Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 22

kojuun aloin pukeutua Rogersin ruumiiksi.
Ottamamme paita auttoi meitä paljon, sillä se oli omituista kuosia ja
kangasta ja helppo tuntea, jonkinlainen työmiehen pusero, jota vainaja
piti muiden vaatteittensa päällä. Se oli sinistä neulekangasta, jossa
oli suuria valkeita poikkijuovia. Puettuani sen ylleni rupesin
varustelemaan itselleni valevatsaa jäljitelläkseni turvonneen ruumiin
kamalaa muodottomuutta. Se oli helposti tehty makuuvaatteilla. Sitten
laitoin käteni samanlaisiksi pistämällä niihin valkeat puolisormikkaat
ja täyttämällä ne rääsyillä mitä satuin löytämään. Nyt Peters maalasi
naamani, ensin hieroen yltäpäältä valkealla liidulla ja sitten
pilkuttaen verellä, jota hän otti sormestaan. Silmän yli ulottuvaa
juomua ei unohdettu. Olin kerrassaan pelottavan näköinen.




VIII.

Me valtaamme laivan Rogersin haamun avulla.


Kun katselin kuvaani kojun seinällä riippuvasta pellinpalasesta
jonkinlaisen kenttälyhdyn hämärässä valossa, valtasi mieleni sellainen
epämääräinen kauhu muistaessani sen kauhistavan todellisuuden, jota
siten näyttelin, että rupesin rajusti vapisemaan ja töintuskin sain
kootuksi tarmoa esittääkseni osaani. Täytyi kuitenkin toimia
päättävästi ja Peters ja minä menimme kannelle.

Siellä tapasimme kaikki kunnossa ja partaan lähellä pysytellen
hiivimme kolmin kajuutan portaille. Ne olivat vain osaksi teljetyt,
ylimmälle portaalle oli asetettu puupalikoita siltä varalta että ovea
äkkiarvaamatta voisi sysätä kiinni ulkoapäin. Tirkistellessämme
saranain raoista näimme joka sopen kajuutassa. Huomasimme nyt, mikä
onni oli, ettemme olleet yrittäneet voittaa heitä yllättämällä, sillä
he olivat ilmeisesti varuillaan. Vain yksi nukkui ja hän makasi ihan
peräkannen portaiden juuressa musketti vierellään. Muut istuivat
patjoilla, jotka oli otettu kopeista ja levitetty lattialle. He
haastelivat parhaillaan vakavasti, ja vaikka he olivat kallistelleet
maljoja kuten näkyi parista tyhjästä kannusta ja muutamista
tinapikareista, joita oli mikä missäkin, eivät he olleet niin päissään
kuin tavallisesti. Kaikilla oli puukko, parilla pistooli ja suuri
joukko musketteja oli läheisessä kopissa.

Kuuntelimme vähän aikaa heidän keskusteluaan ennenkuin pääsimme
selville miten toimia; emme näet tähän saakka olleet tehneet mitään
varmaa päätöstä, paitsi että yrittäisimme pelästyttää heidät Rogersin
haamulla ja siten herpaista heidän tarmoansa. He keskustelivat
merirosvosuunnitelmistaan, emmekä kuulleet selvästi muuta kuin että he
ensi aluksi yhtyisivät _Hornet_-kuunarin miehistöön ja jos mahdollista
anastaisivat koko kuunarin, sitten ryhtyäkseen johonkin suureen
yritykseen, jonka yksityiskohdista ei kukaan meistä saanut selvää.

Muuan mies rupesi puhumaan Petersistä ja perämies sanoi siihen
matalalla äänellä jotain, jota ei voinut erottaa, mutta lisäsi sitten
kovempaa, että hän ei ymmärtänyt, mitä Petersillä oli tekemistä
kapteenin kakaran kanssa kanssissa, ja arveli, että kuta pikemmin
molemmat heitettäisiin mereen, sitä parempi. Tähän ei kukaan virkkanut
mitään, mutta me oivalsimme viittauksen saavuttaneen yleisen
hyväksymisen, varsinkin Jonesin puolelta.

