Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 55

että paaluja oli ollut ehkä kolmensadan jalan
pituisella rivillä, kyynärän välimatkoilla ja noin kymmenen jalan
päässä kuilun partaalta. Vahvoja viiniköynnöksistä punottuja köysiä
oli kiinnitetty vielä pystyssä oleviin paaluihin ja ilmeistä oli, että
samanlaisia oli ollut toisissakin paaluissa. Olen jo puhunut näiden
rasvakivikallioiden omituisista kerrosmuodostumista ja juuri kuvaamani
kapea, syvä onkalo, jonka läpi pelastuimme joutumasta elävältä
haudatuksi, selvittää vielä paremmin niiden laatua. Ne olivat
sellaisia, että melkein jokainen luonnonmullistus olisi varmasti
halkonut maaperän kohtisuoriin rinnakkain kulkeviin kerroksiin eli
viiluihin, ja hyvin kohtuullinen keinotekoinen ponnistus olisi
riittänyt aikaansaamaan saman vaikutuksen. Tätä kerrosmuodostusta
villit olivat käyttäneet hyväkseen pyrkiessään petollisten
tarkoitustensa perille. Ei voi olla epäilystäkään, ettei maaperä
paaluja lyötäessä ollut osaksi halennut todennäköisesti jalan tai
parin syvältä. Silloin villin vetäessä kunkin köyden päästä -- nämä
oli sidottu paalujen latvaan -- syntyi tavaton vipuvoima, joka pystyi
sinkauttamaan koko kallionrinteen syvyyden helmaan. Toveripoloistemme
kohtalosta ei enää saattanut olla epäilystä. Me yksin olimme
välttäneet tuon valtaisen tuhon myrskyn. Me olimme ainoat henkiin
jääneet valkeat miehet saarella.




XIX.

Villit anastavat ja tuhoavat laivamme.


Sellaiselta kuin asemamme nyt näytti, se oli ehkä yhtä kammottava kuin
silloin kun luulimme joutuneemme ainiaaksi haudatuksi. Kohtalonamme
häämötti vain kuolema villien kynsissä tai elämä viheliäisessä
vankeudessa heidän keskuudessaan. Voisimme kylläkin jonkun aikaa
piileskellä kallioiden turvissa ja viime tingassa siinä kuilussa,
josta olimme juuri pelastuneet; mutta meidän täytyi joko menehtyä
kylmään ja nälkään pitkänä napaseututalvena tahi lopulta joutua ilmi
ruokaa hankkiessamme.

Ylt'ympäri leviävällä seudulla vilisi villejä ja me havaitsimme uusia
joukkoja saapuneen lautoilla etelän-puoleisilta saarilta, varmaankin
avustamaan _Janen_ kaappauksessa ja ryöstämisessä. Alus oli vielä
tyynesti ankkurissaan lahdella, laivalle jääneet eivät nähtävästi
tienneet mitään heitä uhkaavasta vaarasta. Kuinka tällä hetkellä
ikävöimmekään heidän luokseen, joko auttaaksemme heitä pääsemään
pakoon tahi kuollaksemme heidän kanssaan puolustautuessamme. Emme
keksineet mitään keinoa edes varottaaksemme heitä vaarasta.

Noin puolen tunnin kuluttua näimme kuusi- tai seitsemänkymmentä
lauttaa eli tasapohjaista ulkohankavenettä täynnä villejä tulevan
sataman eteläpoukaman ympäri. Heillä ei näkynyt muita aseita kuin
lyhyitä nuijia ja kiviä, jotka olivat lauttojen pohjalla. Heti sen
jälkeen toinen, vielä suurempi osasto, lähestyi vastakkaiselta
suunnalta varustettuna samanlaisilla aseilla. Ennen mainittuihin
neljään kanoottiinkin hyökkäsi nyt lahden pohjukassa olevasta
viidakosta sankka parvi alkuasukkaita, jotka lähtivät rivakasti
soutamaan yhtyäkseen toisiin joukkoihin. Tällä tavoin pikemmin kuin
mitä minulta on mennyt sen kertomiseen, oli _Janen_ aivan kuin
taikavoimalla ympäröinyt summaton lauma uskalikkoja, jotka ilmeisesti
olivat päättäneet hinnasta mistä hyvänsä sen vallata.

