Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 32

kuoleman oli täytynyt,
ruumiiden asennoista päättäen, tavata heidät kamalan äkillisesti ja
vastustamattomalla voimalla, kokonaan toisella tavoin kuin yleensä on
ollut laita tappavimmissakaan ruttotaudeissa, mihin ihmiskunta on
tutustunut. Mahdollista todellakin on, että heidän muonavaroihinsa
sattumalta joutunut myrkky oli matkaansaattanut onnettomuuden, taikka
sitten jonkin tuntemattoman myrkyllisen kalalajin, muun merieläimen
tahi valtamerilinnun syöminen lienee sen tuottanut -- mutta turhan
turhaa on arvailla siinä, missä kaikki on peittynyt ja epäilemättä
ainiaaksi jää mitä hirvittävimmän ja tutkimattomimman salaperäisyyden
verhoon.




XI.

Nälänhätää, janoa ja epätoivoa.


Vietimme lopun päivästä tylsässä horrostilassa tuijotellen pakenevaa
alusta, kunnes pimeä peitti sen näkyvistämme ja saattoi meidät jonkun
verran järkiimme. Nälän ja janon tuskat silloin palasivat työntäen
tieltään kaikki muut huolet ja arvelut. Ei mitään voitu kumminkaan
tehdä ennen aamua, ja sitoen itsemme mahdollisimman lujasti kiinni
koetimme hieman uinahtaa. Siinä minä onnistuinkin odottamattoman hyvin
ja nukuin yhtämittaa siksi, kunnes kumppanini, joita onni oli vähemmän
suosinut, herättivät minut päivän koittaessa uudestaan yrittääksemme
hankkia muonavaroja laivan ruumasta.

Nyt oli tyven. Priki oli kadonnut näkyvistä. Alotimme heti puuhamme
vääntämällä joltisellakin vaivalla irti toisenkin keulakettingin, ja
kun olimme kiinnittäneet molemmat Petersin jalkoihin lähti hän taas
pyrkimään varastohuoneen ovelle arvellen ehkä voivansa murtaa sen
auki, jos vain joutuisi sinne ajoissa; tämän hän toivoikin voivansa
tehdä, kun hylky ui paljon vakavammin kuin ennen.

Hänen onnistui varsin pian päästä ovelle, jolloin hän irrotti toisen
kettingin nilkastaan murtautuakseen sen avulla huoneeseen. Vaan
turhaan hän ponnisti kaikki voimansa -- oven kehykset olivat vahvemmat
kuin oli osattu aavistaakaan. Hän oli ihan uuvuksissa viivyttyään niin
kauan veden alla ja aivan välttämättömäksi kävi, että joku toinen
astuisi hänen sijaansa. Tähän Parker tarjoutui heti pyytämättä; mutta
tehtyään kolme hukkaan mennyttä ponnistusta hän huomasi, ettei päässyt
edes oven lähelle. Haavoittuneen käsivartensa vuoksi Augustuksen oli
turha yrittääkään, koska hän ei kumminkaan olisi kyennyt murtautumaan
huoneeseen, vaikkapa olisi päässytkin ovelle, joten minun osakseni nyt
tuli ponnistaa voimiani yhteiseksi pelastukseksemme. Peters oli
jättänyt toisen kettingin käytävään ja sukellettuani huomasin, etten
ollut tarpeeksi tasapainossa pysyäkseni vakavasti pohjassa. Päätin
siis ensi yritykselläni noutaa vain toisen kettingin takaisin.
Hapuillessani sitä käytävän lattialta kosketin kovaan kappaleeseen,
johon heti tartuin ehtimättä ottaa siitä tarkemmin selkoa, ja palasin
pinnalle. Saalis oli pullo ja ilomme arvaa, kun huomasimme sen olevan
täynnä viiniä. Kiittäen Jumalaa tästä ajallaan tulleesta ja
ilahduttavasta avusta me heti avasimme pullon kynäveitselläni, otimme
kukin kohtuullisen kulauksen ja saimme sanomatonta virkistystä
lämmöstä, voimasta ja urheudesta, jolla se meidät elähdytti. Sitten
tulppasimme pullon taas huolellisesti, kietasimme sen huiviin ja
panimme riippumaan, ettei se särkyisi.

Levättyäni tuokion tämän onnellisen löydön jälkeen laskeuduin taas
kajuuttaan ja sain nyt kettingin käsiini, jolloin heti palasin. Sitten
kiinnitin sen jalkaani, sukelsin kolmannen kerran ja pääsin silloin
täysin selville, etten millään ponnistuksillani tässä asemassa voisi
murtaa varastohuoneen ovea auki. Palasin senvuoksi epätoivoissani.

Nyt ei enää näyttänyt olevan mitään toivon sijaa ja toverieni
kasvoista huomasin, että he olivat valmistautuneet

Last Page Next Page

Text Comparison with The Works of Edgar Allan Poe — Volume 4

Page 36
The 'soothing system,' you know, was then in operation, and the patients were at large.
Page 37
He had scarcely finished the sentence, before loud shouts and imprecations were heard beneath the windows; and, immediately afterward, it became evident that some persons outside were endeavoring to gain entrance into the room.
Page 38
was a very capital one, if it could only have been heard.
Page 44
little reading of the 'Dial' will carry you a great way.
Page 57
Thus the brief period of his residence at the university forms an era in its annals, and is characterized by all classes of people appertaining to it or its dependencies as "that very extraordinary epoch forming the domination of the Baron Ritzner von Jung.
Page 58
Continually enveloped in an atmosphere of whim, my friend appeared to live only for the severities of society; and not even his own household have for a moment associated other ideas than those of the rigid and august with the memory of the Baron Ritzner von Jung, the demon of the dolce far niente lay like an incubus upon the university.
Page 83
" April 2.
Page 84
His plan referred altogether to Sensation.
Page 89
A little reflection upon this discovery sufficed to render evident the consequences, which were that rascality must predominate--in a word, that a republican government could never be any thing but a rascally one.
Page 96
His Grace thought of his game.
Page 100
Wealth was the general solution--but this I knew to be no solution at all; for Wyatt had told me that she neither brought him a.
Page 101
Could it be possible that he was taking leave of his senses? What else could I think? He, so refined, so intellectual, so fastidious, with so exquisite a perception of the faulty, and so keen an appreciation of the beautiful! To be sure, the lady seemed especially fond of him--particularly so in his absence--when she made herself ridiculous by frequent quotations of what had been said by her "beloved husband, Mr.
Page 112
Aroused by the pain, and burning with indignation, I burst, at a single effort, the fastenings and the bandage.
Page 116
Windenough? In displaying anxiety for the breath of which he was at present so willing to get rid, might I not lay myself open to the exactions of his avarice? There are scoundrels in this world, I remembered with a sigh, who will not scruple to take unfair opportunities with even a next door neighbor, and (this remark is from Epictetus) it is precisely at that time when men are most anxious to throw off the burden of their own calamities that they feel the least desirous of relieving them in others.
Page 122
B.
Page 146
The chair on which the figure sits is affixed permanently to the box.
Page 163
AGATHOS.
Page 170
The senses were unusually active, although eccentrically so--assuming often each other's functions at random.
Page 172
And now, from the wreck and the chaos of the usual senses, there appeared to have arisen within me a sixth, all perfect.
Page 179
But although I, Oinos, felt that the eyes of the departed were upon me, still I forced myself not to perceive the bitterness of their expression, and gazing down steadily into the depths of the ebony mirror, sang.