Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 52

he pitivät tavaraamme. Varsinkin naiset olivat
kaikin puolin avuliaita, ja olisimme olleet maailman epäluuloisimpia
ihmisolentoja, jos olisimme kertaakaan epäilleet vilppiä sellaisissa
ihmisissä, jotka kohtelivat meitä niin hyvin. Mutta pianpa ilmeni,
että tuo näennäinen ystävällisyys oli vain suunniteltu meidän
tuhoamiseksemme ja että saarelaiset, joita kohtaan tunsimme aivan
harvinaista kunnioitusta, olivat raaimpia, viekkaimpia ja
verenhimoisimpia heittiöitä, mitkä milloinkaan ovat maan kamaraa
tahranneet.

Helmikuun ensimäisenä päivänä läksimme maihin käydäksemme kylässä.
Vaikka meillä, kuten sanottu, ei ollut epäluulon häivettäkään, ei
kuitenkaan mitään tarpeellisia varokeinoja lyöty laimin. Kuusi miestä
jätettiin kuunarille ja heitä kiellettiin millään verukkeella
päästämästä ketään villiä lähestymään laivaa ja hetkeksikään
poistumasta kannelta. Tykit oli ladattu kaksinkertaisella
raehaulipanoksella. Laiva oli ankkurissa noin peninkulman päässä
rannasta eikä kanootilla saattanut lähestyä sitä miltään suunnalta
huomaamatta ja joutumatta heti tulemme uhriksi.

Kun laivalle jäi kuusi matruusia, oli maajoukossamme vain kaikkiaan
kolmekymmentäkaksi miestä. Olimme asestautuneet kiireestä kantapäähän
ja meillä oli musketteja, pistooleja ja säiliä, kullakin sitäpaitsi
pitkä merimiehen puukko. Sata mustasopaista soturia oli meitä vastassa
maallenousupaikalla saattaaksensa meitä matkalla. Panimme kumminkin
hieman hämmästyneinä merkille, ettei heillä nyt ollut mitään aseita;
mutta kysyttyämme tätä Too-witiltä hän vain sanoi: _Mattee non we fa
fa si_ -- tarkoittaen, ettei siellä aseita tarvita, missä kaikki
olivat veljiä. Se oli meille mieleen ja me jatkoimme matkaamme.

Olimme jo sivuuttaneet lähteen ja puron, joista olen puhunut, ja
tulimme juuri kapeaan solaan, joka johti kylää ympäröiväin
rasvakivikallioiden halki. Tämä sola oli hyvin kallioinen ja
epätasainen, siinä määrin, että vain melkoisella vaivalla olimme
päässeet kapuamaan sen läpi ensi kertaa käydessämme Klock-Klockissa.
Rotkon koko pituus saattoi olla puolitoista tahi todennäköisimmin
kaksi peninkulmaa. Se kierteli jos johonkin suuntaan kukkulain välitse
-- nähtävästi se oli jonakin kaukaisena aikana ollut virranuomana --
eikä kulkenut kahtakymmentäkään kyynärää tekemättä äkkikäännöstä.
Tämän laakson kohtisuorat seinämät olivat keskimäärin varmaankin
seitsemän-kahdeksankymmenen jalan korkuiset ja kohosivat muutamin
paikoin aivan hämmästyttävän korkealle, pimittäen solan niin
täydelleen, että vain vähän päivänvaloa pääsi sinne tunkemaan. Yleinen
leveys oli nelisenkymmentä jalkaa ja paikkapaikoin sola kapeni niin,
että vain viisi kuusi miestä mahtui kulkemaan rinnakkain. Sanalla
sanoen, sopivampaa väijymäpaikkaa ei saattanut olla koko maailmassa ja
aivan luonnollista oli, että huolellisesti katsastimme aseitamme sinne
astuessamme.

Kun nyt ajattelen suunnatonta tyhmyyttämme, kummastuttaa minua enin
se, että milloinkaan missään olosuhteissa uskalsimme niin kokonaan
heittäytyä tuntemattomain villien valtaan, että sallimme niiden
marssia edessämme ja takanamme rotkossa. Kuitenkin kaikitenkin
menettelimme näin sokeasti, narrimaisesti luottaen voimiimme,
Too-witin ja hänen miestensä aseettomuuteen, tuliluikkujemme
tehoisuuteen -- joiden vaikutus oli alkuasukkaille vielä salaisuus --
ja ennen kaikkea siihen ystävyyteen, jota nuo kunnottomat heittiöt
niin kauan olivat teeskennelleet. Viisi tai kuusi villiä kulki edellä
ikäänkuin oppaina, touhulla ja tohinalla työnnellen isompia kiviä ja
rojua polulta. Sitten seurasi oma seurueemme. Me kävelimme ihan
vierekkäin varoen vain eroamasta toisistamme. Perässä tuli villien
pääjoukko harvinaisen mallikelpoisessa järjestyksessä.

Dirk Peters, eräs Wilson Allen niminen mies ja minä kävelimme
kumppaniemme oikealla puolella, tarkastellen kulkiessamme

Last Page Next Page

Text Comparison with The Works of Edgar Allan Poe, The Raven Edition Table Of Contents And Index Of The Five Volumes

Page 0
VON KEMPELEN AND HIS DISCOVERY MESMERIC REVELATION THE FACTS IN THE CASE OF M.
Page 1
HYMN LENORE TO ONE IN PARADISE.