Että he siinä onnistuisivatkin, ei saattanut hetkeäkään epäillä.
Puolustautuivatpa nuo laivaan jääneet kuusi miestä kuinka tarmokkaasti
tahansa, he eivät riittäisi hoitamaan tykkejä eivätkä muutenkaan
kestäisi niin epätasaista taistelua. En juuri uskonutkaan, että he
ryhtyisivät vastarintaan, mutta siinä petyin; sillä kohta sen jälkeen
näin heidän varppaavan ja kääntävän laivan oikean puolen päin
kanootteja, jotka tällöin jo olivat tulleet pistoolin kantamalle,
lauttain ollessa lähes neljännespeninkulman päässä tuulenpuolella.
Tietämättömästä syystä, mutta varmaankin ystäväraukkojemme
hätääntyessä jouduttuaan niin toivottomaan asemaan, laukaus meni ihan
harhaan. Ei ainoaankaan kanoottiin

Last Page Next Page

Text Comparison with The Works of Edgar Allan Poe — Volume 3

Page 0
Poe, lately editor of the “Southern Literary Messenger,” a monthly magazine, published by Mr.
Page 5
Augustus still lay senseless in the bottom of the boat; and as there was imminent danger of his drowning (the water being nearly a foot deep just where he fell), I contrived to raise him partially up, and keep him in a sitting position, by passing a rope round his waist, and lashing it to a ringbolt in the deck of the cuddy.
Page 29
To get out, I had to pass directly over his body, and he already seemed to anticipate my design--missing himself upon his fore-legs (as I perceived by the altered position of his eyes), and displayed the whole of his white fangs, which were easily discernible.
Page 51
He put several questions to Augustus which he did not then exactly understand.
Page 58
Having put this on, I proceeded to equip myself with a false stomach, in imitation of the horrible deformity of the swollen corpse.
Page 66
As it was, we were all more or less stunned by the immense weight of water which tumbled upon us, and which did not roll from above us until we were nearly exhausted.
Page 70
We derived much comfort from taking off our clothes and wringing the water from them.
Page 74
When we first saw her, she was, as I have already said, about two miles off and to windward, bearing down upon us.
Page 77
Nothing, however, could be done until the morning, and, securing ourselves as well as possible, we endeavoured to snatch a little repose.
Page 90
In some instances, upon killing them after a full year’s deprivation of all nourishment, as much as three gallons of perfectly sweet and fresh water have been found in their bags.
Page 100
By proceeding thus they avoid the calms and strong contrary currents which continually prevail on the coast of Guinea, while, in the end, it is found to be the shortest track, as westerly winds are never wanting afterward by which to reach the Cape.
Page 105
This is done by forming narrow paths, very smooth, and crossing each other at right angles throughout the entire extent of the rookery.
Page 108
The population occupied themselves chiefly in collecting sealskins and sea elephant oil, with which they traded to the Cape of Good Hope, Glass owning a small schooner.
Page 141
But, in place of this, they left the canoe party to recover from their panic, and, by looking about them, to see that no injury had been sustained, while they flew to the larboard to get ready for the rafts.
Page 153
To regain the cliff, it would be necessary to proceed in the direction of the shouts, and even should we succeed in arriving at its base, we should never be able to ascend it without being seen.
Page 168
I groaned in anguish at the pitiable spectacle.
Page 172
I revelled in recollections of her purity, of her wisdom, of her lofty, her ethereal nature, of her passionate, her idolatrous love.
Page 182
Whence he came, I never ascertained.
Page 199
who claimed her personal acquaintance.
Page 213
--Superfluities in height were, however, more than accounted for by deficiencies in other respects.