Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 23

ei
tahtonut mitään salassa kähmimistä prikillä. -- Onneksi priki hytki
tällä hetkellä niin rajusti, ettei käskyä voitu heti toimittaa. Kokki
nousi patjaltaan lähteäkseen meitä hakemaan, kun pelottava kallistus,
jonka luulin katkovan mastot, viskasi hänet päistikkaa vasemman
puolen ovea vasten, murtaen sen auki ja saaden aikaan paljon
hämminkiä. Onneksi ei kukaan meistä suistunut paikaltaan ja me
kerkesimme suinpäin syöstä takaisin kanssiin ja tehdä hätäisen
toimintasuunnitelman ennenkuin lähetti ilmestyi tai pikemmin pisti
päänsä kajuutan porraskuvusta, sillä hän ei tullut kannelle. Tältä
paikalta hän ei huomannut Allenin poissaoloa, vaan karjui muka hänelle
perämiehen käskyn. Peters huusi: "Kyllä, kyllä," ääntään muuttaen, ja
kokki palasi heti kajuuttaan osaamatta epäillä, ettei kaikki ollut
oikeinpäin.

Molemmat toverini lähtivät nyt rohkeasti kajuuttaan ja Peters sulki
oven, samalla tavalla kuin se oli ollutkin. Perämies otti heidät
teeskennellyn sydämellisesti vastaan ja sanoi Augustukselle, että kun
tämä oli käyttäytynyt niin hyvin, hän saisikin asettua kajuuttaan
asumaan ja vastedes olla yhtenä heistä. Sitten hän kaatoi hänelle
puoli pikarillista rommia ja pakotti juomaan. Kuulin ja näin kaikki,
sillä seurasin ystävääni kajuutalle heti kun ovi pantiin kiinni ja
kävin entiselle tähystyspaikalleni. Mukaani olin ottanut molemmat
pumpunvarret, joista toisen varasin lähelle kajuutan portaita
valmiiksi tarvittaessa.

Nyt asettausin niin vakavaan asentoon kuin suinkin saatoin nähdäkseni
kaikki mitä sisällä tapahtui ja koin terästää itseäni rohkeasti
astumaan kapinoitsijain joukkoon, kun vain Peters antaisi sovitun
merkin. Ennen pitkää hänen onnistui kääntää puhe kapinan veritekoihin
ja vähitellen johtaa miehet tarinoimaan kaikista noista merimiesten
kesken niin yleisistä aaveluuloista. En kuullut kaikkea mitä
sanottiin, mutta selvästi saatoin nähdä juttelun vaikutuksen
läsnäolijain kasvoilla. Perämies oli silminnähtävästi kovin
levottomana ja samassa kun joku mainitsi Rogersin ruumiin
kammottavasta näöstä, luulin hänen olevan pyörtymäisillään. Peters
kysyi häneltä nyt, eikö hänestä olisi parasta heitättää ruumis heti
mereen, koska oli niin kamalaa nähdä sen kieriskelevän kannella.
Tällöin konna käänsi hitaasti päänsä tovereihinsa päin, ikäänkuin
rukoillen jotakuta menemään toimittamaan asian. Ei kukaan kumminkaan
liikahtanut ja ilmeistä oli, että kaikkien hermot olivat äärimmilleen
kiihottuneet. Nyt Peters antoi minulle merkin. Paiskasin kajuutan
portaiden oven auki ja astuen alas sanaakaan sanomatta seisoin suorana
seurueen keskellä. Se valtava vaikutus, jonka tämä äkillinen ilmestys
teki, ei ole ensinkään ihmeteltävissä, kun kaikki eri asianhaarat
otetaan huomioon. Perämies kavahti patjalta, missä oli maannut ja
kaatui ääntä päästämättä hengettömänä selälleen kajuutan lattialle,
jolloin ankara keikahdus vyörähytti hänet kuin pölkyn tyvenen
puolelle. Seitsemästä jälellä olevasta vain kolmella oli alussa
vähänkään mielenmalttia. Muut neljä istuivat jonkun aikaa kuin kiinni
juuttuneina lattiaan -- surkeimpina kauhun ja äärimmäisen epätoivon
kuvina mitä silmäni ikinä ovat nähneet. Vastarintaa kohtasimme
yksistään kokin, John Huntin ja Richard Parkerin puolelta, mutta he
puolustautuivat vain heikosti ja epäröiden. Kaksi edellistä Peters
ampui paikalla ja minä iskin maahan Parkerin pumpunvarrella, jonka
olin ottanut mukaani. Sillä aikaa Augustus sieppasi lattialta musketin
ja ampui toista kapinoitsijaa, Wilsonia, sydämeen. Jälellä oli nyt
vain kolme; mutta tällöin

