Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 2

hänen
kertomuksiaan ilmestynyt kielellämme paljon m.m. sanomalehdissä.
Luultavaa on, että niiden lukijain mieleen on jäänyt muisto etevästä
ja merkillisestä kirjailijasta, jonka tuttavuutta on syytä rientää
uudistamaan.

Englanninkielinen kirjallisuudentutkimus on saanut hänestä paljon
sanomisen ja selvittelyn aihetta, antaen hänelle runsaassa määrässä
sitä tunnustusta ja huomiota, jota hän lyhyen ja myrskyisen elämänsä
aikana ei kentiesi ehtinyt ansion mukaan saavuttaa. Mutta monessa
suhteessa on hän vieläkin arvoituksellinen ilmiö, yhä käsittämätön
kykyjensä ja taipumustensa monipuolisuuden, merkillisen suunnan ja
keskinäisen ristiriitaisuuden vuoksi.




I.

Kuka minä olen?


Nimeni on Arthur Gordon Pym. Isäni oli arvossapidetty laivatarpeiden
hankkija Nantucketissa, missä olen syntynyt. Äitini isä oli kuuluisa
asianajaja. Hänelle onnistui kaikki ja hän oli tehnyt hyviä kauppoja
Edgartonin "Uuden Pankin" osakkeilla, niinkuin sitä siihen aikaan
nimitettiin. Näillä ja muilla keinoilla hänen oli onnistunut koota
melkoiset varat.

Hän oli luullakseni enemmän kiintynyt minuun kuin kehenkään muuhun
maailmassa ja minä toivoin hänen kuoltuaan periväni suurimman osan
hänen omaisuuttaan. Hän toimitti minut kuusivuotiaana vanhan ja
toiskätisen Mr. Rickettsin kouluutettavaksi. Hänet tuntee melkein
jokainen, joka on käynyt New Bedfordissa. Hänen kouluaan kävin
kuusitoistavuotiaaksi, jolloin muutin Mr. E. Ronaldin opistoon. Täällä
tutustuin läheisesti erään merikapteeni Mr. Barnardin poikaan.

Mr. Barnard purjehti tavallisesti Lloyd & Vredenburghin asioilla ja
oli myös hyvin tunnettu New Bedfordissa; hänellä on varmasti useita
sukulaisia Edgartonissa. Hänen poikansa nimi oli Augustus ja oli hän
lähes kahta vuotta vanhempi minua. Hän oli ollut isänsä mukana
valaanpyyntiretkellä _John Donaldson_-nimisellä laivalla ja kertoili
minulle paljon Tyynenmeren seikkailujaan. Kävin tuontuostakin hänen
kotonaan ja viivyin siellä aina koko päivän ja väliin yönkin. Me
makasimme molemmat samassa vuoteessa ja saattoi jo edeltäpäin arvata,
että hän piti minua valveilla melkein aamuun asti, kertoen tarinoita
Tinianin saaren alkuasukkaista ja kaikista näkemistään seuduista.
Lopulta viehätyin tahtomattanikin hänen kertomuksiinsa ja vähitellen
minussa heräsi kiihkeä halu merelle.




II.

Minä karkaan merelle ystäväni Augustuksen kanssa. -- Ruumassa
oleskeluni ja kauheat kärsimykseni. -- Miksi Augustus ei tule minua
auttamaan...


Noin puolitoista vuotta sen jälkeen, kun olin Augustukseen tutustunut,
Lljoyd & Vredenburghin kauppahuone, joka luullakseni oli asioissa
liverpoolilaisen Enderbyn toiminimen kanssa, korjaili ja varusteli
_Grampus_-nimistä prikiä valaanpyyntiretkelle. Se oli vanha hylkyalus,
joka töin tuskin oli purjehduskuntoinen sittenkään, kun se jo oli
perinpohjin korjattu. En ollenkaan ymmärrä, minkävuoksi se valittiin,
kun samoilla omistajilla oli toisia, parempia aluksia -- mutta niin
asia kumminkin oli. Mr. Barnard oli määrätty sen päälliköksi ja
Augustus aikoi lähteä hänen mukaansa. Prikin varustautuessa
purjehtimaan hän tuontuostakin kuvaili minulle, kuinka mainio
tilaisuus nyt tarjoutui tyydyttää matkustushaluani. Tietysti kuuntelin
häntä hyvin mielelläni, mutta asia ei ollut niinkään helposti
päätettävissä. Isäni ei pannut jyrkästi vastaan, mutta äitini sai
hermokohtauksen kun vain hiiskahdinkaan aikeestani, ja mikä pahinta,
isoisäni, jolta toivoin suurta perintöä, vannoi jättävänsä minut
pennittömäksi, jos sanallakaan vielä rohkenisin puuttua koko asiaan.
Mutta vähääkään haluani heikentämättä nämä vastukset päinvastoin
puhalsivat tulta tappuroihin. Päätin lähteä, kävi miten kävi; ja
ilmoitettuani tuumani Augustukselle me rupesimme miettimään
suunnitelmaa sen

