Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 49

näyttivät
täysin kesytetyiltä. Isoimmalla elikolla oli samanlainen
ruumiinrakennus ja kärsä kuin tavallisella sialla; häntä oli kumminkin
tuuhea ja jalat hoikat kuin antiloopilla. Sen liikkeet olivat perin
kömpelöt ja epävarmat emmekä nähneet sen kertaakaan yrittävän juosta.
Huomasimme myöskin useita muuten hyvin samanlaisia eläimiä paitsi että
niiden ruumis oli pitempi ja mustan villan peitossa. Oli vielä suuri
joukko kaikenlaisia kesyjä lintuja, jotka juoksentelivat tanhuilla ja
ne näkyivät olevan alkuasukasten pääravintona. Hämmästykseksemme
näimme lintujen joukossa mustan albatrossin täydellisesti
kesyttyneenä, käyden määräajoin merellä ruuan haussa, mutta aina
palaten kylään kuin kotiinsa ja käyttäen läheistä etelärannikkoa
pesimispaikkana. Siellä ne yhtyivät pelikaaniystäviinsä kuten ainakin,
mutta viimemainitut eivät milloinkaan tulleet villien asunnoille.
Toisten kesyjen lintulajien joukossa oli ankkoja, jotka hyvin vähän
erosivat oman maamme sotkista, mustia merisuulia ja iso hiirihaukan
kaltainen lintu, mutta ei raatelija. Kaloja oli kosolta. -- Huomasimme
myöskin, että useimmat olivat sen kalan kaltaisia, jota tapaa
Aucklandin saaristossa, jo viidennelläkymmenennellä ensimäisellä
leveysasteella. Gallipago-kilpikonnia oli myös hyvin runsaasti. Näimme
vain muutamia villieläimiä emmekä yhtään isoa tai sellaista, jonka
olisimme tunteneet. Pari pelottavan näköistä käärmettä livahti polun
yli, mutta alkuasukkaat eivät näkyneet niistä piittaavan ja me
päätimme, että ne eivät olleet myrkyllisiä.

Lähestyessämme kylää Too-witin ja hänen seurueensa kanssa summaton
liuta väkeä syöksyi meitä vastaanottamaan, äänekkäästi huudahdellen ja
me erotimme taas vain tuon iankaikkisen _Anomoo-moon_ ja _Lama-Laman_.

Hämmästyimme suuresti havaitessamme, että yhtä tai paria poikkeusta
lukuunottamatta tulokkaat olivat ilkialastomia; vain kanoottimiehillä
oli nahkoja. Kaikki maan aseet näkyivät myös olevan viimemainittujen
hallussa, sillä kyläläisillä emme huomanneet ainoatakaan. Naisia ja
lapsia oli aika joukko eivätkä edelliset olleet kokonaan vailla sitä,
mitä saattaisi sanoa ulkonaiseksi kauneudeksi. He olivat suoria,
pitkiä ja siromuotoisia, osoittivat käytöksessään suloa ja vapautta,
jota ei tapaa sivistyneessä seurassa. Heidän huulensa kumminkin olivat
samoinkuin miestenkin paksut ja muodottomat, jotta hampaat eivät
nauraessakaan koskaan paljastuneet. Tukka heillä oli hienompi kuin
miehillä. Näiden alastomain kyläläisten joukossa oli ehkä kymmenen tai
kaksitoista, jotka olivat puettuina, kuten Too-witinkin seurue,
mustiin nahkoihin ja asestettuina keihäillä ja raskailla nuijilla.
Heillä näkyi olevan paljon vaikutusvaltaa ja heitä puhuteltiin aina
arvonimellä _Wampoo_. Hepä myöskin olivat mustanahkaisten palatsien
asujamia. Too-witin palatsi oli kylän keskellä ja oli paljoa isompi,
jopa hieman paremmin rakennettukin kuin muut sen kaltaiset. Puu, joka
sitä kannatti, oli hakattu poikki noin kahdentoista jalan korkeudelta
ja ihan sen yläpäähän oli jätetty useita oksia, joille päällys oli
pingotettu niin, ettei se päässyt heilumaan rungon ympärillä. Päällys,
jona oli neljä hyvin suurta puutikuilla yhdistettyä nahkaa, oli
sitäpaitsi kiinnitetty maahan puikoilla. Lattialle oli levitetty
tukulta kuivia lehtiä matoksi.

Tähän majaan meidät johdatettiin suurella juhlallisuudella ja villejä
tunki peräämme minkä vain tupaan mahtui. Too-wit istuutui lehdille ja
viittaili meitä seuraamaan esimerkkiä. Sen teimmekin, jolloin samassa
jouduimme varsin epämieluisaan, miltei arveluttavaan asemaan. Meitä
istui maassa kaksitoista miestä ja kokonaista neljäkymmentä villiä oli
kyykkysillään niin taajaan ympärillämme, että jos jokin mylläkkä olisi
syntynyt, meidän olisi

Last Page Next Page

Text Comparison with The Raven

Page 1
_H.
Page 2
Staudenbaur.
Page 3
_ "'Get thee back into the tempest and the Night's Plutonian shore!'" .
Page 4
Staudenbaur.
Page 5
Where there was nothing, it remains,--a new creation, part of the treasure of mankind.
Page 6
" The whole of it would be exchanged, I suspect, by readers of a fastidious cast, for such passages as these: "Around, by lifting winds forgot, Resignedly beneath the sky The melancholy waters lie.
Page 7
_The Raven_ is wholly occupied with the author's typical theme--the irretrievable loss of an idolized and beautiful woman; but on other grounds, also, the public instinct is correct in thinking it his representative poem.
Page 8
" Sorrowfully enough, but three years elapsed,--a period of influence, pride, anguish, yet always of imaginative or critical labor,--before the final defeat, before the curtain dropped on a life that for him was in truth a tragedy, and he yielded to "the Conqueror Worm.
Page 9
In Mr.
Page 10
.
Page 12
_The Raven_ also may be taken as a representative poem of its author, for its exemplification of all his notions of what a poem should be.
Page 13
" The rhythmical structure of _The Raven_ was sure to make an impression.
Page 14
Neither his avowal of cold-blooded artifice, nor his subsequent avowal to friends that an exposure of this artifice was only another of his intellectual hoaxes, need be wholly credited.
Page 15
" But it seems to me that his ill-luck ended with his pitiable death, and that since then his defence has been persistent, and his fame of as steadfast growth as a suffering and gifted author could pray for in his hopeful hour.
Page 16
brave audacities of the spirit that kindled his own.
Page 18
Not the least obeisance made he; not a minute stopped or stayed he; But, with mien of lord or lady, perched above my chamber door-- Perched upon a bust of Pallas just above my chamber door-- Perched, and sat, and nothing more.
Page 19
Quoth the Raven, "Nevermore.
Page 20
" Quoth the Raven, "Nevermore.
Page 21
" [Illustration] "Sorrow for the lost Lenore.
Page 22
Not the least obeisance made he; not a minute stopped or stayed he.