Last Page Next Page

Text Comparison with Eureka: A Prose Poem

Page 1
PREFACE.
Page 9
Yes!--these vital laws Kepler _guessed_--that is to say, he _imagined_ them.
Page 11
Man needed a term by which to point out the _direction_ of this effort--the cloud behind which lay, forever invisible, the _object_ of this attempt.
Page 14
It has been always either directly or indirectly assumed--at least since the dawn of intelligible Astronomy--that, were it possible for us to attain any given point in space, we should still find, on all sides of us, an interminable succession of stars.
Page 37
An axiom in any particular science other than Logic is, thus, merely a proposition announcing certain concrete relations which seem to be too obvious for dispute--as when we say, for instance, that the whole is greater than its part:--and, thus again, the principle of the _Logical_ axiom--in other words, of an axiom in the abstract--is, simply, _obviousness of relation_.
Page 38
To sum up what has been here advanced:--As a starting point I have taken it for granted, simply, that the Beginning had nothing behind it or before it--that it was a Beginning in fact--that it was a beginning and nothing different from a beginning--in short that this Beginning was----_that which it was_.
Page 42
Now, admitting the ring to have possessed, by some seemingly accidental arrangement of its heterogeneous materials, a constitution nearly uniform, then this ring, _as_ such, would never have ceased revolving about its primary; but, as might have been anticipated, there appears to have been enough irregularity in the disposition of the materials, to make them cluster about centres of superior solidity; and thus the annular form was destroyed.
Page 46
The force which carries a stellar body around its primary they assert to have originated in an impulse given immediately by the finger--this is the childish phraseology employed--by the finger of Deity itself.
Page 51
Nichol, went so far as to "admit the necessity of abandoning" an idea which had formed the material of his most praiseworthy book.
Page 55
I mean to say that our solar system is to be understood as affording a _generic instance_ of these agglomerations, or, more correctly, of the ulterior conditions at which they arrived.
Page 58
When we look upward or downward--that is to say, when we cast our eyes in the direction of the letter's _thickness_--we look through fewer stars than when we cast them in the direction of its _length_, or _along_ either of the three component lines.
Page 59
"[11] The "exceptions" refer to those frequent gaps in the Heavens, where our utmost scrutiny can detect not only no stellar bodies, but no indications of their existence:--where yawning chasms, blacker than Erebus, seem to afford us glimpses, through the boundary walls of the Universe of Stars, into the illimitable Universe of Vacancy, beyond.
Page 61
These various bodies are not true spheres, but oblate spheroids--spheres flattened at the poles of the imaginary axes about which they rotate:--the flattening being a consequence of the rotation.
Page 64
However feeble be the impression, even thus conveyed, of the Moon's real distance from the Earth, it will, nevertheless, effect a good object in enabling us more clearly to see the futility of attempting to grasp such intervals as that of the 28 hundred millions of miles between our Sun and Neptune; or even that of the 95 millions between the Sun and the Earth we inhabit.
Page 82
.
Page 86
Of the two classes of consciousness, fancy that the former will grow weaker, the latter stronger, during the long succession of ages which must elapse before these myriads of individual Intelligences become blended--when the bright stars become blended--into One.
Page 87
, octavo, is also in preparation.
Page 97
S.
Page 98
imperial 8vo.
Page 101
--An entertaining Account of Curiosities of Nature and Art.