Last Page Next Page

Text Comparison with The Works of Edgar Allan Poe — Volume 2

Page 9
" "For its practical value it depends upon this," replied Dupin; "and the Prefect and his cohort fail so frequently, first, by default of this identification, and, secondly, by ill-admeasurement, or rather through non-admeasurement, of the intellect with which they are engaged.
Page 25
line the sides of them with rocks, so disposed one upon the other that they fall instantly, when trodden upon by other animals, thus precipitating them into the monster's dens, where their blood is immediately sucked, and their carcasses afterwards hurled contemptuously out to an immense distance from "the caverns of death.
Page 38
Around in every direction it was still as black as pitch, but nearly overhead there burst out, all at once, a circular rift of clear sky--as clear as I ever saw--and of a deep bright blue--and through it there blazed forth the full moon with a lustre that I never before knew her to wear.
Page 48
The following anecdote, at least, is so well authenticated, that we may receive it implicitly.
Page 50
I need not go over the details of Von Kempelen's confession (as far as it went) and release, for these are familiar to the public.
Page 53
I cannot better explain my meaning than by the hypothesis that the mesmeric exaltation enables me to perceive a train of ratiocination which, in my abnormal existence, convinces, but which, in full accordance with the mesmeric phenomena, does not extend, except through its _effect_, into my normal condition.
Page 54
These gradations of matter increase in rarity or fineness, until we arrive at a matter _unparticled_--without particles--indivisible--_one_ and here the law of impulsion and permeation is modified.
Page 55
When we flatter ourselves that we have formed its conception, we have merely deceived our understanding by the consideration of infinitely rarified matter.
Page 81
I dread the events of the future, not in themselves, but in their results.
Page 114
Our telescopes and our mathematical investigations assure us on every hand--notwithstanding the cant of the more ignorant of the priesthood--that space, and therefore that bulk, is an important consideration in the eyes of the Almighty.
Page 115
It glowed and blushed beneath the eyes of the slant sunlight, and fairly laughed with flowers.
Page 131
Was I left to perish of starvation in this subterranean world of darkness; or what fate, perhaps even more fearful, awaited me? That the result would be death, and a death of more than customary bitterness, I knew too well the character of my.
Page 133
To the victims of its tyranny, there was the choice of death with its direst physical agonies, or death with its most hideous moral horrors.
Page 152
I felt my wrists for the bell-rope: it was not to be found.
Page 154
There are moments when, even to the sober eye of Reason, the world of our sad Humanity may assume the semblance of a Hell--but the imagination of man is no Carathis, to explore with impunity its every cavern.
Page 157
Or it might have been that he neglected to become either, merely in pursuance of his idea that in contempt of ambition is to be found one of the essential principles of happiness on earth.
Page 159
The force of this idea was much weakened, however, by the necessity which it involved of considering the disturbances abnormal and unadapted to any purpose.
Page 189
Madly flushed with cards and intoxication, I was in the act of insisting upon a toast of more than wonted profanity, when my attention was suddenly diverted by the violent, although partial unclosing of the door of the apartment, and by the eager voice of a servant from without.
Page 201
Why would they not be gone? I paced the floor to and fro with heavy strides, as if excited to fury by the observations of the men--but the noise steadily increased.
Page 211
No guile disguised the fervor of love which animated her heart, and she examined with me its inmost recesses as we walked together in the Valley of the Many-Colored Grass, and discoursed of the mighty changes which had lately taken place therein.