Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 31

ja pöyristyttävät kuvapatsaat odottaisivat meitä, eivät
jättäisi meitä heidän laillaan lahomaan, ottaisivat meidät hupaiseen
seuraansa! Olimme mielettöminä kauhusta ja epätoivosta, raivohulluina
surkean pettymyksemme tuskissa.

Kun ensimäinen kauhunkiljahduksemme puhkesi ilmoille, vastasi siihen
joku kokkapuun läheltä äänellä, joka niin elävästi muistutti ihmisen
kirkaisua, että tarkinkin korva olisi saattanut säpsähtää ja pettyä.
Tässä silmänräpäyksessä laivan tekemä äkillinen mutka toi kanssin
tienoon hetkeksi näkyviimme ja me huomasimme heti, mistä ääni lähti.
Näimme pitkän rotevan haahmon yhä nojautuvan partaaseen ja yhä
nyökkäilevän päätään edestakaisin, mutta hänen kasvonsa olivat nyt
kääntyneet poispäin, niin ettemme voineet niitä nähdä. Hänen kätensä
kurottuivat kaiteiden yli ja kämmenet olivat ulospäin. Hänen polvensa
lepäsivät köydellä, joka oli tiukkaan pingottunut ja ulottui kokkapuun
tyvestä nostovivun palkkiin. Hänen selässään, josta osa oli revitty
paljaaksi, oli suunnaton merilokki ahmien kamalaa ateriaansa, nokka ja
kynnet iskettyinä syvälle lihaan ja valkoinen höyhenpuku veren
pärskeissä. Prikin kääntyessä kokonaan näkyviimme, lintu veti
huomattavalla vaivalla veripunaisen päänsä ruumiista, silmäili meitä
hetkisen ikäänkuin typerryksissään, kohosi laiskasti ruumiilta, jolla
oli juhlinut, ja lentäen suoraan yläpuolellemme leijaili siinä tuokion
hyytynyt maksamainen möhkäle nokassaan. Kamala kappale putosi vihdoin
kaameasti maiskahtaen aivan Parkerin jalkoihin.

Jumala minua armahtakoon, mutta nyt ensi kerran välähti mielessäni
ajatus, jota en tahdo mainita: tunsin ottavani askeleen kohti veren
tahraamaa paikkaa. Silloin katsahdin ylös ja Augustuksen katse kohtasi
minua niin pontevan kiivaana, että heti tulin järkiini. Hyökkäsin
paikaltani ja viskasin väristen hirvittävän möhkäleen mereen.

Ruumis, josta se oli reväisty, oli köydellä hiljalleen heilahdellut
edestakaisin petolinnun ponnistuksista, ja tämä liikkuminen se oli
ensin pannut meidät uskomaan sen eläväksi. Päästyään lokin painosta
pyörähti se ympäri ja kaatui puoleksi kumoon, niin että kasvot
paljastuivat kokonaan. Ei varmaan ole mikään milloinkaan ollut niin
kammottavan kammottavaa!

Priki, kuten jo olen kertonut, viisti taitsemme ja eteni verkalleen,
mutta varmasti suojan puolelle. Sen ja sen kauhistavan miehistön
mukana menivät kaikki hilpeät pelastuksen ja ilon unelmamme. Kun se
kulki hitaasti ohi, olisimme kenties jollain keinoin päässeet siihen,
ellei äkillinen pettymyksemme ja sitä seuraava hirvittävä huomio olisi
täydelleen herpaissut kaikkia toimivia sielun- ja ruumiinkykyjämme.
Olimme nähneet ja tunteneet, mutta emme voineet ajatella emmekä
toimia, ennenkuin, voi! se oli myöhäistä. Kuinka tämä tapaus oli
heikontanut järkeämme, näkyy parhaiten siitä, että me ihan tosissamme
tuumailimme tavottaa laivaa uimalla silloin kun erotimme enää vain
puolet sen rungosta!

