Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 35

jommankumman avulla
olisinkin huoletta siihen pystynyt. Mutta tämän toiveeni pettäessä
minun kävi välttämättömäksi huolehtia omasta turvallisuudestani, sillä
näin hirvittävään tilaan joutuneet miehet olisivat kukatiesi
käyttäneet vastusteluani verukkeeksi tehdäkseen minusta sen
murhenäytelmän marttyyrin, jonka tiesin pian tulevan esitettäväksi.

Sanoin heille nyt taipuvani ehdotukseen ja pyysin vain tunnin verran
lykkäystä, jotta ympärillemme kerääntynyt sumu ehtisi hälvetä; silloin
ehkä joku laiva taas olisi näkyvissä. Kauan vastaan hangoteltuaan he
lupasivat odottaa siksi, ja kuten olin arvannutkin, hälveni sumu
tuulen ripeästi noustessa ennenkuin tunti oli kulunut. Mutta kun
mitään laivaa ei näyttäytynyt, me valmistausimme heittämään arpaa.

Vain äärimmäisellä vastenmielisyydellä kerron siitä hirvittävästä
näytelmästä, joka nyt seurasi, jonka vähäpätöisimpiäkään
yksityiskohtia myöhemmät tapaukset eivät rahtuakaan ole haihduttaneet
muististani ja jonka julma muisto vastedeskin on katkeroittava elämäni
joka hetken. Suotakoon minun rientää tämän kertomukseni kohdan ohi
niin joutuun kuin tapahtumain laatu suinkin sallii. Pelataksemme tätä
kamalaa arpapeliä, jossa kunkin tuli koettaa onneaan, meidän täytyi
vetää tikkua. Kiskoimme sitä varten pieniä puunsäleitä ja sovimme,
että minä rupeaisin pitelijäksi.

Menin siis hylyn toiseen päähän, poloisten kumppanieni äänetönnä
asettuessa toiseen selin minuun päin. Katkerinta tuskaa koko tämän
kauhistavan näytelmän kestäessä kärsin järjestellessäni arpoja.
Aniharvoin voi ihminen joutua sellaiseen tilaan, ettei hän sydämestään
harrasta oman olemassaolonsa säilymistä, ja tämä harrastus kasvaa
hetki hetkeltä, kuta häilyvämmäksi käy se perusta, jolla
olemassaolomme on. Mutta nyt, kun toimekseni uskotun asiani hiljainen,
määrätty ja julma luonne, niin erilainen kuin myrskyn melskeiset
vaarat tai asteettain lähestyvät nälän hädän kauhut, salli minun
miettiä, miten vähän toiveita minulla oli välttää kauhistavaa
kuolemaa, niin se tarmo, joka niin kauan oli minua tukenut, hajosi
kuin höyhenet tuuleen, jättäen minut mitä viheliäisimmän ja
säälittävimmän kauhun avuttomaksi uhriksi. Aluksi en saanut kootuksi
edes kyllin tarmoa kiskoakseni ja sovitellakseni pieniä puunsäleitä,
sormeni kun kerrassaan tekivät tenän ja polveni ankarasti tutisivat.
Mielessäni vilisi tuhansia mielettömiä suunnitelmia, miten pääsisin
ottamasta osaa tähän kauhistavaan yritykseen. Tuumin langeta
polvilleni toverieni eteen ja rukoilla heitä säästämään minua siitä,
sitten äkkiä karata heidän kimppuunsa ja surmaamalla jonkun tehdä
arvalla ratkaisemisen hyödyttömäksi -- sanalla sanoen ajattelin
kaikkea paitsi sitä asiaa, joka oli toimitettavanani.

Viimein kun näin olin hyvän aikaa kuhnaillut, heräsin tajuuni
kuullessani Parkerin vaativan minua heti päästämään heidät kauheasta
levottomuudestaan. Silloinkaan en saanut järjestetyksi säleitä
paikalla, vaan tuumailin vielä, millä ihmeen oveluudella voisin
peijata jonkun kärsimyskumppaneistani vetämään lyhyen tikun -- olimme
näet sopineet, että ken hyvänsä veti lyhimmän säleen kädestäni, hänen
täytyi kuolla toisten pelastukseksi. Ennenkuin kukaan tuomitsee minua
tästä näennäisestä sydämettömyydestä, asetettakoon hänet samaan
asemaan.