Nyt kävin kovin levottomaksi, sitäkin enemmän kun näin Augustuksen ja
Petersinkin vielä olevan neuvotonna menettelytavastamme. Päätin
kumminkin myydä henkeni niin kalliista kuin mahdollista enkä sallia
pelon vallata mieltäni.

Ärjyvän tuulen pauhu köysistössä ja meren loiskuminen kannen yli esti
meitä kuulemasta mitä puhuttiin, paitsi sään hetkittäin hellittäessä.
Silloin kerrankin kaikki kuulimme selvästi perämiehen käskevän erästä
miestä menemään kokan puolelle komentamaan "ne pirun köntykset"
kajuuttaan, missä hän voisi pitää heitä silmällä, sillä hän

Last Page Next Page

Text Comparison with The Works of Edgar Allan Poe — Volume 2

Page 3
" "It is clear," said I, "as you observe, that the letter is still in possession of the minister; since it is this possession, and not any employment of the letter, which bestows the power.
Page 4
" "Why so?" "Sometimes the top of a table, or other similarly arranged piece of furniture, is removed by the person wishing to conceal an article; then the leg is excavated, the article deposited within the cavity, and the top replaced.
Page 7
When you have signed it, I will hand you the letter.
Page 16
" "How? did you put any thing particular in it?" "Why--it did not seem altogether right to leave the interior blank--that would have been insulting.
Page 20
It came toward us with inconceivable swiftness, throwing up huge waves of foam around its breast, and illuminating all that part of the sea through which it passed, with a long line of fire that extended far off into the distance.
Page 24
'" (*5) "Hum!" said the king.
Page 25
line the sides of them with rocks, so disposed one upon the other that they fall instantly, when trodden upon by other animals, thus precipitating them into the monster's dens, where their blood is immediately sucked, and their carcasses afterwards hurled contemptuously out to an immense distance from "the caverns of death.
Page 30
Just opposite the promontory upon whose apex we were placed, and at a distance of some five or six miles out at sea, there was visible a small, bleak-looking island; or, more properly, its position was discernible through the wilderness of surge in which it was enveloped.
Page 34
"--These are the words of the Encyclopaedia Britannica.
Page 49
After hand-cuffing him, they searched his room, or rather rooms, for it appears he occupied all the mansarde.
Page 62
" While.
Page 81
been suffered to grow all unheeded, and as, in its wild gossamer texture, it floated rather than fell about the face, I could not, even with effort, connect its Arabesque expression with any idea of simple humanity.
Page 82
I regarded her with an utter astonishment not unmingled with dread--and yet I found it impossible to account for such feelings.
Page 117
And again and again she made the circuit of the island, (while the sun rushed down to his slumbers), and at each issuing into the light there was more sorrow about her person, while it grew feebler and far fainter and more indistinct, and at each passage into the gloom there fell from her a darker shade, which became whelmed in a shadow more black.
Page 128
[_Quatrain composed for the gates of a market to be erected upon the site of the Jacobin Club House at Paris_.
Page 160
Of course, every thing depends on the selection of a spot with capabilities.
Page 174
At the turn, the stream, sweeping backward, made an almost circular loop, so as to form a peninsula which was very nearly an island, and which included about the sixteenth of an acre.
Page 190
Excited by such appliances to vice, my constitutional temperament broke forth with redoubled ardor, and I spurned even the common restraints of decency in the mad infatuation of my revels.
Page 196
"Scoundrel!" I said, in a voice husky with rage, while every syllable I uttered seemed as new fuel to my fury, "scoundrel! impostor! accursed villain! you shall not--you shall not dog me unto death! Follow me, or I stab you where you stand!"--and I broke my way from the ball-room into a small ante-chamber adjoining--dragging him unresistingly with me as I went.
Page 207
In the multiplied objects of the external world I had no thoughts but for the teeth.