Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 30

ankaraa säätä ja oli luullaksemme paljon
kärsinyt sen saman vihurin kynsissä, joka meille oli osoittautunut
niin tuhoisaksi, sillä etumaston märssytanko ja osa oikeaa parrasta
oli poissa. Nähdessämme sen ensiksi se oli, kuten jo olen sanonut,
noin kahden peninkulman päässä tuulen puolella, ja laski meitä kohti.
Tuuli oli hyvin lauha ja enin kummastutti meitä se, ettei aluksella
ollut muita purjeita kuin fokka ja isopurje sekä ajopurje -- tietenkin
se läheni hitaasti ja meidän kärsimättömyytemme kasvoi miltei
mielettömäksi raivoksi. Niin kiihdyksissä kuin olimmekin, huomasimme
kumminkin kaikki, millä takaperoisella tavalla sitä ohjattiin. Se
mutkitteli niin omituisesti sinne tänne, että parikin kertaa luulimme
aluksemme jääneen kokonaan huomaamatta, tahi kuvittelimme, ettei nähty
ketään kannella ja että se aikoi kääntyä toiselle suunnalle.

Joka kerta me silloin huusimme ja luikkasimme kohti kurkkuamme,
jolloin tuntematon näytti hetkeksi muuttavan mieltänsä ja taas
suuntaavan meitä kohti; tämä kummallinen seikka toistui kaksi tai
kolme kertaa, niin ettemme lopulta osanneet sitä selittää millään
muulla tavoin kuin että ruorimies oli juovuksissa.

Ei ketään näkynyt aluksen kannella ennenkuin se oli saapunut noin
neljännespeninkulman päähän meistä. Silloin näimme kolme merimiestä,
jotka puvustaan päättäen olivat hollantilaisia. Kaksi makasi kanssin
lähellä ja kolmas, joka näkyi katselevan meitä hyvin uteliaasti,
nojautui oikean partaan yli lähellä kokkapuuta. Tämä viimemainittu oli
pitkä ja roteva mies, jolla oli hyvin tumma iho. Hän näytti
liikkeillään rohkaisevan meitä malttamaan mieltämme, nyökkäillen
iloisesti, vaikka hieman omituisesti ja hymyillen lakkaamatta, niin
että välkkyvän valkea hammasrivi paljastui. Kun hänen laivansa tuli
lähemmäksi, näimme punaisen flanellilakin putoavan hänen päästään
mereen, mutta siihen hän tuskin ollenkaan loi huomiota, vaan yhä
edelleen hymyili ja viittoili yhtä omituisesti. Kerron nämä seikat ja
asianhaarat juurtajaksain ja kerron ne -- se ymmärrettäköön -- aivan
niinkuin _me ne näimme_.

Priki lähestyi hitaasti ja nyt vakavammin kuin ennen ja -- en voi
puhua tyynesti tästä tapauksesta -- meidän sydämemme sykki hurjasti
ilosta; me puhkesimme kaikesta sielustamme riemuhuudoin ja ylistyksin
kiittämään Jumalaa siitä täydellisestä, odottamattomasta ja ihanasta
pelastuksesta, joka oli aivan silmiemme edessä. Silloin äkkiarvaamatta
kantautui vieraasta laivasta -- joka nyt oli ihan lähellämme -- haju,
löyhkä sellainen, jolle koko maailmasta ei nimeä eikä käsitettä löydy,
helvetillinen, tukehduttava, sietämätön, käsittämätön. Haukoin
henkeäni ja kun käännyin toverieni puoleen, havaitsin, että he olivat
marmoria kalpeammat. Mutta nyt ei ollut aikaa kyselyihin eikä
arvailuihin -- priki ei enää ollut viidenkäänkymmenen jalan päässä.
Ryntäsimme perään, kun yhtäkkiä laineet heilauttivat laivan keulan
kokonaista viisi tai kuusi piirtoa suunnaltaan, ja se sivuutti meidät
parinkymmenen jalan päästä taitsemme; silloin näimme joka sopen sen
kannella.

