Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 4

vauhdissaan, ikäänkuin äkkiä jotain muistaen,
pyörähti samassa ympäri ja nilkutti tiehensä, koko ajan tutisten
raivosta ja mutisten hampaittensa välitse:

-- Ei käy enää laatuun -- uudet silmälasit -- luulin Gordoniksi --
senkin vietävä merentonkijajätkä.

Hädintuskin päästyämme pälkähästä jatkoimme matkaamme varovaisemmin ja
saavuimme määräpaikkaamme täydessä turvassa. Vain parisen miestä oli
kannella kokan puolella laittamassa keulakannen luukkuja. Kapteeni
Barnardin tiesimme olevan Lloyd & Vredenburghin luona asioilla ja
viipyvän siellä aina myöhään iltaan, niin ettei meillä ollut
paljon pelkoa hänestä. Augustus nousi ensiksi kannelle, ja hetken
kuluttua minä seurasin häntä työssä olevain miesten huomaamatta. Me
menimme suoraapäätä kajuuttaan tapaamatta siellä ketään. Se oli
mitä mukavimmin sisustettu -- mikä oli jotenkin harvinaista
valaanpyyntialuksissa. Oli neljä hienoa päällystön hyttiä tilavine ja
mukavine makuusijoineen. Näin siellä myöskin suuren uunin ja
erinomaisen paksun ja kallisarvoisen maton, joka peitti sekä kajuutan
että hyttien lattian. Huoneet olivat runsaasti seitsemän jalan
korkuiset ja kaikki oli sanalla sanoen paljon tilavampaa ja
miellyttävämpää kuin olin aavistanutkaan. Augustus ei kuitenkaan
sallinut minun kauan katsella ympärilleni, vaan vaati minua mitä
pikimmin piilopaikkaani. Hän opasti minut omaan hyttiinsä, joka oli
prikin oikealla puolella, lähinnä laipiota. Astuttuamme hyttiin hän
sulki oven ja pani sen salpaan.

En mielestäni koskaan ollut nähnyt sievempää pikku huonetta kuin se,
missä nyt olin. Se oli noin kymmenen jalkaa pitkä ja siinä oli vain
yksi makuusija, joka, kuten olen sanonut, oli tilava ja mukava. Tässä
osassa kamaria, lähinnä laipiota, oli kuudentoista neliöjalan
suuruisella alalla pöytä, tuoli ja rivi seinähyllyjä täynnä kirjoja,
etupäässä matkakertomuksia. Monta muutakin pikku mukavuutta oli
huoneessa ja niiden joukosta en saa unohtaa eräänlaista ruoka- eli
jääkaappia, jossa näin suuren joukon kaikenlaisia herkkuja, sekä
syötävää että juotavaa.

Hän painoi nyt rystysillään erästä kohtaa maton kulmassa
äskenmainitulla puolella, näyttäen että osa lattiasta, noin
kuudentoista tuuman suuruinen neliö, oli taitavasti irrotettu ja
sitten taas sovitettu paikalleen. Hänen painaessaan neliön reuna
kohosi sen verran, että hänen sormensa mahtui sen alle. Tällä tavoin
hän avasi luukun -- johon matto oli kiinni naulattu, -- ja minä näin
sen vievän peräruumaan. Hän sytytti sitten fosforitikulla pienen
vahakynttilän ja pistettyään sen salalyhtyyn astui alas aukosta,
käskien minun seurata. Tein niin ja hän veti luukun kiinni alapuolella
olevasta naulasta, jolloin matto tietysti tuli entiselle paikalleen ja
kaikki jäljet aukosta peittyivät.

Vahakynttilän liekki tuikki niin heikosti, että vain mitä suurimmalla
vaivalla saatoin haparoida kaikkien niiden huiskin haiskin viskeltyjen
romujen välitse, joiden keskellä nyt olin. Vähitellen silmäni
kuitenkin tottuivat hämärään ja minä kuljin eteenpäin vähemmällä
vaivalla, pidellen kiinni ystäväni nutunliepeistä. Tulimme vihdoinkin,
kun olimme pujotelleet ja kiemurrelleet lukemattomista ahtaista
aukoista, raudoitetulle laatikolle, jollaisia joskus käytetään
hienojen savenvalutavaroiden kuljetukseen. Se oli lähes neljän jalan
korkuinen ja runsaasti kuuden pituinen, mutta hyvin kapea. Kaksi
suurta tyhjää traanitynnyriä oli sen kannella ja niiden päällä taas
suunnaton joukko olkimattoja ladottuina päällekkäin aina kajuutan
lattiaan asti. Ylt'ympärillä oli mahdollisimman tiheään

Last Page Next Page

Text Comparison with First Project Gutenberg Collection of Edgar Allan Poe

Page 0
We want to make our Etexts as easy as possible to find and work with, but, not to "pad" our work.
Page 1
Open here I flung the shutter, when, with many a flirt and flutter, In there stepped a stately Raven of the saintly days of yore.
Page 2
" Much I marvelled this ungainly fowl to hear discourse so plainly, Though its answer little meaning--little relevancy bore; For we cannot help agreeing that no living human being Ever yet was blessed with seeing bird above his chamber door-- Bird or beast upon the sculptured bust above his chamber door, With such name as "Nevermore.
Page 3
" This I sat engaged in guessing, but no syllable expressing To the fowl whose fiery eyes now burned into my bosom's core; This and more I sat divining, with my head at ease reclining On the cushion's velvet lining that the lamp-light gloated o'er, But whose velvet violet lining with the lamp-light gloating o'er _She_ shall press, ah, nevermore! Then, methought, the air grew denser, perfumed from an unseen censer Swung by Seraphim whose foot-falls tinkled on the tufted floor.
Page 4
" "Prophet!" said I, "thing of evil!--prophet still, if bird or devil! By that Heaven that bends above us--by that God we both adore-- Tell this soul with sorrow laden if, within the distant Aidenn, It shall clasp a sainted maiden whom the angels name Lenore-- Clasp a rare and radiant maiden whom the angels name Lenore.
Page 5
It was a voluptuous scene, that masquerade.
Page 6
There was no light of any kind emanating from lamp or candle within the suite of chambers.
Page 7
And then, for a moment, all is still, and all.
Page 8
And thus too, it happened, perhaps, that before the last echoes of the last chime had utterly sunk into silence, there were many individuals in the crowd who had found leisure to become aware of the presence of a masked figure which had arrested the attention of no single individual before.
Page 9
"Who dares,"--he demanded hoarsely of the courtiers who stood near him--"who dares insult us with this blasphemous mockery? Seize him and unmask him--that we may know whom we have to hang, at sunrise, from the battlements!" It was in the eastern or blue chamber in which stood the Prince Prospero as he uttered these words.
Page 10
You, who so well know the nature of my soul, will not suppose, however, that I gave utterance to a threat.
Page 11
"Amontillado? A pipe? Impossible! And in the middle of the carnival!" "I have my doubts," I replied; "and I was silly enough to pay the full Amontillado price without consulting you in the matter.
Page 12
"I drink," he said, "to the buried that repose around us.
Page 13
"You jest," he exclaimed, recoiling a few paces.
Page 14
Indeed, it is _very_ damp.
Page 15
"He! he! he!--he! he! he!--yes, the Amontillado.
Page 16
I hastened to make an end of my labour.