Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 5

mätettynä
kattoon asti ylettyvä joukko kaikenlaisia laivatarpeita, koreja,
tynnyriä ja tavarapinkkoja, kaikki yhdessä mylläkässä, jotta näytti
aivan ihmeelliseltä, että olimme päässeet laatikolle. Sittemmin sain
tietää Augustuksen vartavasten panettaneen tavarat tähän ruumaan
hankkiakseen minulle hyvän piilopaikan, ja tässä työssä hänellä oli
ollut apuna vain yksi mies, joka ei tullut mukaan retkelle.

Toverini näytti minulle nyt, että laatikon toisen pään saattoi avata.
Hän työnsi sen syrjään ja sisäpuoli näytti minusta erinomaisen
hauskalta. Hytistä tuotu patja peitti kauttaaltaan laatikon pohjan, ja
sitäpaitsi oli siellä kaikkia mukavuustarpeita, mitä suinkin näin
pienelle alalle mahtui, niin että minulle vielä jäi tilaa mukavasti
elelläkseni istuen tahi pitkin pituuttani loikoen. Muun muassa siellä
oli kirjoja, kynä, mustetta ja paperia, kolme vilttiä, iso kivipullo
täynnä vettä, nassakka laivakorppuja, kolme neljä aikamoista
Bolognan-makkaraa, suuri sianliikkiö, paistettu lampaanjalka sekä
puolitusinaa viini- ja likööripulloja. Rupesin heti isännöimään pikku
huoneessani, varmaankin tyytyväisempänä kuin konsanaan hallitsija
astuessaan uuteen palatsiinsa. Augustus selitti minulle nyt, millä
tavalla laatikon avoin pää suljetaan, ja sitten, pitäen kynttilää
lähellä kantta, näytti hän minulle sitä pitkin juoksevaa
nyörinpunonnaista. Tämän hän sanoi ulottuvan piilopaikastani kaikkien
mutkien kautta naulaan, joka oli ruuman kannessa, aivan hyttiin
johtavan luukun alapuolella. Tämän nuoran avulla minä osaisin helposti
täältä hänen opastamattaankin, jos näet joku odottamaton tapaturma
tekisi sen tarpeelliseksi. Hän lähti nyt takaisin, jättäen minulle
lyhdyn sekä runsaan varaston vahakynttilöitä ja fosforitikkuja ja
luvaten käydä katsomassa niin usein kuin saattaisi muiden huomaamatta.
Tämä tapahtui kesäkuun seitsemäntenätoista päivänä.

Olin kolme vuorokautta -- mikäli saatoin arvata -- piilopaikassani
enkä poistunut sieltä minnekään; pari kertaa vain kävin oikomassa
itseäni kahden korin välissä laatikon edustalla. Koko tuona aikana en
kertaakaan nähnyt Augustusta; mutta se ei herättänyt minussa juuri
levottomuutta, kun tiesin, että prikiä odotettiin lähtemään joka hetki
ja ettei hänen siinä häärinässä ollut helppo päästä minua katsomaan.
Vihdoin kuulin avattavan ja suljettavan luukkua ja heti sen jälkeen
hän kysyi hiljaa, oliko kaikki hyvin tai puuttuiko mitään.

-- Ei mitään, vastasin minä; minulla on aika hyvä olla; milloin priki
lähtee vesille?

-- Se nostaa ankkurin vajaan puolentunnin kuluttua, vastasi hän. Tulin
sitä kertomaan, kun pelkäsin, että olet levoton viipymiseni vuoksi. En
pääse tänne taas vähän aikaan -- ehk'en kolmeen tai neljään päivään.
Kaikki on kunnossa tuolla ylhäällä. Kun olen mennyt ja sulkenut
luukun, niin pujottele nuoraa myöten naulalle asti. Sieltä löydät
minun kelloni -- siitä voi sinulle olla hyötyä, kun ei täällä voi edes
päivänkulusta aikaa laskea. Luulenpa, ettet arvaa, kuinka kauan olet
ollut täällä haudattuna -- vain kolme päivää --. Minä kyllä toisin
kellon sinne laatikollesi, mutta pelkään, että minua kaivataan. Näin
sanoen hän meni.

Noin tunnin kulutta tunsin selvään prikin liikkuvan ja kiitin onneani,
että vihdoinkin olin kunnialla alottanut matkani. Tyytyväisenä päätin
olla hyvällä tuulella levollisesti ja odotella tapausten kulkua,
kunnes saisin vaihtaa laatikon tilavampaan, vaikka tuskin mukavampaan
kajuuttaan. Ensi huoleni oli

Last Page Next Page

Text Comparison with The Fall of the House of Usher

Page 0
I was forced to fall back upon the unsatisfactory conclusion, that while, beyond doubt, there are combinations of very simple natural objects which have the power of thus affecting us, still the analysis of this power lies among considerations beyond our depth.
Page 1
The MS gave evidence of nervous agitation.
Page 2
Its principal feature seemed to be that of an excessive antiquity.
Page 3
I felt that I breathed an atmosphere of sorrow.
Page 4
And now in the mere exaggeration of the prevailing character of these features, and of the expression they were wont to convey, lay so much of change that I doubted to whom I spoke.
Page 5
Thus, thus, and not otherwise, shall I be lost.
Page 6
The disease of the lady Madeline had long baffled the skill of her physicians.
Page 7
No outlet was observed in any portion of its vast extent, and no torch, or other artificial source of light was discernible; yet a flood of intense rays rolled throughout, and bathed the whole in a ghastly and inappropriate splendour.
Page 8
III.
Page 9
V.
Page 10
I lack words to express the full extent, or the earnest abandon of his persuasion.
Page 11
We pored together over such works as the Ververt et Chartreuse of Gresset; the Belphegor of Machiavelli; the Heaven and Hell of Swedenborg; the Subterranean Voyage of Nicholas Klimm by Holberg; the Chiromancy of Robert Flud, of Jean D'Indagine, and of De la Chambre; the Journey into the Blue Distance of Tieck; and the City of the Sun by Campanella.
Page 12
It had been used, apparently, in remote feudal times, for the worst purposes of a donjon-keep, and, in later days, as a place of deposit for powder, or some other highly combustible substance, as a portion of its floor, and the whole interior of a long archway through which we reached it, were carefully sheathed with copper.
Page 13
The once occasional huskiness of his tone was heard no more; and a tremulous quaver, as if of extreme terror, habitually characterized his utterance.
Page 14
I presently recognized it as that of Usher.
Page 15
a favourite of Usher's more in sad jest than in earnest; for, in truth, there is little in its uncouth and unimaginative prolixity which could have had interest for the lofty and spiritual ideality of my friend.
Page 16
" Here again I paused abruptly, and now with a feeling of wild amazement--for there could be no doubt whatever that, in this instance, I did actually hear (although from what direction it proceeded I found it impossible to say) a low and apparently distant, but harsh, protracted, and most unusual screaming or grating sound--the exact counterpart of what my fancy had already conjured up for the dragon's unnatural shriek as described by the romancer.
Page 17
Bending closely over him, I at length drank in the hideous import of his words.
Page 18
.