Unohtanenko milloinkaan tätä hirmunäkyä? Kaksikymmentäviisi tai
kolmekymmentä ihmisruumista, joiden joukossa oli useita naisia, makasi
hajallaan venesiltaman ja keittiön välillä äärimmäisessä ja
ilettävimmässä mätänemistilassa. Näimme selvään, ettei ainoatakaan
elävää olentoa ollut tuossa kovanonnen laivassa. Sittenkään emme
saattaneet olla huutamatta kuolleilta apua! Niin, pitkään ja
äänekkäästi me kerjäsimme hetken tuottamassa tuskassa, että nuo
äänettömät

Last Page Next Page

Text Comparison with La Murdoj de Kadavrejo-Strato

Page 0
pgdp.
Page 2
Tiuj estas krom multnombraj, ankaux multformaj kaj ripozas ofte en pensadkasxejoj nepre neatingeblaj al ordinara komprenado.
Page 4
Tiam ni eliris la domon, celante ekskursadi en la stratoj, brako-sub-brake, dauxre diskutante pri la dumtagaj temoj, aux promenante tien kaj cxien gxis malfrua horo, sercxante inter la dibocxaj lumoj kaj ombroj de la granda urbo tiun senfinon da mensa ekscitado kiun povas havigi trankvila observado.
Page 6
Hodiauxmatene, cxirkaux la tria horo, vekis la dormantajn logxantojn de Sankta-Rohxo-Kvartalo sinsekvo da teruraj sxirkrioj fontintaj versxajne el la kvara etagxo de domo de Kadavrejo-Strato, apartenanta .
Page 10
Konfirmas gxeneraldetale la depozicion de Museto.
Page 11
.
Page 12
Kvar el la suprenomitaj atestintoj, revokite, depoziciis ke kiam la enketintaro atingis la cxambron en kiu trovigxis la kadavro de Frauxlino L.
Page 13
Per tiucelaj brosoj oni kontrolesploris la tutan longon de la kamentuboj.
Page 14
La vizagxo timige miskolorigxis kaj la okulgloboj elstaregis.
Page 16
Revenante inverse laux la sama vojo ni atingis denove la cxefenirejon de la domo kaj, elmontrinte niajn identigdokumentojn, estis enlasitaj de la respondecaj agentoj.
Page 18
Mi jam menciis lian abstraktan manieron en tiaj momentoj.
Page 19
Tamen, ne fidante _iliajn_ okulojn, mi kontrolis per miaj propraj okuloj.
Page 20
La konkludo estis klara kaj denove mallargxigis la areon de mia esplorkampo.
Page 22
Tamen, sendube rigardante tiujn _ferrades_ laux la linio de ilia largxeco (ne dubeblas ke ili tiel agis), ili ne perceptis tiun grandan largxecon mem aux almenaux ne gxin konsideris gxustavalore.
Page 23
Des malpli ili sin senigas tiamaniere je la murditoj.
Page 25
Se la koncerna Franco laux mia supozo jes ja senkulpas pri tiu abomenajxo, cxi-tiu reklamo, kiun hierauxnokte post nia hejmenreveno mi liveris al la oficejo de _La Mondo_ (jxurnalo pritraktanta sxipajn aferojn kaj multe legata de maristoj) alvenigos lin al nia logxejo.
Page 27
"Mi tute ne atendas ke vi estu prizorginta gxin senpage, sinjoro," diris la viro.
Page 28
Li jam kutimis pacigi la beston tamen, ecx okaze de gxiaj plej ferocaj humoroj, per vipo, kaj tiun li nun utiligis.
Page 29
Tiu ekvido preskaux faligis lin de sur la sucxilo pro troigo da hororo.
Page 30
La vortoj auxditaj de la homoj sur la sxtuparo estis la horor-kaj-timplenaj ekkrioj de la Franco intermiksitaj kun la demona babilacxado de la bruto.