Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 54

selvää tietä taivasalle.

Muistui nyt mieleeni, että meitä oli ollut kolme tullessamme
pääsolasta onkaloon ja että Allen, toverimme, oli yhä kadoksissa;
palasimme heti häntä hakemaan. Pitkältä etsiskeltyämme ja saatuamme
joka hetki pelätä maan uudestaan luhistuvan päällemme, Peters vihdoin
huusi tavanneensa kumppanimme; Allenin koko ruumis oli hautautunut
niin syvälle someroon, että oli mahdotonta saada häntä esiin. Hän oli
tietysti kuollut. Murheellisin mielin me siis läksimme taas pyrkimään
käänteelle.

Repeämä oli juuri siksi leveä, että pääsimme siitä sisään ja kerran
tai parin turhaan yritettyämme kiivetä ylöspäin antauduimme uudelleen
epätoivon valtaan. Olen jo sanonut, että se vuoriharjanne, jonka halki
pääsola kulki, oli jonkinlaista pehmyttä rasvakiveä muistuttavaa
kalliota. Sen onkalon seinämät, johon nyt yritimme nousta, olivat
samaa ainetta ja niin perin liukkaat ja märät, että vaivoin pysyimme
pystyssä loivimmallakin pinnalla; muutamin paikoin, missä onkalo
kohosi miltei kohtisuoraan, oli nousu tietysti paljoa hankalampaa,
jopa jonkun kerran luulimme sen mahdottomaksi. Karkotimme kumminkin
epätoivon mielestämme ja osaksi leikkaamalla puukoillamme askelmia
pehmeään kiveen, osaksi henkemme uhalla heittäytymällä pienille
liuskakiven tapaisille kovemmille kielekkeille, joita paikkapaikoin
ulkoni yleismassasta, me vihdoin saavuimme luonnon muodostamalle
pengermälle, jonne näkyi palanen sinistä taivasta metsäisen rotkon
päästä. Katsahtaessamme nyt hieman huojentuneina taaksemme siihen
kuiluun, josta olimme tänne asti kiivenneet, näimme selvään sen
seinämistä, että se oli äskettäin muodostunut ja päätimme, että olipa
mikä hyvänsä, tuo tärähdys, joka meidät niin odottamatta oli
haudannut, se samalla hetkellä oli aukaissut tämän tien
pelastukseksemme.

Kun olimme nyt lopen uuvuksissa ponnistuksistamme ja niin heikkoja,
että tuskin pysyimme pystyssä ja voimme kunnolla puhua, ehdotti
Peters, että kutsuisimme kumppaneitamme apuun laukaisemalla vyössämme
säilyneet pistoolit -- musketit samoinkuin säilätkin olivat hukkuneet
pehmeään multaan kuilun pohjalla. Myöhemmät tapaukset osottivat, että
olisimme saaneet katkerasti katua laukaustamme, mutta onneksi olin jo
tällöin ruvennut hieman epäilemään jotain juonta, emmekä siis
ilmaisseet villeille olopaikkaamme.

Levättyämme tunnin verran tungimme hitaasti edelleen ylös rotkoa
emmekä olleet kulkeneet pitkältä ennenkuin kuulimme monta kamalaa
kirkaisua. Vihdoin saavuimme sellaiselle paikalle, jota olisi
saattanut sanoa maan pinnaksi, sillä tiemme oli aina pengermältä asti
kulkenut kallioiden ja lehvien muodostamassa holvissa, joka kohosi
äärettömään korkealle. Hyvin varovaisesti olimme hiipineet kapealle
aukolle, josta selvään näimme koko ympäröivän seudun, kun tärähdyksen
kammottava salaisuus selvisi meille yhdellä ainoalla silmäyksellä.

