Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 16

paikoilleen, jos joku sattuisi
tulemaan kanssiin, ja kävi tarkastelemaan laipiota siitä paikasta,
missä se yhtyi koppiin. Välilaudat olivat tässä pehmeää mäntypuuta,
tuuman paksuisia ja hän voi vähällä vaivalla puhkaista siihen aukon.
Puhetta kuului nyt kanssin portailta ja hän kerkesi parhaiksi pistää
oikean kätensä rautoihin, -- vasen oli paikoillaan -- ja köyttää
nuoran vetosolmuun nilkan ympärille, kun Dirk Peters tuli kanssiin
perässään koira, joka heti hyppäsi koppiin ja paneutui maata. Koiran
oli Augustus tuonut laivaan, kun tiesi minun kiintyneen elukkaan ja
arveli minun mielelläni ottavan sen mukaani matkalle. Hän kävi sen
kotoani hakemassa heti kun oli vienyt minut ruumaan, vaikkei tullut
siitä maininneeksi kelloa tuodessaan. Kapinan jälkeen Augustus ei
ollut nähnyt sitä ennenkuin se nyt ilmestyi Dirk Petersin seurassa ja
oli pitänyt sitä menneenä luullen, että joku perämiehen joukkoon
kuuluvista ilkiöistä oli heittänyt sen mereen. Sittemmin ilmeni, että
se oli ryöminyt valaanpyyntiveneen alle loukkoon, josta se ei mahtunut
pyörtämään takaisin. Viimein Peters auttoi sen sieltä ja tuolla
omituisella hyväsydämisyydellä, jolle ystäväni hyvin osasi antaa
arvoa, oli nyt tuonut sen kanssiin hänelle toveriksi, ja antaen
hänelle samalla vähän kuivaa suolalihaa ja perunoita sekä vesikannun.
Sitte hän meni kannelle luvaten tuoda hieman lisää syötävää seuraavana
päivänä.

Kun hän oli mennyt, päästi Augustus molemmat kätensä raudoista ja
irrotti jalkansa. Sitte hän käänsi ylös patjansa pään ja rupesi
kynäveitsellään -- sillä roistot eivät olleet viitsineet tutkia hänen
taskujaan -- kaikin voimin kovertamaan poikki välilankkua,
mahdollisimman läheltä kopin lattiaa. Hän katsoi viisaimmaksi kaivaa
siitä, koska hän jonkun äkkiarvaamatta tullessa voisi peittää työnsä
jäljet nostamalla patjan paikoilleen. Sinä päivänä ei kuitenkaan
mitään häiriötä tapahtunut ja yön tullessa hän oli saanut lankun ihan
poikki. Tässä huomautettakoon, etteivät miehet enää käyttäneet kanssia
makuupaikkanaan, vaan asuivat kapinasta lähtien kajuutassa, juoden
viinejä ja juhlien kapteeni Barnardin eväillä ja hädintuskin pitäen
huolta prikin hoitamisesta. Tämä kaikki koitui meidän molempain
onneksi, sillä asiain ollessa toisella kannalla hänen olisi ollut
mahdoton päästä luokseni. Nyt sitä vastoin hän jatkoi hyvässä toivossa
suunnitelmaansa. Päivä kuitenkin jo melkein sarasti, kun hän sai
laudan toisesta kohden poikki -- ja oli siten tehnyt aukon kyllin
suureksi mahtuakseen siitä helposti keskikannelle. Täältä hän pääsi
vähällä vaivalla alemmalle isolleluukulle, vaikka hänen silloin täytyi
kontata öljytynnyririvien yli, jotka melkeinpä hipoivat yläkantta,
niin että hänellä hädintuskin oli tilaa liikkua. Saavuttuaan
laivanluukulle hän huomasi koiran tulleen mukaan ja pujottelevan
kahden tynnyririvin välissä. Nyt oli kumminkin myöhäistä yrittää
luokseni ennen päivänkoittoa, vaikeinta kun oli päästä tiiviin lastin
läpi aliruumaan. Hän päätti siis palata ja odottaa seuraavaan yöhön.
Näin tuumaillen hän kävi irrottelemaan laivanluukkua joutuakseen mitä
pikimmin tullessaan uudestaan. Tuskin hän oli saanut sen irti, kun
koira innoissaan hyökkäsi näin syntyneelle pienelle aukolle, nuuski
hetkisen ja rupesi vinkumaan, samalla kuin se raapien näytti kaikin
mokomin koettavan poistaa kantta käpälillään. Sen eleistä saattoi
varmasti päättää, että se älysi

