Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 42

mikä muuten oli harvinaista, seurasi sitä
aina sadepuuska. Joka päivä satoi enemmän tai vähemmän lunta.
Lämpömittari näytti kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä
kolmekymmentäviisi astetta. [Fahrenheit'in järjestelmä: 0° C. = + 32°
F.]

_Tammikuun 1 p:nä 1828_. Tänään sulkeuduimme kokonaan jäihin ja
toiveemme näyttivät todella surkeilta. Kova vihuri puhalsi koko
aamupäivän koillisesta ja ajoi suuria jääteliä peräsintä ja peräpeiliä
vasten niin rajusti, että kaikki säikähdimme. Illan suussa, kun vihuri
yhä puhalsi hurjasti, repesi iso lautta edessämme ja meidän onnistui
täysillä purjeilla murtautua pienempien lohkareiden välitse
selvemmille vesille. Avomerta lähestyessämme korjailimme vähitellen
purjeita ja vihdoin perille päästyämme asetuimme vastatuuleen yhteen
kertaan reivatun fokkapurjeen varaan.

_Tammikuun 2 p:nä_. Nyt oli jotenkin kaunis ilma. Puolenpäivän aikana
olimme päässeet 69° 10' et. lev. 42° 20' länt. pit. ja tunkeutuneet
eteläisen napapiirin poikki. Hyvin vähän jäätä näkyi etelässä,
vaikka takanamme oli suuria lauttoja. Tänä päivänä varustimme
suuntimiskojeen, johon käytimme isoa, kahdenkymmenen gallonin vetoista
rautakattilaa ja kahdensadan sylen pituista nuoraa. Huomasimme virran
kulkevan pohjoiseen noin neljännespeninkulman nopeudella tunnissa.

_Tammikuun 5 p:nä_. Olimme yhä suunnanneet etelään kohtaamatta kovin
suuria vastuksia. Tänä aamuna kumminkin, kun olimme 73° 15' it. lev.
ja 42° 10' länt. pit., meidät pysähdytti taaskin suunnattoman laaja ja
luja jääalue. Näimme toki paljon avovettä etelässä emmekä epäilleet
lopulta sinne pääsevämme. Suunnaten itäänpäin pitkin jäätikön reunaa
tulimme vihdoin peninkulman levyiselle väylälle, jonka läpi
varppailimme päivän laskiessa. Meri oli nyt sakeanaan jäävuoria, mutta
ajojäätikköä ei ollut ja me työntäysimme yhä rohkeasti eteenpäin.
Pakkanen ei tuntunut kiihtyvän, mutta lunta satoi ehtimiseen ja
silloin tällöin rajusti rakeita. Suunnattomia albatrossiparvia lensi
tänään kuunarin ylitse kaakosta luoteeseen.

_Tammikuun 7 p:nä_. Meri pysyi yhä kauniisti avoimena, joten saatoimme
helposti kulkea suuntaamme. Lännessä näimme muutamia uskomattoman
suuria jäävuoria ja iltapäivällä sivuutimme hyvin läheltä erään, jonka
huippu kohosi varmasti neljäsataa syltä valtameren pinnasta. Sen
ympärys oli juurelta todennäköisesti kolmeneljännestä ranskan
meripeninkulmaa ja useita vesivirtoja juoksi sen sivuilla olevista
halkeamista. Vuori pysyi näkyvissämme kaksi päivää ja häipyi vasta
sumuun.

_Tammikuun 10 p:nä_. Varhain tänä aamuna menetimme onnettomuudeksemme
miehen. Hän oli amerikalainen, nimeltä Peter Vredenburgh, syntyisin
New Yorkista, ja kuunarin parhaimpia matruuseja. Noustessaan partaalle
hänen jalkansa luiskahti ja hän putosi kahden jäälohkareen väliin ja
hävisi sitä tietään. Tänään puolenpäivän aikana olimme 78° 30' etel.
lev. ja 40° 15' länt. pit. Pakkanen oli nyt ylen ankara ja yhtämittaa
tuli raepuuskia pohjoisesta ja idästä. Tällä ilmansuunnalla näimme
vielä useita suunnattomia jäävuoria ja koko itäinen taivaanranta
näytti ajojäätikön sulkemalta, joka kohoili kerroksittain röykkiö
röykkiön päällä. Ajopuita uiskenteli ohi illan kuluessa ja suuri
joukko lintuja lensi ylitsemme, kuten myrskylintuja, albatrosseja ja
iso lintu, jolla oli hohtavan siniset höyhenet.

_Tammikuun 12 p:nä_. Etelään menomme näytti taasen epäiltävältä,
kun navan puolella levisi näköjään rajaton jäätikkö, taustalla
äärettömiä, röykkelöisiä jäävuoria, jotka äkkijyrkkinä ja uhkaavina
kohosivat toinen toistaan korkeammalle. Suuntasimme länteen aina
neljänteentoista päivään asti, toivoen löytävämme jonkun aukon.

_Tammikuun 14 p:nä_. Tänä aamuna

Last Page Next Page

Text Comparison with The Raven Illustrated

Page 0
Dutton And Company 39 West Twenty Third Street 1884 Copyright, 1883 Illustrated By W.
Page 1
curtain Thrilled me--filled me with fantastic Terrors never felt before; So that now, to still the beating Of my heart, I stood repeating, "'Tis some visitor entreating Entrance at my chamber door-- Some late visitor entreating Entrance at my chamber door; This it is and nothing more.
Page 2
wide the door: Darkness there and nothing more.
Page 3
When, with many a flirt and flutter, In there stepped a stately Raven [Illustration: 8020] Of the saintly days of yore.
Page 4
Much I marvelled this ungainly Fowl to hear discourse so plainly, Though its answer little meaning-- Little relevancy bore; For we cannot help agreeing That no sublunary being Ever yet was blessed with seeing Bird above his chamber door-- Bird or beast upon the sculptured Bust above his chamber door, With such name as "Nevermore.
Page 5
" But the Raven still beguiling All my sad soul into smiling, Straight I wheeled a cushioned seat in Front of bird and bust and door; Then, upon the velvet sinking, I betook myself to linking Fancy unto fancy, thinking What this ominous bird of yore-- What this grim, ungainly, ghastly, Gaunt, and ominous bird of yore Meant in croaking " Nevermore.
Page 6
whose velvet violet lining, With the lamplight gloating o'er, _She_ shall press, ah, nevermore! [Illustration: 0026] [Illustration: 0027] Then methought the air grew denser, Perfumed from an unseen censer Swung by angels whose faint footfalls Tinkled on the tufted floor.
Page 7
" And the Raven, never flitting, Still is sitting, still is sitting On the pallid bust of Pallas Just above my chamber door; And his eyes have all the seeming Of a demon's that is dreaming, .
Page 8
And the lamplight o'er him streaming Throws his shadow on the floor, And my soul from out that shadow That lies floating on the floor Shall be lifted--nevermore! [Illustration: 0035].