Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 51

toivat meille
vielä summattomat määrät ruskeaa selleriä ja kurimoita sekä
kanootillisen tuoreita ja vähän kuivattujakin kaloja. Selleri oli
oikeata herkkua ja kurimo osottautui verrattomaksi lääkkeeksi niille
miehille, joissa oli ilmennyt keripukin oireita. Ennenpitkää ei ketään
enää ollut sairasluettelossa. Meillä oli runsaasti muitakin tuoreita
muonavaroja, joista mainittakoon eräs simpukan näköinen, mutta osterin
makuinen kuoriaiseläin. Katkorappojakin, kahta laatua, oli kosolta,
sekä albatrossin ja muiden lintujen tummakuorisia munia. Otimme myös
runsaan varaston sen sian lihaa, josta olen maininnut. Useimmat miehet
pitivät sitä maukkaana ruokana, mutta minusta se maistui kalalta ja
muutenkin vastenmieliseltä. Kaiken tämän hyvyyden korvaukseksi
lahjoitimme alkuasukkaille sinisiä helmiä, vaskihelyjä, nauloja,
veitsiä ja punaisia kangaskappaleita, ja tähän vaihtokauppaan he
olivat perin tyytyväisiä. Järjestimme säännölliset markkinat
rannikolle aivan kuunarin tykkien suuhun ja siellä teimme kauppojamme
kaikesta päättäen rehellisesti ja niin mallikelpoisessa
järjestyksessä, ettei sitä villien käyttäytymisen vuoksi
_Klock-Klockin_ kylässä suinkaan olisi uskonut.

Kauppaa tehtiin kaikessa ystävyydessä useita päiviä, jolla-aikaa
alkuasukkaita kävi tavantakaa kuunarilla ja omia miehiämme
tuontuostakin maissa, retkeillen pitkälti sisämaahan, kenenkään
hätyyttämättä. Nähdessään miten helposti laivan saattoi lastata _biche
de mer_-nilviäisillä saarelaisten ystävällisyyden ja avuliaisuuden
vuoksi, kapteeni Guy päätti ruveta neuvottelemaan Too-witin kanssa
sellaisten huoneiden rakentamisesta, joissa tätä kauppatavaraa voisi
säilyttää, sekä sopia siitä, että villit keräilisivät sitä minkä
ehtisivät sillä aikaa kuin hän kauniin sään vallitessa jatkaisi matkaa
etelään. Kun hän mainitsi suunnitelmansa päällikölle, oli tämä heti
valmis rupeamaan sopimukseen. Kauppa siis tehtiin molempain
asianosaisten täydeksi tyytyväisyydeksi ja päätettiin, että tehtyämme
välttämättömät valmistukset, valittuamme sopivan paikan ja
suoritettuamme osan rakennus- ja muita töitä, joissa koko miehistön
apua tarvittiin, kuunari lähtisi purjehtimaan eteenpäin jättäen kolme
miestä saarelle johtamaan suunnitelman toimeenpanoa ja opastamaan
alkuasukkaita nilviäisten kuivaamisessa. Mitä ehtoihin tulee,
riippuivat ne villien työn tuloksista. He tulisivat saamaan sovitun
määrän sinisiä helmiä, veitsiä, punaista kangasta y.m. niin ja niin
monesta mitasta nilviäisiä, joiden piti olla paikalla palatessamme.

Kun sopimus näin oli tehty, ryhdyimme heti viemään maihin kaikkea mitä
tarvittiin rakennusten valmistamiseen ja maan perkkaamiseen. Iso lakea
paikka valittiin merenlahden itärannikolta, jossa oli runsaasti sekä
metsää että vettä sopivan matkan päässä niiltä riutoilta, mistä
nilviäisiä oli saatavissa. Kävimme nyt kaikki innolla työhön ja olimme
pian villien suureksi hämmästykseksi kaataneet niin paljon puita kuin
tarvitsimme sekä saaneet ne tuota pikaa valmiiksi rakennuspaikalle.
Parin kolmen päivän kuluttua työt olivat siksi edistyneet, että
huoletta saatoimme uskoa lopun niille kolmelle miehelle, joiden piti
jäädä saarelle. John Carson, Alfred Harris ja Peterson -- kaikki
luullakseni syntyperäisiä lontoolaisia -- ottivat tämän huolekseen.

