Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 28

niin että veri ennättäisi päästä kiertämään. Näin
tehtyäni turtumus rupesi häviämään, niin että saatoin liikuttaa ensin
toista ja sitten toista jalkaani ja kohta sen jälkeen kykenin taas
osittain käyttämään oikeaa käsivarttani. Ryömin nyt hyvin varovasti
nelinkontin Parkeria kohti ja olin pian katkaissut kaikki hänen
siteensä, jolloin hänkin vähän ajan kuluttua saattoi osittain käyttää
jäseniään. Kiireimmän kautta me nyt päästimme Petersin köydestä. Se
oli tunkenut villahousujen kauluksen ja kahden paidan läpi ja
leikannut syvän haavan, josta veri virtana vuosi päästellessämme
köysiä. Tuskin olimme ne poistaneet, kun hän rupesi puhumaan ja näytti
samassa saaneen huojennusta -- päästen paljo helpommin liikkumaan kuin
Parker ja minä, mikä epäilemättä johtui verenvuodosta.

Ei ollut paljon toivoa Augustuksen virkoamisesta, kun hän ei ilmaissut
mitään elonmerkkejä, mutta päästyämme hänen luoksensa huomasimme hänen
olevan vain tainnuksissa verenhukasta, vesi kun oli repäissyt pois ne
siteet, joihin olimme käärineet hänen haavoittuneen käsivartensa; ei
yksikään niistä nuorista, jotka pitelivät häntä ankkuripelissä, ollut
niin kireällä, että se olisi tuottanut hänelle kuoleman.
Selviteltyämme hänet kiinnikkeistään ja ankkuripelin ympärillä
olevista puunsäleistä sidoimme hänet kuivaan paikkaan tuulenpuolelle,
pää hiukan alaspäin, ja hieroimme kolmin miehin hänen jäseniään. Noin
puolen tunnin kuluttua hän tuli tuntoihinsa, vaikka hän vasta
seuraavana aamuna ilmaisi meidät tuntevansa ja kykeni puhumaan.
Selviydyttyämme köytöksistämme oli ihan pimeä ja alkoi mennä pilveen.
Meidät valtasi taas pelko, että rupeisi ankarasti tuulemaan, jolloin
mikään ei pelastaisi meitä joutumasta tuhon omaksi, lopen uuvuksissa
kun olimme. Hyväksi onneksi tuuli pysyi koko yön hyvin tasaisena ja
meri tyyntyi joka minuutti, mikä antoi meille uutta pelastuksen
toivoa. Vieno tuuli puhalsi vielä luoteesta, mutta ilma ei ollut
ollenkaan kylmää. Augustus oli huolellisesti sidottu tuulenpuolelle
sillä tavoin, ettei putoisi mereen aluksen keikkuessa, koska hän vielä
oli liian heikko pidelläkseen itseään kiinni. Me emme sitä kaivanneet.
Me istuimme vieretysten ankkuripelin lähistössä, tukien toinen
toistamme katkenneilla köysillä ja koettaen keksiä keinoja
pelastuaksemme pelottavasta asemastamme.

Neljännentoista päivän aamu koitti vihdoin ja sää pysyi yhä kirkkaana
ja miellyttävänä, vienon tuulen puhaltaessa luoteesta. Meri oli nyt
aivan tyven, ja kun priki jostain syystä, jota emme voineet määrätä,
oli vähemmin kallellaan kuin ennen, oli kansi verrattain kuiva ja me
saatoimme liikkua siinä vapaasti puolelta toiselle. Olimme nyt olleet
enemmän kuin kolme kokonaista vuorokautta sekä ruuatta että juomatta
ja välttämättömäksi kävi yrittää hankkia jotain kannen alta.

Peters riisuutui, köysi sidottiin huolellisesti hänen vyötäisilleen ja
vedettiin hänen olkansa yli, niin ettei se mitenkään päässyt
luistamaan. Yritys oli kovin vaikea ja vaarallinen; sillä kun tuskin
saatoimme toivoa löytävämme paljon, jos mitään muonavaroja itse
kajuutasta, oli sukeltajan alas päästyään välttämättä käännyttävä
oikealle ja kulettava veden alla kymmenen tai kaksitoista jalkaa
ahdasta käytävää varastohuoneeseen sekä vielä palattava kertaakaan
hengittämättä.

Kun kaikki oli valmiina, laskeutui Peters kajuuttaan astuen peräkannen
portaita, kunnes vesi ylettyi leukaan. Sitten hän sukelsi pää
edellä, samalla kääntyen oikealle ja parhaansa mukaan pyrkien
varastohuoneelle. Tämä

Last Page Next Page

Text Comparison with Eureka: A Prose Poem

Page 0
.
Page 1
What terms shall I find sufficiently simple in their sublimity--sufficiently sublime in their simplicity--for the mere enunciation of my theme? I design to speak of the _Physical, Metaphysical and Mathematical--of the Material and Spiritual Universe:--of its Essence, its Origin, its Creation, its Present Condition and its Destiny_.
Page 4
His plan referred altogether to sensation.
Page 5
have any thing to do either with _him_ or with his truths.
Page 6
' The author, who was much esteemed in his day, was one Miller, or Mill; and we find it recorded of him, as a point of some importance, that he rode a mill-horse whom he called Jeremy Bentham:--but let us glance at the volume itself! "Ah!--'Ability or inability to conceive,' says Mr.
Page 9
Yes!--these vital laws Kepler _guessed_--that is to say, he _imagined_ them.
Page 11
Out of this demand arose the word, "Infinity;" which is thus the representative but of the _thought of a thought_.
Page 14
" "It is a sphere," he says, "of which the centre is everywhere, the circumference, nowhere.
Page 18
--The conditions here to be reconciled are difficult indeed:--we cannot even comprehend the possibility of their conciliation;--nevertheless, the apparent impossibility is brilliantly suggestive.
Page 19
I feel, in a word, that here the God has interposed, and here only, because here and here only the knot demanded the interposition of the God.
Page 32
For, in fact, the tendency to the general centre is not to a centre as such, but because of its being a point in tending towards which each atom tends most directly to its real and essential centre, _Unity_--the absolute and final Union of all.
Page 37
And if here, for the mere sake of cavilling, it be urged, that although my starting-point is, as I assert, the assumption of absolute Simplicity, yet Simplicity, considered merely in itself, is no axiom; and that only deductions from axioms are indisputable--it is thus that I reply:-- Every other science than Logic is the science of certain concrete relations.
Page 42
[5] Laplace assumed his nebulosity heterogeneous, merely that he might be thus enabled to account for the breaking up of the rings; for had the nebulosity been homogeneous, they would not have broken.
Page 45
It has been shown, indeed, that the act of whirling-off is, in every case, merely an act for the preservation of the counterbalance.
Page 48
That our Moon is strongly self-luminous, we see at her every total eclipse, when, if not so, she would disappear.
Page 52
We can no more expect, then, to observe _the primary processes_ of Creation; and to these primary processes the condition of nebulosity has already been explained to belong.
Page 57
Instead of the solid orb of that planet, however, we must picture to ourselves a lenticular star-island, or collection of stars; our Sun lying excentrically--near the shore of the island--on that side of it which is nearest the constellation of the Cross and farthest from that of Cassiopeia.
Page 66
The diameter of Jupiter has been mentioned:--it is 86,000 miles:--that of the Sun is 882,000 miles.
Page 78
It is the poetical essence of the Universe--_of the Universe_ which, in the supremeness of its symmetry, is but the most sublime of poems.
Page 97
LL.