Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 18

sillä tästä
sattumasta, näyttipä se miten mitättömältä tahansa, riippui kohtaloni.




VI.

Kapinoitsijain suunnitelmia. Augustus saa enemmän vapautta.


Vain tämän kertomuksen pääkohdat kertoi Augustus minulle viipyessämme
laatikon lähellä. Vasta jälkeenpäin hän selosteli kaikki pienimpiä
yksityiskohtia myöten. Hän pelkäsi, että häntä kaivataan ja minä
puolestani olin hurjan kärsimätön pääsemään inhottavasta vankilastani.
Me päätimme heti ponnistella laipioon puhkaistulle reiälle, jonka
lähellä minun piti pysytellä toistaiseksi, hänen mennessään
vakoilemaan. Koiran, Tiikerin, joksi sitä sanottiin, jättämistä
laatikolle emme kumpikaan tahtoneet ajatellakaan. Se tuntui nyt olevan
aivan hiljaa emmekä erottaneet sen hengitystäkään painaessamme
korvamme laatikkoa vasten. Olin varma, että se oli kuollut, ja päätin
avata laatikon oven. Se makasi suorana, näköjään syvässä
horrostilassa, mutta vielä elossa. Aikamme oli hyvin täpärällä, mutta
kuitenkaan en raskinut jättää eläintä, jota nyt toistamiseen sain
kiittää hengestäni, edes yrittämättä sitä pelastaa. Niinpä raahasimme
sen mukanamme miten parhaiten taisimme, vaikka se kävi kovin työlääksi
ja väsyttäväksi; Augustuksen täytyi väliin kiivetä esteiden yli koiran
vetkale sylissään -- johon urotyöhön minä hintelyyteni takia en
ollenkaan olisi kyennyt. Vihdoin meidän kuitenkin onnistui päästä
aukolle, josta Augustus ryömi ensiksi ja Tiikeri työnnettiin perästä.
Kaikki oli onneksi kunnossa kanssissa emmekä me unohtaneet hartaasti
kiittää Jumalaa vältettyämme uhkaavan vaaran. Toistaiseksi sovittiin,
että minä pysyttelisin aukon lähellä, josta toverini helposti voisi
antaa minulle osan päiväannostaan ja minä saisin hengittää verrattain
puhdasta ilmaa.

Kun ystäväni oli päässyt turvassa koppiinsa ja saanut raudat ja köyden
paikoilleen pannuksi, oli jo täysi päivä. Aikamme oli ollutkin
täpärällä, sillä tuskin hän oli saanut kaikki kuntoon, kun perämies
tuli kanssiin Dirk Petersin ja kokin seurassa. He puhelivat vähän
aikaa Cap Verden laivasta ja näkyivät olevan siitä kovin huolissaan.
Vihdoin kokki tuli kopille, jossa Augustus makasi, ja istuutui
pääpuoleen. Näin ja kuulin kaikki piilopaikkaani, sillä laudan pätkää
ei oltu pantu paikoilleen ja pelkäsin joka hetki neekerin nojaavan
aukon peitteeksi ripustettuun isoon nuttuun, jolloin kaikki olisi
tullut ilmi ja me epäilemättä olisimme heti saaneet sen maksaa
hengellämme. Onni oli meille kumminkin myötäinen, ja vaikka hän
tuontuostakin kosketti nuttua laivan kiikkuessa, hän ei tullut
painaneeksi sitä tarpeeksi lujasti huomatakseen mitään. Nutun liepeet
oli luonnollisesti kiinnitetty laipioon, niin ettei se päässyt
heilahtamaan reiän päältä. Koko ajan Tiikeri oli maannut vuoteen
jalkapäässä ja näkyi jo jonkun verran tointuneen, sillä näin sen
silloin tällöin avaavan silmänsä ja syvään henkäisevän.

