltaan. Too-wit,
kuten taitava sotapäällikkö konsanaan, oli koko kahakan ajan
väistymättä pysynyt turva- ja vakoilupaikallaan kallioiden keskellä,
mutta suvaitsi nyt, kun voitto oli hänen tyydytyksekseen saavutettu,
saapua mustasopaisine sotureineen rantaan saaliin jaolle.

Too-witin lähdettyä pääsimme vihdoin piilopaikastamme tähystelemään
kuilun lähistössä olevaa kalliota. Noin viidenkymmenen kyynärän päässä
sen suulta näimme pienen lähteen ja siellä sammutimme polttavan
janomme, joka meitä nyt näännytti. Lähteen lähettyviltä löysimme
useita sellaisia pähkinäpensaita, joista olen maininnut. Maistoimme
pähkinöitä ja ne olivat hyvänmakuisia, muistuttaen paljon tavallisia
englantilaisia pähkinöitä. Keräsimme niitä heti hattumme täyteen,
panimme ne rotkoon tallelle ja palasimme noutamaan lisää. Parhaillaan
kun niitä kiireellä keräsimme, säikähdytti meitä pensaista kuuluva
risahdus ja me olimme jo vähällä puikkia takaisin piiloomme, kun
kaulushaikaran sukuinen iso musta lintu ankarasti siipiään pieksäen
kohosi hitaasti pensaikosta. Olin niin ällistynyt, etten kyennyt
hievahtamaankaan, mutta Petersillä oli sen verran mielenmalttia, että
hän juoksi ja sieppasi lintua niskasta ennenkuin se pääsi pakoon. Se
ponnisteli ja kirkui pelottavasti ja me ajattelimme jo laskea sen
irti, ettei melu hälyyttäisi paikalle villejä, joita ehkä vielä väijyi
lähimailla. Viimein puukon pisto kaatoi sen maahan ja me raahasimme
sen rotkoon kiittäen onneamme, että olimme saaneet viikoksi riittävän
ruokavaraston.

Läksimme nyt taas katselemaan ympärillemme ja uskalsimme jo melkoisen
matkan alas kallion eteläistä

Last Page Next Page

Text Comparison with The Fall of the House of Usher

Page 0
It was possible, I reflected, that a mere different arrangement of the particulars of the scene, of the details of the picture, would be sufficient to modify, or perhaps to annihilate its capacity for sorrowful impression; and, acting upon this idea, I reined my horse to the precipitous brink of a black and lurid tarn that lay in unruffled lustre by the dwelling, and gazed down--but with a shudder even more thrilling than before--upon the remodelled and inverted images of the grey sedge, and the ghastly tree-stems, and the vacant and eye-like windows.
Page 1
It was this deficiency, I considered, while running over in thought the perfect keeping of the character of the premises with the accredited character of the people, and while speculating upon the possible influence which the one, in the long lapse of centuries, might have exercised upon the other--it was this deficiency, perhaps, of collateral issue, and the consequent undeviating transmission, from sire to son, of the patrimony with the name, which had, at length, so identified the two as to merge the original title of the estate in the quaint and equivocal appellation of the "House of Usher"--an appellation which seemed to include, in the minds of the peasantry who used it, both the family and the family mansion.
Page 2
Yet all this was apart from any extraordinary dilapidation.
Page 3
Many books and musical instruments lay scattered about, but failed to give any vitality to the scene.
Page 4
He suffered much from a morbid acuteness of the senses; the most insipid food was alone endurable; he could wear.
Page 5
Thus, thus, and not otherwise, shall I be lost.
Page 6
An excited and highly distempered ideality threw a sulphureous lustre over all.
Page 7
.
Page 8
II.
Page 9
IV.
Page 10
I well remember that suggestions arising from this ballad, led us into a train of thought wherein there became manifest an opinion of Usher's which I mention not so much on account of its novelty (for other men* have thought thus,) as on account of the pertinacity with which he maintained it.
Page 11
One favourite volume was a small octavo edition of the Directorium Inquisitorum, by the Dominican Eymeric de Gironne; and there were passages in Pomponius Mela, about the old African Satyrs and OEgipans, over which Usher would sit dreaming for hours.
Page 12
A striking similitude between the brother and sister now first arrested my attention; and Usher, divining, perhaps, my thoughts, murmured out some few words from which I learned that the deceased and himself had been twins, and that sympathies of a scarcely intelligible nature had always existed between them.
Page 13
I endeavoured to believe that much, if not all of what I felt, was due to the bewildering influence of the gloomy furniture of the room--of the dark and tattered draperies, which, tortured into motion by the breath of a rising tempest, swayed fitfully to and fro upon the walls, and rustled uneasily about the decorations of the bed.
Page 14
But the under surfaces of the huge masses of agitated vapor, as well as all terrestrial objects immediately around us, were glowing in the unnatural light of a faintly luminous and distinctly visible gaseous exhalation which hung about and enshrouded the mansion.
Page 15
Could I have judged, indeed, by the wild overstrained air of vivacity with which he hearkened, or apparently hearkened, to the words of the tale, I might well have congratulated myself upon the success of my design.
Page 16
The motion of his body, too, was at variance with this idea--for he rocked from side to side with a gentle yet constant and uniform sway.
Page 17
Bending closely over him, I at length drank in the hideous import of his words.
Page 18
.