Kuukauden viimeisenä päivänä kaikki oli valmiina lähtöön. Olimme
kumminkin luvanneet käydä muodollisella jäähyväisvierailulla kylässä
ja Too-wit vaati niin itsepintaisesti meitä pitämään lupaustamme,
ettemme katsoneet viisaaksi loukata häntä ratkaisevalla kiellolla. En
luule kenenkään silloin vähääkään epäilleen villien vilpittömyyttä. He
olivat kaikki käyttäytyneet perin säädyllisesti, avustaneet meitä
uuraasti työssämme, tarjonneet meille tavaroitaan tuontuostakin
maksutta eivätkä milloinkaan olleet mitään näpistelleet, vaikka heidän
ylenpalttisista ilonpurkauksistaan lahjoja saadessaan selvästi näkyi,
kuinka suuressa arvossa

Last Page Next Page

Text Comparison with Histoires extraordinaires

Page 32
La face était affreusement décolorée, et les globes des yeux sortaient de la tête.
Page 34
Dupin, pendant ce temps, examinait tous les alentours, aussi bien que la maison, avec une attention minutieuse dont je ne pouvais pas deviner l'objet.
Page 35
Je fixai mon homme avec un étonnement muet.
Page 36
«Je ne parle de ce cas que par amour de la méthode; car la force de Mme l'Espanaye eût été absolument insuffisante pour introduire le corps de sa fille dans la cheminée, de la façon où on l'a découvert; et la nature des blessures trouvées sur sa propre personne exclut entièrement l'idée de suicide.
Page 37
Je voulais faire entendre que ces déductions sont les seules convenables, et que ce soupçon en surgit inévitablement comme le seul résultat possible.
Page 43
--Pas trop mal, répliqua-t-il, votre idée est presque applicable.
Page 46
Cette fois, il ne battit pas en retraite, mais s'avança délibérément et frappa à la porte de notre chambre.
Page 56
Nous avons divisé la totalité de sa surface en compartiments, que nous avons numérotés, pour être sûrs de n'en omettre aucun; nous avons fait de chaque pouce carré l'objet d'un nouvel examen au microscope, et nous y avons compris les deux maisons adjacentes.
Page 59
--Je dirai donc: «Pair!» Il dit «Pair» et gagne.
Page 65
Elle portait un large sceau noir avec le chiffre de D.
Page 74
Une belle et forte brise nous poussa bien vite dans la petite anse au nord du fort Moultrie, et, après une promenade de deux milles environ, nous arrivâmes à la hutte.
Page 75
--Vous vous trompez, interrompit-il; je suis aussi bien que je puis espérer de l'être dans l'état d'excitation que j'endure.
Page 97
Et, quand vous eûtes quitté l'_Hôtel de l'Évêque_, que fîtes-vous? --Mais, ayant soigneusement noté mon arbre, sa forme et sa position, je retournai chez moi.
Page 119
Naturellement ils interprétèrent ces beaux discours comme ils voulurent, s'imaginant sans doute que de toute manière j'allais me rendre maître d'une immense quantité d'argent comptant; et, pourvu que je leur payasse ma dette, et un petit brin en plus, en considération de leurs services, j'ose affirmer qu'ils s'inquiétaient fort peu de ce qui pouvait advenir de mon âme ou de ma carcasse.
Page 146
L'absence complète d'océan, de mer, et même de tout lac et de toute rivière, me frappa, au premier coup d'oeil, comme le signe le plus extraordinaire de sa condition géologique.
Page 157
Jamais je ne pourrai, je sens que je ne pourrai jamais être édifié relativement à la nature de mes idées.
Page 187
_P.
Page 191
La matière dont notre corps rudimentaire est composé est à la portée des organes de ce même corps, ou, plus distinctement, nos organes rudimentaires sont appropriés à la matière dont est fait le corps rudimentaire, mais non à celle dont le corps suprême est composé.
Page 237
Les éditeurs les inséraient volontiers, mais ils payaient si mal le pauvre.
Page 246
Que ses auditeurs fussent capables de comprendre ses abstractions ténues, ou d'admirer les glorieuses conceptions qui coupaient incessamment de leurs lueurs le ciel sombre de son.