Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 21

hänen olevan varuillaan.

Se seikka, ja lisäksi kirveiden ja kankien katoaminen saattoi meidät
varmoiksi siitä, että miehistö oli liiaksi varuillaan voittaaksemme
sen yllätyksellä Petersin ehdottamalla tavalla. Jotain oli kumminkin
tehtävä ja niin joutuin kuin mahdollista, sillä epäilystäkään ei
ollut, että kun epäluulo kerran oli herännyt Petersiä kohtaan, hänet
raivattaisiin tieltä heti tilaisuuden tullessa.

Onnellinen sattuma toi vihdoin mieleeni, että käyttäisimme hyväksemme
perämiehen taikauskoista pelkoa ja pahaa omaatuntoa. Muistettaneen,
että muuan miehistä, Hartman Rogers, oli kuollut aamulla kouristukseen
pari päivää sairastettuaan. Peters oli kertonut uskovansa, että
perämies oli myrkyttänyt miehen, ja tähän ajatukseensa hänellä oli
syitä, jotka hänen omien sanojensa mukaan olivat kumoamattomat,
mutta joita ei mikään saanut häntä meille ilmaisemaan. Hänen
itsepintaisuutensa siinä kohden oli aivan hänen kummallisen luonteensa
mukaista.

Rogers oli kuollut yhdentoista tienoissa aamupuolella kovissa
kouristuksissa, ja muutamia minuutteja sen jälkeen ruumis oli kamalin
ja inhottavin hirviö mitä milloinkaan muistan nähneeni. Vatsa oli
suunnattomasti turvonnut kuten hukkuneella, joka viikkokausia on ollut
vedessä. Kädet olivat samanlaiset, kun taas kasvot olivat kuopallaan,
rypyssä ja muuten liituvalkeat, paitsi paria kolmea hehkuvan punaista
täplää, sellaisia kuin ruusukuumeessa; yksi niistä ulottui vinosti
kasvojen poikki peittäen kokonaan toisen silmän ikäänkuin punainen
samettinauha. Tässä pöyristyttävässä tilassa ruumis oli puolenpäivän
aikana tuotu ylös kajuutasta mereen heitettäväksi. Kun perämies näki
sen vilaukselta -- näki sen nyt ensi kerran -- käski hän, joko tuntien
tunnonvaivoja rikoksensa vuoksi tahi kauhun valtamana niin hirmuisen
näyn nähdessään, miesten neuloa ruumiin sen ympärille kiedottuun
riippumattoon ja haudata sen tavallisilla merihautaus-menoilla.
Annettuaan nämä määräykset hän lähti kannelta ikäänkuin päästäkseen
enää näkemästä uhriaan. Miesten valmistautuessa täyttämään käskyä
vihuri karkasi kimppuumme täydellä raivolla ja hautaus lykättiin
tuonnemmaksi. Ruumis jätettiin siihen ja laineet lakaisivat sen
vasemmanpuoliseen vesiporttiin, missä se vieläkin virui kieriskellen
sinne tänne prikin hurjasti kallistellessa.

Tehtyämme suunnitelmamme kävimme panemaan sitä kiireimmän kautta
täytäntöön. Peters lahti kannelle, ja kuten hän oli arvannutkin,
puhutteli häntä heti Allen, joka näkyi olevankin kanssin vahtina.
Tämän konnan kohtalo oli kumminkin pian ja hiljaa ratkaistu. Peters
lähestyi häntä huolettomasti muka puhutellakseen, kävi hänen
kurkkuunsa ja ennenkuin toinen ehti huutaa kertaakaan, sinkautti hänet
mereen. Sitten hän huusi meitä ja me tulimme kannelle. Ensimäinen
varokeinomme oli katsoa jotain aseeksemme ja tällöin meidän oli
meneteltävä hyvin varovasti, sillä mahdotonta oli hetkeäkään seistä
kannella kiinni pitelemättä, kun ankarat hyökylaineet hyökkäsivät yli
aluksen joka kerta kun syöksähdimme eteenpäin. Välttämätöntä oli myös
toimia sukkelaan, sillä joka minuutti odotimme perämiestä ylös
panemaan pumppuja käyntiin, ilmeistä kun oli, että vuoto nopeasti
lisääntyi. Haeskeltuamme jonkun aikaa joka paikasta emme löytäneet
mitään muuta tarkoitukseemme sopivaa kuin kaksi pumpunvartta, joista
Augustus otti toisen ja minä toisen.

Varattuamme nämä itsellemme riisuimme Rogersilta paidan ja heitimme
ruumiin mereen. Peters ja minä lähdimme sitten kannelta ja jätimme
Augustuksen vahtiin juuri Allenin paikalle selin, kajuutan portaihin,
niin että jos joku perämiehen joukosta tulisi kannelle, häntä
luultaisiin vahdiksi.

Niin pian kuin olin päässyt

Last Page Next Page

Text Comparison with The Masque of the Red Death

Page 0
And the whole seizure, progress and termination of the disease, were the incidents of half an hour.
Page 1
To the right and left, in the middle of each wall, a tall and narrow Gothic window looked out upon a closed corridor which pursued the windings of the suite.
Page 2
.
Page 3
In an assembly of phantasms such as I have painted, it may well be supposed that no ordinary appearance could have excited such sensation.
Page 4
At first, as he spoke, there was a slight rushing movement of this group in the direction of the intruder, who at the moment was also near at hand, and now, with deliberate and stately step, made closer approach to the speaker.
Page 5
He bore aloft a drawn dagger, and had approached, in rapid impetuosity, to within three or four feet of the retreating figure, when the latter, having attained the extremity of the velvet apartment, turned suddenly and confronted his pursuer.