Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 25

lakkaamatta käynnissä. Vain neljälle se oli kova työ,
mutta me koetimme ylläpitää rohkeuttamme ja odotimme levottomasti
päivän koittoa, jolloin toivoimme saavamme prikin kevennetyksi
hakkaamalla ison maston poikki.

Tällä tavoin vietimme kauhistavan tuskallisen ja uuvuttavan yön, ja
kun päivä vihdoinkin koitti, ei myrsky ollut vähintäkään asettunut
eikä näkynyt merkkiäkään sen tyyntymisestä. Raahasimme nyt ruumiit
kannelle ja heitimme ne mereen. Lähin huolemme oli päästä
isostamastosta. Kun tarpeelliset valmistukset oli tehty, hakkasi
Peters maston poikki (löydettyään kirveitä kajuutasta), meidän toisten
seistessä valmiina taljaköysissä. Kun priki pelottavasti kallistui
suojan puolelle, komennettiin hakkaamaan poikki tuulenpuoliset
taljaköydet; sen tehtyämme kaikki mastot ja köydet syöksähtivät
valtoinaan mereen tuottamatta mainittavaa vahinkoa. Nyt huomasimme,
ettei alus keikkunut enää yhtä raskaasti kuin ennen, mutta asemamme
oli yhä perin uhkaava ja äärimmäisistä ponnistuksistamme huolimatta
emme saaneet vuotoa vähenemään yhdellä pumpulla. Se vähäinen apu, mitä
Augustus saattoi meille antaa, ei merkinnyt paljoa. Kovaksi onneksemme
vielä ankara hyöky viskasi prikin moniaan piirron tuulesta, ja
ennenkuin se pääsi ennalleen, pyyhälsi toinen aivan sen ylitse ja
suisti partaan upoksiin. Painolasti siirtyi nyt yhdessä rysyssä
suojanpuolelle -- muu lasti oli kieriskellyt sinne tänne ihan
sikinsokin jonkun aikaa -- ja hetkisen näytti kuin mikään ei enää
pelastaisi alusta kaatumasta. Kohta taas pääsimme kumminkin osaksi
pystyyn, mutta kun painolasti yhä jäi vasemmalle puolelle, olimme niin
kallellamme, että oli turha ajatella pumppuamista; sitä emme missään
tapauksessa olisi voineet tehdä paljoa kauempaa, kun kätemme olivat
ihan vereslihalla tavattomista ponnistuksistamme.

Vastoin Parkerin neuvoa rupesimme nyt hakkaamaan poikki keulamastoa ja
saimmekin sen tehdyksi, vaikka työllä ja vaivalla. Mereen vyöryessään
masto vei mukanaan kokkapuun ja jätti meidät täydellisesti hylyksi.

Näihin asti olimme toki saattaneet toivoa pelastuvamme isolla
veneellämme, jota hyökylaineet eivät olleet vioittaneet. Mutta pitkään
se ilo ei kestänyt; sillä kun keulamasto nyt oli mennyt ja sen mukana
tietysti keulapurjekin, joka oli prikiä tukenut, alkoi meri vyöryä
ylitsemme täydellisenä hyöky-aallokkona ja puhdisti muutamassa
minuutissa kannen kokasta perään, tempasi mukaansa ison veneen ja
oikean portaan ja yksinpä ankkuripelinkin.

Puolenpäivän aikaan myrsky näytti olevan hieman asettumaan päin, mutta
siinä petyimme surkeasti, sillä se vaimeni vain muutamaksi minuutiksi
puhaltaaksen sitten kahta suuremmalla raivolla. Neljän tienoissa
iltapäivällä oli kerrassaan mahdotonta vastustaa tuulen rajua voimaa;
ja kun yö tuli, en hitustakaan enää toivonut, että alus pysyisi koossa
aamuun asti.

Keskiyön tultua olimme vajonneet hyvin syvälle ja vesi nousi nyt
keskikanteen asti. Peräsin meni pian menojaan ja hyöky, joka riuhtaisi
sen irti, nosti prikin peräpuolen kokonaan ylös vedestä, johon se
jysähti takaisin tärähtäen niin ankarasti kuin karille törmätessä.
Olimme kaikki laskeneet peräsimen kestävän viimeiseen asti, se kun oli
tavattoman vahva ja köytetty niin, etten moista ole nähnyt.

Ennätimme töintuskin hengähtää tämän ankaran kolauksen jälkeen, kun
niin suunnaton aalto, että vain harvoin olin sellaista nähnyt,
vyörähti suoraan alukseemme, pyyhkäisten kajuutan portaat tyyten
tieltään, vieden mennessään Tiikeriparan, murtaen laivan luukut ja
täyttäen joka tuuman vedellä.




IX.

Myrskyä

Last Page Next Page

Text Comparison with Histoires extraordinaires

Page 14
C'est, en somme, une espèce de fraternité basée sur le mépris.
Page 23
Nous ne vivions qu'entre nous.
Page 27
«La chambre était dans le plus étrange désordre; les meubles brisés et éparpillés dans tous les sens.
Page 41
Les tiroirs de la commode,.
Page 51
--Si c'est un cas qui demande de la réflexion, observa Dupin, s'abstenant d'allumer la mèche, nous l'examinerons plus convenablement dans les ténèbres.
Page 63
qu'il avait prévu les perquisitions secrètes dans son hôtel.
Page 70
--C'est peut-être cela, dis-je; mais je crains, Legrand, que vous ne soyez pas très-artiste.
Page 71
Enfin, il tira de la poche de son habit un portefeuille, y serra soigneusement le papier, et déposa le tout dans un pupitre qu'il ferma à clef.
Page 78
Alors, sa voix lointaine se fit entendre; il criait: --Jusqu'où faut-il monter encore? --À quelle hauteur es-tu? demanda Legrand.
Page 85
Tout était en or de vieille date et d'une grande variété: monnaies française, espagnole et allemande, quelques guinées anglaises, et quelques jetons dont nous n'avions jamais vu aucun modèle.
Page 90
Je dis signature, parce que la place qu'elle occupait sur le vélin suggérait naturellement cette idée.
Page 103
Pour modérer notre ascension, le seul moyen est (ou plutôt était jusqu'au _guide-rope_ inventé par M.
Page 130
La souffrance physique que j'éprouvais contribuait aussi à me rendre presque incapable d'un effort quelconque pour sauver ma vie.
Page 135
Il me donnait alors une hauteur de 132 000 pieds ou de 25 milles, et conséquemment mon regard en ce moment n'embrassait pas moins de la 320e partie de la superficie totale de la terre.
Page 154
Je le hélai de toute ma force, et il vint en chancelant me rejoindre à l'arrière.
Page 177
Je leur contai mon histoire,--ils ne voulurent pas y croire.
Page 186
vives dans la région du coeur et respirait avec une grande difficulté, ayant tous les symptômes ordinaires d'un asthme.
Page 194
Mais c'était surtout son extérieur qui avait un aspect tout à fait particulier.
Page 223
Rarement on avait vu un noble de Hongrie posséder un tel patrimoine.
Page 247
Nous avons vu que sa jeunesse précoce avait été tout d'un coup jetée dans les hasards de la vie.