Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 41

viettää pari yötä saarella, kun toinen
perämies jonkun väärinkäsityksen vuoksi ei ollut lähettänyt kuunarilta
heitä noutamaan.




XIV.

Yhä etelään! Me tunkeudumme jäävyöhykkeen läpi.


Kahdentenatoista päivänä lähdimme purjehtimaan Christmas Harbourista
palaten samaa tietä länttä kohti ja jättäen Crozet'n ryhmään kuuluvan
Marionin saaren vasemmalle puolellemme. Sen jälkeen sivuutimme Prinssi
Eduardin saaren ja jätimme senkin vasemmalle; sitten suuntasimme
pohjoisempaan ja laskimme viidentoista päivän kuluttua Tristan
d'Acunhan saaristoon 37° 8' etel. lev. ja 12° 8' länt. pit.

Täällä saimme vaivatta melkein kaikkia muonavaroja mitä tarvitsimme --
lampaita, sikoja, mullikoita, kaniineja, siipikarjaa, kaloja
kaikenlaisia sekä kasviksia yltäkyllin. Laskettuamme ankkurin aivan
suuren saaren lähelle kahdeksantoista sylen syvyydelle saimme kaikki
mukavasti tuoduksi laivalle. Kapteeni Guy osti vielä viisisataa
hylkeennahkaa ja vähän norsunluuta. Viivyimme täällä viikon, jolla
aikaa tuuli puhalsi enimmäkseen luoteesta ja sää oli hieman usvainen.
Marraskuun viidentenätoista päivänä läksimme purjehtimaan lounaaseen
aikoen Aurora-nimiseen saaristoon.

Jatkoimme etelän ja lännen välistä suuntaamme vaihtelevalla säällä
aina kuukauden kahdenteenkymmenenteen päivään saakka, jolloin
tulimme 53° 15' etel. lev. ja 47 ° 58' länt. pit. -- s.o.
hyvin lähelle eteläisimmän saaren asemaksi osotettua kohtaa.
Havaitsematta merkkiäkään maasta purjehdimme edelleen länteen
viidennelläkymmenennellä kolmannella eteläisellä leveyspiirillä aina
viidennellekymmenennelle läntiselle puolipäivänpiirille saakka. Sitten
suuntasimme pohjoiseen aina viidennellekymmenennelle toiselle
eteläiselle leveyspiirille asti, jolloin käännyimme itäänpäin ja
pysyimme samalla leveyspiirillä tehden sekä aamuin että illoin
korkeushavaintoja ja määräten meridiaanikorkeuden tähdistä ja kuusta.
Näin kuljettuamme itäänpäin Georgian länsirannikon puolipäivänpiirille
asti pysyimme tällä puolipäivänpiirillä, kunnes saavuimme sille
leveydelle, jolta olimme lähteneet. Sitten purjehdimme vinosti
kulmittain kautta koko merkityn alueen lakkaamatta tähystellen maston
huipusta ja tehden edelleen tarkkoja tutkimuksia kolmen viikon aikana,
jolloin sää pysyi merkillisen kauniina ja ihanana sekä aivan
kirkkaana. Tietenkin pääsimme täysin selville siitä, että olipa näillä
seuduin ollut mitä saaria hyvänsä ennen muinoin, niistä ei nykypäivinä
enää näkynyt jälkiäkään.

Kotiin palattuani olen sittemmin huomannut, että saman alueen on yhtä
tyystin risteillyt kapteeni Johnson amerikalaisella _Henry_-kuunarilla
v. 1822 ja kapteeni Morrel amerikalaisella _Wasp_-kuunarilla, molemmat
samoilla tuloksilla kuin mekin.



Kapteeni Guyn aikomus oli alkuaan ollut Aurora-saarista selville
päästyään purjehtia Magellanin salmen kautta edelleen pitkin
Patagonian länsirannikkoa, mutta saamansa tiedot saattoivat hänet
suuntaamaan etelään toivossa, että tapaisi eräitä pieniä saaria,
joiden on sanottu olevan 60° eteläisen leveyspiirin seutuvilla 41° 20'
länt. pit. Siinä tapauksessa, ettei niitä löytäisi, hän aikoi, jos
vuodenaika osottautuisi suotuisaksi, tunkeutua edelleen napaa kohti.
Näin ollen me joulukuun kahdentenatoista päivänä läksimme purjehtimaan
tähän suuntaan. Kahdeksantenatoista olimme päässeet noille kerrotuille
paikoille ja risteilimme siellä kolme päivää, löytämättä jälkeäkään
hänen mainitsemistaan saarista. Kahdentenakymmenentenä ensimäisenä
päivänä, kun sää oli harvinaisen ihana, läksimme taas purjehtimaan
etelää kohti päättäen tunkeutua tähän suuntaan niin kauas kuin
mahdollista.