Olen sittemmin turhaan kokenut saada jotain selvyyttä siihen kaameaan
epävarmuuteen, johon tuntemattoman aluksen kohtalo kätkeytyi. Sen
rakenne ja ulkonäky saattoi meidät, kuten jo mainitsin, pitämään sitä
hollantilaisena kauppalaivana ja miehistön puku puolestaan vahvisti
tätä ajatusta. Olisimme helposti voineet nähdä nimen sen perässä, jopa
tehdä muitakin huomioita, jotka olisivat opastaneet meitä oikealle
tolalle, mutta hetken äärimmäinen jännitys sokaisi silmämme. Ruumiiden
tummankellertävästä väristä, niiden nimittäin, jotka eivät vielä
olleet kokonaan lahonneet, päätimme koko aluksen väestön kuolleen
keltakuumeeseen tai johonkin muuhun pelottavaan ruttoon. Jos asia niin
oli -- enkä muutakaan osaa arvata, niin

Last Page Next Page

Text Comparison with Eureka: A Prose Poem

Page 7
'A tree,' Mr.
Page 9
' Alas, poor ignorant old man! Could not any metaphysician have told him that what he called 'intuition' was but the conviction resulting from _de_ductions or _in_ductions of which the processes were so shadowy as to have escaped his consciousness, eluded his reason, or bidden defiance to his capacity of expression? How great a pity it is that some 'moral philosopher' had not enlightened him about all this! How it would have comforted him on his death-bed to know that, instead of having gone intuitively and thus unbecomingly, he had, in fact, proceeded decorously and legitimately--that is to say Hog-ishly, or at least Ram-ishly--into the vast halls where lay gleaming, untended, and hitherto untouched by mortal hand--unseen by mortal eye--the imperishable and priceless secrets of the Universe! "Yes, Kepler was essentially a _theorist_; but this title, _now_ of so much sanctity, was, in those ancient days, a designation of supreme contempt.
Page 11
But abstruseness is a quality appertaining to no subject _per se_.
Page 18
The Divine Act, however, being considered as determinate, and discontinued on fulfilment of the diffusion, we understand, at once, a _reaction_--in other words, a _satisfiable_ tendency of the disunited atoms to return into _One_.
Page 27
_Nothing_ is demonstrable, strictly speaking; but _if_ anything _be_, then the properties--the laws in question are demonstrated.
Page 33
Any deviation from normality involves a tendency to return into it.
Page 34
sphere's centre--they can attain their true object, Unity.
Page 38
I prefer tautology to a chance of misconception.
Page 41
Thus every atom, proceeding inwardly, and finally attaching itself to the condensed centre, adds something to the original velocity of that centre--that is to say, increases the rotary movement of the mass.
Page 44
In fact, an epoch had now arrived in the career of the parent body, the centre of the system.
Page 45
It is by far too beautiful, indeed, _not_ to possess Truth as its essentiality--and here I am very profoundly serious in what I say.
Page 48
[7] See page 70.
Page 53
To this I reply that neither is the now-observed condition of the condensed stars their actual condition, but a condition completed long in the Past; so that my argument drawn from the _relative_ condition of the stars and the "nebulae," is in no manner disturbed.
Page 63
In guessing with Plato, we spend our time to better purpose, now and then, than in hearkening to a demonstration by Alcmaeon.
Page 72
Moons have been seen _revolving_ about planets; planets about stars; and the poetical instinct of humanity--its instinct of the symmetrical, if the symmetry be but a symmetry of surface:--this _instinct_, which the Soul, not only of Man but of all created beings, took up, in the beginning, from the _geometrical_ basis of the Universal irradiation--impels us to the fancy of an endless extension of this system of _cycles_.
Page 76
no great central orb exists _now_ in our cluster, such will exist hereafter.
Page 88
12mo.
Page 89
Natale Sancti Gregorii Papae.
Page 98
_ Lamb.
Page 102
PUTNAM believes that his _twelve years' experience_ abroad in purchasing Books for the American market, will be of service to those who may favor him with orders.