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 0
Odottamattomuuksien miehenä Poe taaskin ystäviään hämmästytti: toukokuussa 1836 nai hän serkkunsa, nimeltä Virginia Clemm, joka oli ijältään ainoastaan 14-vuotias.
Page 5
Tulin sitä kertomaan, kun pelkäsin, että olet levoton viipymiseni vuoksi.
Page 11
Kun hän sitten vihdoinkin tuli, olin minä vakuuttanut hänelle voivani mitä parhaimmin ja sen vuoksi hän ei parina seuraavanakaan päivänä juuri ollut huolissaan minusta -- kuitenkin hän yhä vartoi tilaisuutta päästäkseen alas ruumaan.
Page 12
Konnat nousivat nyt kannelle ja veivät ystäväni mukanaan ensin sidottuaan hänen kätensä selän taa.
Page 13
Tällä tavalla kaksikymmentäseitsemän sai surmansa ja Augustus luuli jo olevansa hukassa ja odotti joka hetki omaa vuoroaan.
Page 14
Tämän ilmeen ymmärtää, kun kuulee, että hampaat olivat tavattoman pitkät ja ulkonevat eivätkä milloinkaan edes osittainkaan olleet huulien peitossa.
Page 19
Hän oli ehdotellut Jonesille, että komento otettaisiin perämieheltä; mutta kun suunnitelma sai kylmäkiskoisuutta osakseen, niin hän ei ollut ruvennut ajamaan asiaa pitemmälle eikä virkkanut mitään kokille.
Page 21
Tässä pöyristyttävässä tilassa ruumis oli puolenpäivän aikana tuotu ylös kajuutasta mereen heitettäväksi.
Page 25
Vastoin Parkerin neuvoa rupesimme nyt hakkaamaan poikki keulamastoa ja saimmekin sen tehdyksi, vaikka työllä ja vaivalla.
Page 27
Illan joutuessa meri oli niin paljon tasaantunut, että vain jokunen laine syöksi tuulen puolelta hylyn yli viiden minuutin kuluessa, ja tuuli oli asettunut koko joukon, vaikka se yhäkin puhalsi kovana vihurina.
Page 32
Haavoittuneen käsivartensa vuoksi Augustuksen oli turha yrittääkään, koska hän ei kumminkaan olisi kyennyt murtautumaan huoneeseen, vaikkapa olisi päässytkin ovelle, joten minun osakseni nyt tuli ponnistaa voimiani yhteiseksi pelastukseksemme.
Page 33
Emme kuitenkaan löytäneet mitään muuta kuin partaveitsilaatikon ja kaksi palttinapaitaa.
Page 35
Ojensin käteni, jossa säleet olivat, ja Peters veti paikalla.
Page 44
XV.
Page 53
Niin pian kuin olimme kylliksi tointuneet pelästyksestämme ja hämmästyksestämme kyetäksemme järkevästi keskustelemaan, tulimme molemmat siihen päätökseen, että sen onkalon seinät, johon olimme uskaltautuneet, olivat joko omasta painostaan tahi ehkä jonkun luonnonmullistuksen johdosta luhistuneet ja että me niinmuodoin olimme elävältä haudattuja.
Page 55
Voisimme kylläkin jonkun aikaa piileskellä kallioiden turvissa ja viime tingassa siinä kuilussa, josta olimme juuri pelastuneet; mutta meidän täytyi joko menehtyä kylmään ja nälkään pitkänä napaseututalvena tahi lopulta joutua ilmi ruokaa hankkiessamme.
Page 60
Toinnuttuani pelkoni oli kokonaan kadonnut; tunsin itseni uudeksi olennoksi ja toverini hieman auttaessa saavuin minäkin onnellisesti kallion juurelle.
Page 61
Sinne päin rupesimme nyt kaikin voimin juoksemaan ja perille päästyämme näimme kanoottien olevan vartioimatta, lastina vain kolme isoa Gallipago-kilpikonnaa ja tavallinen airovarasto kuudellekymmenelle soutajalle.
Page 63
Pystytimme vielä kaksi melaa mastoiksi ja asetimme ne toisiansa vastapäätä kummallekin puolelle, joten tulimme toimeen raakapuitta.
Page 66
Käsi on kurotettu etelää kohti.