Purjehdimme etelää kohti neljä päivää. Kahdentenakymmenentenä
kuudentena päivänä, puolen päivän aikana, olimme 63° 23' etel. lev. ja
41° 25' länt. pit. Näimme nyt useita suuria jäävuoria ja
jäätikkölautan, joka ei sentään ollut kovin laaja. Tuuli pysyi
enimmäkseen kaakossa tai koillisessa, mutta oli hyvin lauha. Milloin
vain saimme länsituulta,

Last Page Next Page

Text Comparison with The Complete Poetical Works of Edgar Allan Poe Including Essays on Poetry

Page 12
He entered the institution on the 1st July, 1830, and by the following March had been expelled for determined disobedience.
Page 16
As a matter of course, my enemies referred the insanity to the drink rather than the drink to the insanity.
Page 28
And I said--"She is warmer than Dian: She rolls through an ether of sighs-- She revels in a region of sighs: She has seen that the tears are not dry on These cheeks, where the worm never dies, And has come past the stars of the Lion To point us the path to the skies-- To the Lethean peace of the skies-- Come up, in despite of the Lion, To shine on us with her bright eyes-- Come up through the lair of the Lion, With love in her luminous eyes.
Page 42
'] * .
Page 48
To friends above, from fiends below, the indignant ghost is riven-- From Hell unto a high estate far up within the Heaven-- From grief and groan to a golden throne beside the King of Heaven.
Page 51
Out--out are the lights--out all! And, over each quivering form, The curtain, a funeral pall, Comes down with the rush of a storm, And the angels, all pallid and wan, Uprising, unveiling, affirm That the play is the tragedy, "Man," And its hero the Conqueror.
Page 61
) Again!--a similar tale Told of a beauteous dame beyond the sea! Thus speaketh one Ferdinand in the words of the play-- "She died full young"--one Bossola answers him-- "I think not so--her infelicity Seemed to have years too many"--Ah, luckless lady! Jacinta! (_still no answer_.
Page 63
) _Jac_.
Page 66
There _is_ a vow 'twere fitting should be made-- A sacred vow, imperative and urgent, A solemn vow! _Monk_.
Page 70
Of the hollow and high-sounding vanities Of the populous Earth! Bear with me yet awhile We have been boys together--school-fellows-- And now are friends--yet shall not be so long-- For in the Eternal City thou shalt do me A kind and gentle office, and a Power-- A Power august, benignant, and supreme-- Shall then absolve thee of all further duties Unto thy friend.
Page 78
_Pol_.
Page 103
is given To bear the Goddess' song, in odors, up to Heaven [10]: "Spirit! that dwellest where, In the deep sky, The terrible and fair, In beauty vie! Beyond the line of blue-- The boundary of the star Which turneth at the view Of thy barrier and thy bar-- Of the barrier overgone By the comets who were cast From their pride, and from their throne To be drudges till the last-- To be carriers of fire (The red fire of their heart) With speed that may not tire And with pain that shall not part-- Who livest--_that_ we know-- In Eternity--we feel-- But the shadow of whose brow What spirit shall reveal? Tho' the beings whom thy Nesace, Thy messenger hath known Have dream'd for thy Infinity A model of their own [11]-- Thy will is done, O God! The star hath ridden high Thro' many a tempest, but she rode Beneath thy burning eye; And here, in thought, to thee-- In thought that can alone Ascend thy empire and so be A partner of thy throne-- By winged Fantasy [12], My embassy is given, Till secrecy shall knowledge be In the environs of Heaven.
Page 111
Among Milton's minor poems are these lines: Dicite sacrorum praeesides nemorum Dese, etc.
Page 134
Thy dreamy, passionate eyes, Blue as the languid skies Hung with the sunset's fringe of gold; Now strangely clear thine image grows, And olden memories Are startled from their long repose Like shadows on the silent snows When suddenly the night-wind blows Where quiet moonlight lies.
Page 140
My wanderings amid such scenes have been many and far-searching, and often solitary; and the interest with which I have strayed through many a dim deep valley, or gazed into the reflected heaven of many a bright lake, has been an interest greatly deepened by the thought that I have strayed and gazed _alone.
Page 156
In Aidenn? 'Charmion'.
Page 185
The rowleing of the drum, The clangor of the trumpet lowde-- Be soundes from heaven that come.
Page 189
be made to spring from direct causes--that objects should be attained through means best adapted for their attainment--no one as yet having been weak enough to deny that the peculiar elevation alluded to is _most readily_ attained in the poem.
Page 194
" The effect of the denouement being thus provided for, I immediately drop the fantastic for a tone of the most profound seriousness--this tone commencing in the stanza directly following the one last quoted, with the line, But the Raven, sitting lonely on that placid bust, spoke only, etc.
Page 196
Almost every devout admirer of the old bards, if demanded his opinion of their productions, would mention vaguely, yet with perfect sincerity, a sense of dreamy, wild, indefinite, and he would perhaps say, indefinable delight; on being required to point out the source of this so shadowy pleasure, he would be apt to speak of the quaint in phraseology and in general handling.