Vihdoin vitkastelu ei enää käynyt päinsä ja sydän repeämäisillään
rinnastani lähenin kanssin tienoota, missä toverini minua odottelivat.
Ojensin käteni, jossa säleet olivat, ja Peters veti paikalla. Hän oli
vapaa -- _hänen_ tikkunsa ei ainakaan ollut lyhin ja nyt pelastuksen
toiveeni olivat vieläkin vähenneet. Kokosin kaiken tarmoni ja kurotin
arvat Augustukselle. Hänkin veti heti ja hänkin oli vapaa; ja nyt,
elänkö vai

Last Page Next Page

Text Comparison with Selections from Poe

Page 1
S---- ULALUME TO ---- ---- AN ENIGMA TO HELEN A VALENTINE FOR ANNIE THE BELLS ANNABEL LEE TO MY MOTHER ELDORADO THE HAUNTED PALACE TALES THE FALL OF THE HOUSE OF USHER WILLIAM WILSON A DESCENT INTO THE MAELSTRÖM THE MASQUE OF THE RED DEATH THE GOLD-BUG THE PURLOINED LETTER NOTES INTRODUCTION EDGAR ALLAN POE: HIS LIFE, CHARACTER, AND ART Edgar Allan Poe is in many respects the most fascinating figure in American literature.
Page 4
He vainly sought a government position, that a livelihood might be assured while he carried out his literary plans.
Page 32
5 From an ultimate dim Thule: From a wild weird clime that lieth, sublime, Out of Space--out of Time.
Page 33
" Presently my soul grew stronger; hesitating then no longer, "Sir," said I, "or Madam, truly your forgiveness I implore; 20 But the fact is I was napping, and.
Page 38
These were days when my heart was volcanic As the scoriac rivers that roll, As the lavas that restlessly roll 15 Their sulphurous currents down Yaanek In the ultimate climes of the pole, That groan as they roll down Mount Yaanek In the realms of the boreal pole.
Page 51
But he grew old, This knight so bold, And o'er his heart a shadow Fell as he found 10 No spot of ground That looked like Eldorado.
Page 59
The verses, which were entitled "The Haunted Palace," ran very nearly, if not accurately, thus:-- I In the greenest of our valleys By good angels tenanted, Once a fair and stately palace-- Radiant palace--reared its.
Page 80
I soon found him of weak intellect, and of course marked him as a fitting subject for my skill.
Page 84
And now I scrutinized, with a minute scrutiny, the forms, and the methods, and the leading traits of his impertinent supervision.
Page 95
She lit up everything about us with the greatest distinctness--but, oh God, what a scene it was to light up! "I now made one or two attempts to speak to my brother--but, in some manner which I could not understand, the din had so increased that I could not make him hear a single word, although I screamed at the top of my voice in his ear.
Page 97
My brother was at stern, holding on to a small empty water-cask.
Page 107
It was then, however, that the Prince Prospero, maddening with rage and the shame of his own momentary cowardice, rushed hurriedly through the six chambers, while none followed him on account of a deadly terror that had seized upon all.
Page 109
In these excursions he was usually accompanied by an old negro, called Jupiter, who had been manumitted before the reverses of the family, but who could be induced, neither by threats nor by promises, to abandon what he considered his right of attendance upon the footsteps of his young "Massa Will.
Page 114
"Ever yours, "WILLIAM LEGRAND.
Page 130
" "Something of that kind.
Page 138
This fact confirmed my preconceived idea.
Page 143
"The present peculiar condition of affairs at court, and especially of those intrigues in which D---- is known to be involved, would render the instant availability of the document--its susceptibility of being produced at a moment's notice--a point of nearly equal importance with its possession.
Page 148
" "For its practical value it depends upon this," replied Dupin, "and the Prefect and his cohort fail so frequently, first, by default of this identification, and, secondly, by ill-admeasurement, or rather through non-admeasurement, of the intellect with which they are engaged.
Page 149
is a faithful representative of that of _the mass_: but when the cunning of the individual felon is diverse in character from their own, the felon foils them, of course.
Page 169
3.