Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 19

tosiaankin toivoa,
että me Petersin avulla lopulta saisimme prikin takaisin valtaamme, ja
mainitsin siitä Augustukselle heti kun voin. Hän uskoi, että tuuma oli
mahdollinen, mutta vaati mitä suurinta varovaisuutta, koska tuon
sekarotuisen intiaanin käytös näytti johtuvan vain satunnaisesta
oikusta eikä tosiaankaan saattanut sanoa, oliko hän koskaan oikein
viisas. Peters meni kannelle noin tunnin kuluttua ja palasi vasta
päivälliseksi, jolloin hän toi Augustukselle runsaan annoksen
suolalihapihviä ja putinkia. Yksin jäätyämme minäkin sain kelpo osani
omalle puolelleni. Ei kukaan tullut enää kanssiin sinä päivänä ja
yöksi menin Augustuksen koppiin ja nukuin makeasti lähes
päivänkoittoon asti, jolloin hän herätti minut kuullessaan liikettä
kannelta. Palasin kiireimmän kautta piilooni.

Kun päivä oli täysin valjennut, näimme Tiikerin miltei täydelleen
toipuneen, emmekä huomanneet mitään vesikauhun oireita. Kun tarjosimme
sille vähän vettä, joi se näköjään hyvin halukkaasti. Päivän pitkään
se sai takaisin entisen voimansa ja ruokahalunsa. Ruuman myrkyllinen
ilma oli epäilemättä aiheuttanut sen kummallisen käyttäytymisen. En
saattanut kyllin iloita siitä, etten suostunut jättämään sitä
laatikolle. Tämä päivä oli kesäkuun kolmaskymmenes ja kolmastoista
_Grampuksen_ purjehdittua Nantucketista.

Heinäkuun toisena päivänä perämies tuli kanssiin, juovuksissa kuten
ainakin, mutta mainiolla tuulella. Hän tuli Augustuksen kopille,
läimäytti häntä selkään ja kysyi, osaisiko hän olla ihmisiksi, jos hän
pääsisi irti ja lupaisiko hän pysyä poissa kajuutasta: Tähän ystäväni
tietenkin vastasi myöntävästi, jolloin roisto päästi hänet vapaaksi
pakotettuaan hänet ensin juomaan rommipullosta, jonka hän otti
takintaskustaan. Molemmat menivät nyt kannelle enkä nähnyt Augustusta
noin kolmeen tuntiin. Sitten hän palasi tuoden sen hyvän uutisen, että
oli saanut luvan kävellä prikillä missä vain halusi isonmaston ja
kokan välillä ja että hänet oli määrätty nukkumaan entiseen tapaansa
kanssissa. Hän toi minulle sen lisäksi hyvän päivällisen ja runsaasti
vettä. Priki väijyi yhä Cap Verdeltä purjehtivaa laivaa ja parhaillaan
oli näkyvissä purje, jota arveltiin siksi.




VII.

Kapinoitsijat riitautuvat. -- Hartman Rogers myrkytetään. -- Me
liittoudumme Dirk Petersin kanssa.


_Heinäkuun 10 pv:nä:_ Puhuteltiin Riosta Norfolkiin purjehtivaa
prikiä. Sää usvainen, sekä vaihtelevia itätuulia. Tänään kuoli Hartman
Rogers, joka oli kahdeksantena päivänä saanut kouristuksia juotuaan
lasin grogia.

Tämä mies oli kokin puoluelaisia ja häneen Peters oli enin luottanut.
Hän sanoi Augustukselle uskovansa, että perämies oli hänet myrkyttänyt
ja odottavansa, ellei olisi varuillaan, oman vuoronsa pian tulevan.
Nyt oli enää vain hän itse, Jones ja kokki jälellä hänen omasta
joukostaan -- toisella puolella oli viisi. Hän oli ehdotellut
Jonesille, että komento otettaisiin perämieheltä; mutta kun
suunnitelma sai kylmäkiskoisuutta osakseen, niin hän ei ollut ruvennut
ajamaan asiaa pitemmälle eikä virkkanut mitään kokille. Hyvä oli, että
hän oli niin varovainen, sillä iltapuolella kokki ilmaisi päättäneensä
liittyä perämieheen, ja siirtyi muodollisestikin tämän puolueeseen,
jolloin taas Jones käytti tilaisuutta riidelläkseen Petersin kanssa ja
vihjasi ilmoittavansa perämiehelle hänen hankkeistaan. Nyt ei
nähtävästi ollut hetkeäkään hukattavana ja Peters ilmaisi päättäneensä
hinnasta mistä hyvänsä yrittää vallata aluksen, jos vain Augustus
antaisi hänelle apua. Ystäväni heti vakuutti

Last Page Next Page

Text Comparison with The Works of Edgar Allan Poe — Volume 4

Page 26
But I presume you are conversant with the soothing practice--with its details.
Page 35
"I surely do not hear you aright! You did not intend to say, eh? that you had never heard either of the learned Doctor Tarr, or of the celebrated Professor Fether?" "I am forced to acknowledge my ignorance," I replied; "but the truth should be held inviolate above all things.
Page 43
Perhaps you might do better.
Page 45
I must look you out a little specimen of each.
Page 50
Will the gods never cease their persecution? The overcoat is dropped, and, with one of his feet, Pompey stepped upon the long and trailing skirt of the overcoat.
Page 55
What it was that Pompey saw so very peculiar in my appearance I have never yet been able to find out.
Page 62
The Herr Johann Hermann Hermann commenced the perusal of this epistle with a scowl, which, however, was converted into a smile of the most ludicrous self-complacency as he came to the rigmarole about Injuriae per applicationem, per constructionem, et per se.
Page 81
When one has nothing to do, then is the time to correspond with ones friends.
Page 87
He was essentially a "theorist"--that word now of so much sanctity, formerly an epithet of contempt.
Page 89
A little reflection upon this discovery sufficed to render evident the consequences, which were that rascality must predominate--in a word, that a republican government could never be any thing but a rascally one.
Page 98
The ship was crowded with passengers, and every thing was in the bustle attendant upon making sail.
Page 100
The passengers were, consequently, in high spirits and disposed to be social.
Page 107
LOSS OF BREATH O Breathe not, etc.
Page 124
"God bless me! my dear fellow," here again whistled the bundle, "what--what--what--why, what _is_ the matter? I really believe you don't know me at all.
Page 137
Some peculiarities, either in his early education, or in the nature of his intellect, had tinged with what is termed materialism the whole cast of his ethical speculations; and it was this bias, perhaps, which imperceptibly led him to perceive that the most advantageous, if not the sole legitimate field for the exercise of the poetic sentiment, was to be found in the creation of novel moods of purely physical loveliness.
Page 140
A terrace, with an old moss-covered balustrade, calls up at once to the eye, the fair forms that have passed there in other days.
Page 150
Others again, spoke confidently of a magnet.
Page 164
Shortly before the final overthrow of the earth, there were, I well remember, many very successful experiments in what some philosophers were weak enough to denominate the creation of animalculae.
Page 169
This the mass of mankind saw not, or, living lustily although unhappily, affected not to see.
Page 173
The narrow space immediately surrounding what had been the body, was now growing to be the body itself.