Paikka, jolta katselimme, ei ollut kaukana rasvakivikallioiden
korkeimmasta huipusta. Sola, johon kaksineljättämiehinen seurueemme
oli tullut, kulki lähes viidenkymmenen askeleen päässä vasemmalla.
Mutta ainakin sadan kyynärän pituudelta solan uoma oli ääriään myöten
yhtenä ainoana sekasortoisena rauniona ja satoja tuhansia tonneja
maata ja kiviä oli keinotekoisesti sinne vyörytetty. Keino millä tuo
summaton joukko sinne oli syösty, oli yhtä yksinkertainen kuin
ilmeinenkin, sillä selviä jälkiä tuhotyöstä oli vielä nähtävissä.
Useissa paikoin solan itäisellä partaalla -- me olimme nyt läntisellä
-- saattoi nähdä maahan lyötyjä paaluja. Näissä paikoin maa ei ollut
antanut perään; mutta sen jyrkänteen pinnassa, jolta massa oli
pudonnut, näkyi ylt'yleensä kuin kivenlouhijan poran reikiä ja niistä
selvään ilmeni,

Last Page Next Page

Text Comparison with The Works of Edgar Allan Poe — Volume 3

Page 4
He was now thoroughly insensible, and there was no probability that he would be otherwise for many hours.
Page 23
After licking my face and hands for some minutes, he would suddenly cease doing so, and utter a low whine.
Page 33
A general rush then ensued, and for a moment it seemed possible that the brig might be retaken.
Page 53
They went below immediately, when Augustus called to me by name, and Peters and myself were soon made acquainted.
Page 56
It had never been customary with the mate to have any watch on deck when lying-to in a gale of wind, and the fact that he had now one, coupled with the circumstance of the missing axes and handspikes, fully convinced us that the crew were too well on the watch to be taken by surprise in the manner Peters had suggested.
Page 69
We now lost no time in getting loose the rope.
Page 79
Parker appeared somewhat less affected, and urged me to dive at random into the cabin, and bring up any article which might come to hand.
Page 84
Upon this he immediately seized me by the throat, and drawing a knife, made several ineffectual efforts to stab me in the stomach; an atrocity which his excessive debility alone prevented him from accomplishing.
Page 89
By noon, feeling somewhat strengthened and refreshed, we again renewed our attempt at getting up provisions, Peters and myself going down alternately, and always with more or less success, until sundown.
Page 91
The water, thus conducted to the centre, was drained through into our jug.
Page 101
It was about six in the morning when the blow came on with a white squall, and, as usual, from the northward.
Page 108
also plenty in their vicinity.
Page 125
The phenomena of this water formed the first definite link in that vast chain of apparent miracles with which I was destined to be at length encircled.
Page 141
I could hardly imagine that they would make resistance at all, but in this was deceived; for presently I saw them get springs upon the cable, and bring the vessel’s starboard broadside to bear upon the canoes, which by this time were within pistol range, the rafts being nearly a quarter of a mile to windward.
Page 170
I bent to them my ear and distinguished, again, the concluding words of the passage in Glanvill--“Man doth not yield him to the angels, nor unto death utterly, save only through the weakness of his feeble will.
Page 171
Some few ottomans and golden candelabra, of Eastern figure, were in various stations about--and there was the couch, too--bridal couch--of an Indian model, and low, and sculptured of solid ebony, with a pall-like canopy above.
Page 197
It was love supreme--indescribable.
Page 208
Was that--was that--was that rouge? And were those--and were those--were those wrinkles, upon the visage of Eugenie Lalande? And oh! Jupiter, and every one of the gods and goddesses, little and big! what--what--what--what had become of her teeth? I dashed the spectacles violently to the ground, and, leaping to my feet, stood erect in the middle of the floor, confronting Mrs.
Page 209
My daughter’s daughter, Mademoiselle Voissart, she marry von Monsieur Croissart, and den again, my daughter’s grande daughter, Mademoiselle Croissart, she marry von Monsieur Froissart; and I suppose you say dat dat is not von ver respectaable name.
Page 216
This company I will endeavor to delineate one by one.