Muutaman minuutin kuluttua perämies ja kokki lähtivät ja jättivät
kanssiin Dirk Petersin, joka heti heidän mentyään istahti siihen,
missä perämies juuri oli istunut. Hän rupesi haastelemaan hyvin
tuttavallisesti Augustuksen kanssa ja näimme nyt, että hänen humalansa
toisten ollessa saapuvilla oli parhaasta päästä ollut teeskentelyä.
Hän vastasi avomielisesti toverini kaikkiin kysymyksiin, kertoi että
hän varmasti uskoi hänen isänsä pelastuneen, koska näkyvissä oli ollut
kokonaista viisi purjealusta juuri ennen auringon laskua, silloin kun
hänet jätettiin tuuliajolle, sekä puheli muutenkin lohduttavasti, mikä
tuotti minulle sekä iloa että hämmästystä. Aloinpa

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 5
Luulenpa, ettet arvaa, kuinka kauan olet ollut täällä haudattuna -- vain kolme päivää --.
Page 6
Samassa tunsin oikeaa suden nälkää ja mieleeni muistui kylmä lampaanpaisti, jota olin syönyt juuri ennen maatapanoani ja joka oli maistunut erinomaiselta.
Page 14
Tämän ilmeen ymmärtää, kun kuulee, että hampaat olivat tavattoman pitkät ja ulkonevat eivätkä milloinkaan edes osittainkaan olleet huulien peitossa.
Page 16
Sinä päivänä ei kuitenkaan mitään häiriötä tapahtunut ja yön tullessa hän oli saanut lankun ihan poikki.
Page 25
Myrskyä.
Page 27
Vain suurimmalla vaivalla saatoin johdattaa muistiini kaikki asemaani koskevat seikat ja jonkun aikaa pysyin siinä varmassa vakuutuksessa, että vielä olin prikin ruumassa, laatikon lähellä, ja että Parker oli Tiikeri.
Page 29
Vedimme hänet siis paikalla kannelle, mutta niin varomattomasti, että hän kolhiutui pahoin portaisiin.
Page 30
Tuuli oli hyvin lauha ja enin kummastutti meitä se, ettei aluksella ollut muita purjeita kuin fokka ja isopurje sekä ajopurje -- tietenkin se läheni hitaasti ja meidän kärsimättömyytemme kasvoi miltei mielettömäksi raivoksi.
Page 34
Lisäsipä hän vielä, että näin turhaa vaivaa koettaessani taivuttaa häntä luopumaan aikeestaan, hän oli tehnyt lopullisen päätöksensä.
Page 36
* * * * * Kahdentenakymmenentenä toisena päivänä, kun parhaillaan istuimme vieri vieressä ja synkeinä haudoimme surkeaa tilaamme, välähti mieleeni yhtäkkiä ajatus, joka viritti minussa kirkkaan toivon pilkahduksen.
Page 37
Emme voineet tehdä mitään hänen kärsimystensä huojentamiseksi, jotka näkyivät olevan kovat.
Page 38
Suureksi ilokseni hän nimittäin ilmestyi näkyviin, kömmittyään kölille rungon vastakkaiselta puolelta, ja viskasi minulle köyden -- toisen niistä, jotka oli kiinnitetty nauloihin.
Page 40
Kapteeni Guy otti mukaansa pullon, jossa oli sinetillä suljettu kirje ja lähti menemään kohti erästä korkeinta vuorenhuippua.
Page 41
viettää pari yötä saarella, kun toinen perämies jonkun väärinkäsityksen vuoksi ei ollut lähettänyt kuunarilta heitä noutamaan.
Page 44
Kaksi vastusta vain ilmaantui: polttopuut rupesivat loppumaan ja keripukin oireita huomattiin monessa matruusissa.
Page 58
Mutta lintu loppui pian ja ruokaa oli saatava.
Page 59
-- Taistelu villien kanssa.
Page 62
Peters ampui häneltä pistoolilla pään puhki lähestyessämme rannikkoa.
Page 63
_Maaliskuun 2 p:nä_.
Page 66
Sitä kirkuivat vielä ne nopealentoiset _valkeat_ jättiläislinnut, jotka tulivat etelän _valkeasta_ utuverhosta.