Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 45

kynnetkin.

_Tammikuun 19 p:nä_. Tänään, kun olimme 83° 20' etel. lev. ja 43° 5'
länt. pit., meren ollessa harvinaisen tummanvärinen, näimme
mastonhuipusta taaskin maata ja lähemmin tarkastettuamme huomasimme
sen kuuluvan hyvin suurien saarten muodostamaan ryhmään. Rannikko oli
äkkijyrkkä ja sisämaa näytti metsäiseltä, joka seikka ilahdutti meitä
suuresti. Noin neljän tunnin kuluttua laskimme ankkuriin kymmenen
sylen syvyydelle, hiekkapohjalle, ranskan meripeninkulman päähän
rannikosta, kun korkea ranta-aallokko ja vahva karehtiminen siellä
täällä teki lähenemisen hieman vaaralliseksi. Molemmat isoimmat veneet
pantiin nyt vesille ja hyvin asestettu seurue -- Peters ja minäkin
muiden muassa -- läksi etsimään aukkoa riutasta, joka näytti ulottuvan
saaren ympäri.

Haeskeltuamme jonkun aikaa sieltä täältä keksimme aukeaman, josta jo
olimme solumassa sisään, kun näimme neljä isoa kanoottia lähtevän
rannalta täynnä miehiä, jotka näyttivät olevan hyvin asestettuja.
Jäimme heitä odottamaan ja kun he liikkuivat varsin nopeasti, olivat
he pian kuulomatkan päässä. Kapteeni Guy nosti nyt valkean nenäliinan
aironlavalla ilmaan, jolloin muukalaiset äkkiä pysähtyivät ja
rupesivat kaikki yhtaikaa äänekkäästi puhua räkättämään, päästellen
sekaan huudahduksia; emme erottaneet koko rähinästä muuta kuin sanat
_Anamoo-moo!_ ja _Lama-Lama!_ He tekivät tätä vähintään puolituntia,
jolloin saatoimme hyvästi tarkastella heidän ulkomuotoaan.

Neljässä kanootissa, jotka voivat olla viidenkymmenen jalan pituiset
ja viiden levyiset, oli kaikkiaan satakymmenen villiä. He olivat
tavallisen europalaisen kokoisia, mutta rotevampia ja jänterikkäämpiä.
Heidän ihonsa oli sysimusta, pitkä tukkansa tuuhea ja villainen. He
olivat puettuina tuntemattoman mustan eläimen nahkoihin, jotka oli
koko taidokkaasti laitettu pukimiksi; pörröinen silkinhieno karva oli
sisäpuolella, paitsi kaulan, ranteiden ja nilkkojen seutuvilla. Aseina
heillä oli etupäässä tummasta ja näköjään hyvin raskaasta puusta
tehtyjä nuijia. Huomattiin vielä muutamia keihäitäkin, joiden kärki
oli piikivestä, ja joku linko. Kanoottien pohja oli täynnä mustia ison
kananmunan suuruisia kiviä.

Kun he olivat lopettaneet monisanaisen puheensa, sillä siksi heidän
räkätyksensä oli ilmeisesti aiottu, niin eräs, joka näkyi olevan
päällikkö, nousi seisomaan kanoottinsa kokassa ja viittoili meitä
soutamaan veneemme viereensä. Emme kumminkaan olleet ymmärtävinämme
viittausta, arvellen viisaimmaksi pysyä loitolla, villejä kun oli
ainakin neljä kertaa enemmän kuin meitä. Oivaltaen asian päällikkö
komensi toiset kolme kanoottia peräytymään ja lähestyi meitä omallaan.
Heti kun hän oli päässyt luoksemme, hyppäsi hän isompaan veneeseemme
ja istuutui kapteeni Guyn viereen osoittaen samalla kuunaria ja hokien
sanoja _Anamoo-moo!_ ja _Lama-Lama!_ Käännyimme nyt takaisin
laivallepa neljä kanoottia seurasi meitä vähän matkan päässä.

Päästyämme laivan kupeelle päällikkö osoitti äärimmäisen hämmästyksen
ja ihastuksen merkkejä taputtaen käsiään, läimien lanteitaan ja
rintaansa ja nauraen meluavasti. Hänen seuralaisensa yhtyivät iloon ja
muutamia minuutteja kesti niin hirmuista meteliä, että oli tulla
kuuroksi. Kun hiljaisuus vihdoin oli palannut, katsoi kapteeni Guy
parhaaksi nostattaa veneet vesiltä ja teki päällikölle, jonka nimen
pian huomasimme olevan _Too-wit_, tiettäväksi, ettemme laske enempää
kuin kaksikymmentä miestä kerrassaan kannelle. Tähän järjestelyyn hän
näytti täysin tyytyväiseltä ja antoi muutamia määräyksiä kanooteille,
jolloin yksi lähestyi toisten jäädessä noin viidenkymmenen kyynärän
päähän. Kaksikymmentä villiä nousi nyt laivalle ja

Last Page Next Page

Text Comparison with The Works of Edgar Allan Poe — Volume 3

Page 13
Captain Barnard, we knew very well, was engaged at Lloyd and Vredenburgh’s, and would remain there until late in the evening, so we had little to apprehend on his account.
Page 18
Immensely tall trunks of trees, gray and leafless, rose up in endless succession as far as the eye could reach.
Page 22
Having found them, I examined them closely to ascertain if they emitted any light from the state-room; but none was visible.
Page 25
This will account for the fact that many miserable hours of despondency elapsed after my last adventure with the phosphorus, before the thought suggested itself that I had examined only one side of the paper.
Page 33
Hearing the blow and the plunge of the body, the men below could now be induced to venture on deck neither by threats nor promises, until a proposition was made to smoke them out.
Page 46
the stowage is accomplished by means of a screw.
Page 65
But we had not long to congratulate ourselves; for the foremast having gone, and, of course, the foresail with it, by which the brig had been steadied, every sea now made a complete breach over us, and in five minutes our deck was swept from stem to stern, the longboat and starboard bulwarks torn off, and even the windlass shattered into fragments.
Page 80
They shook as if with a violent ague, and uttered the most lamentable cries for water.
Page 81
Parker, although sadly reduced, and so feeble that he could not raise his head from his bosom, was not so far gone as the other two.
Page 86
endured at any period of this fearful drama was while I occupied myself in the arrangement of the lots.
Page 104
Having defined the limits of the rookery, the colony.
Page 125
In this way, passing through a precipitous ravine, we at length reached what we were told was the only collection of habitations upon the island.
Page 131
It is abundantly gathered in the coasts of the Pacific islands, and gathered especially for the Chinese market, where it commands a great price, perhaps as much as their much-talked-of edible birds’ nests, which are properly made up of the gelatinous matter picked up by a species of swallow from the body of these molluscae.
Page 142
a hundred and fifty, the most of them having succeeded in scrambling up the chains and over the boarding-netting even before the matches had been applied to the larboard guns.
Page 148
We forced our way through it, finding it about forty feet long, and emerged into a third chasm.
Page 152
been precipitated into the abyss; as it was, he contrived to let me down gently, so as to remain suspended without danger until animation returned.
Page 188
Here we barricaded ourselves, and, for the present were secure.
Page 203
We French are not nearly so punctilious as you Americans, and I shall have no difficulty in smuggling you in, in the character of an old acquaintance.
Page 212
They suited me, in fact, to a T.
Page 225
It would have stiffed the indignation of Job himself, to see how much like an old mouser he behaved to us two poor wretched little mice.