Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 15

Verden ja Porto Ricon
reitillä.

Ei mitään piitattu Augustuksesta, joka oli päästetty köysistä ja sai
kävellä missä halusi kajuutanportaiden ja kokan välillä. Jopa Dirk
Peters kohteli häntä hieman ystävällisestikin kerran pelastaen hänet
kokin raakuuksilta. Hänen asemansa oli kumminkin mitä arveluttavin,
kun miehet olivat alituisesti päissään eikä heidän hyvään tuuleensa
tai välinpitämättömyyteensä ollut kauan luottamista. Levottomuutensa
minun tähteni hän kuvaili kuitenkin olleen tuskallisimman seurauksen
tilastaan; eikä minulla todellakaan koskaan ollut syytä epäillä hänen
vilpitöntä ystävyyttään. Monta kertaa hän oli jo päättänyt ilmaista
minun laivassa oloni kapinoitsijoille, mutta luopui siitä muistaessaan
ne hirmutyöt, joita hän jo oli nähnyt, ja toivoessaan pian pääsevänsä
avukseni. Tähän hän lakkaamatta vaani tilaisuutta, mutta hänen
alituisesta valppaudestaan huolimatta kolme päivää kului veneen
tuuliajolle heittämisestä ennenkuin mitään toiveita siihen ilmaantui.
Vihdoin kolmannen päivän iltana kova itätuuli yllätti prikin ja kaikki
miehet huudettiin korjaamaan purjeita. Siinä mylläkässä Augustus pääsi
pujahtamaan hyttiin. Sanomattomaksi surukseen ja kauhukseen hän
silloin näki, että se oli muutettu kaikenlaisten laivatarpeiden
talletuspaikaksi ja että monen sylen pituinen ankkurikettingin-romu,
joka oli kasattu kajuutanportaiden alle, oli kirstun tieltä raahattu
tänne aivan luukun päälle! Mahdotonta oli siirtää sitä paikaltaan
kenenkään huomaamatta ja hän palasi kiireimmän kautta takaisin. Kun
hän astui kannelle, kävi perämies hänen kurkkuunsa, kysyen mitä hän
oli tehnyt kajuutassa. Hän oli sysäämäisillään hänet vasemman partaan
yli mereen, kun Dirk Peters taas tuli väliin ja pelasti hänen
henkensä. Augustus pantiin nyt käsirautoihin, joita laivassa oli monta
paria ja hänen jalkansa sidottiin lujasti. Sitten hänet vietiin
välikannelle ja viskattiin lähinnä kanssin laipiota olevaan alempaan
koppiin, samalla kuin hänelle vakuutettiin, ettei hän kertaakaan enää
pistäisi jalkaansa kannelle, "niin kauan kuin priki oli priki". Näin
sanoi kokki, joka viskasi hänet koppiin; vaikea on sanoa mitä tällä
lauseella oikein tarkoitettiin. Koko asia koitui kumminkin minun
lopulliseksi pelastuksekseni, kuten kohta nähdään.




V.

Miten Augustus sai minut pelastetuksi ruumasta.


Muutamia minuutteja kokin lähdettyä kanssista Augustus oli epätoivon
vallassa eikä enää toivonut hengissä pääsevänsä kopista. Hän päätti
nyt ilmoittaa ensimäisille kanssiin tulijoille minun asemastani,
arvellen minulle paremmaksi joutua kapinoitsijain armoille kuin
menehtyä janoon ruumassa, sillä jo kymmenen päivää olin ollut vankina
ja ruukussani oli vettä vain neljäksi. Tätä ajatellessaan hänen
päähänsä pälkähti yhtäkkiä, että hän kenties pääsisi yhteyteen
kanssani isonruuman kautta. Kaikissa muissa olosuhteissa yrityksen
vaikeus ja vaarallisuus olisi pidättänyt hänet siihen ryhtymästä,
mutta nyt kun hänellä joka tapauksessa oli niin heikot toiveet päästä
hengissä ja siis vain vähän menettämistä, kohdisti hän kaiken
huomionsa tehtävän suoritukseen.

Käsiraudat antoivat ensiksi ajattelemisen aihetta. Toviin hän ei
keksinyt mitään keinoa niiden poistamiseksi ja pelkäsi jo tuumainsa
alkuunsa raukeavan, kun hän tarkemmin katseltuaan huomasi että raudat
saattoi vähällä vaivalla kihnuttaa käsistään ja taas pujottaa takaisin
vain puristamalla kokoon kämmenensä. Tällaiset käsiraudat, eivät
ollenkaan sovi nuorille vangeille, joiden pienemmät luut helposti
taipuvat puristuksesta. Hän päästi nyt jalkansa köysistä, jätti nuoran
niin että sen saattoi helposti sovittaa

Last Page Next Page

Text Comparison with Nouvelles histoires extraordinaires

Page 3
Il est agréable que quelques explosions de vieille vérité sautent ainsi au visage de tous ces complimenteurs de l'humanité, de tous ces dorloteurs et endormeurs qui répètent sur toutes les variations possibles de ton: «Je suis né bon, et vous aussi, et nous tous, nous sommes nés bons!» oubliant, non! feignant d'oublier, ces égalitaires à contresens, que nous sommes tous nés marqués pour le mal! De quel mensonge pouvait-il être dupe, celui qui parfois,--douloureuse nécessité des milieux,--les ajustait si bien? Quel mépris pour la philosophaillerie, dans ses bons jours, dans les jours où il était, pour ainsi dire, illuminé! Ce poëte, de qui plusieurs fictions semblent faites à plaisir pour confirmer la prétendue omnipotence de l'homme, a voulu quelquefois se purger lui-même.
Page 20
Mais pourquoi en dirais-je plus? Aujourd'hui je porte ces chaînes, et suis _ici_! Demain, je serai libre!--_mais où_? LE CHAT NOIR Relativement à la très-étrange et pourtant très-familière histoire que je vais coucher par écrit, je n'attends ni ne sollicite la créance.
Page 22
Cependant le chat guérit lentement.
Page 28
satisfaction que tout était pour le mieux.
Page 31
et dont toutes les maisons étaient excessivement anciennes.
Page 47
Des hommes meurent la nuit dans leurs lits, tordant les mains des spectres qui les confessent, et les regardant pitoyablement dans les yeux;--des hommes meurent avec le désespoir dans le coeur et des convulsions dans le gosier à cause de l'horreur des mystères qui _ne veulent pas_ être.
Page 49
Leurs vêtements appartenaient à cet ordre qui est exactement défini par le terme: décent.
Page 62
interversion qui s'opéra dans le caractère de mes pensées les plus ordinaires.
Page 79
Nous replaçâmes et nous vissâmes le couvercle, et, après avoir assujetti la porte de fer, nous reprîmes avec lassitude notre chemin vers les appartements supérieurs, qui n'étaient guère moins mélancoliques.
Page 90
Et puis il m'était impossible d'oublier ce que j'avais lu au sujet de ces puits,--que l'extinction _soudaine_ de la vie était une possibilité soigneusement exclue par l'infernal génie qui en avait conçu le plan.
Page 95
L'idée tout entière était maintenant présente;--faible, à peine viable, à peine définie,--mais enfin complète.
Page 99
À l'époque où se passe cette histoire, les bouffons de profession n'étaient pas tout à fait passés de mode à la cour.
Page 106
À la longue, je devais être vengé;.
Page 115
Le masque qui cachait le visage représentait si bien la physionomie d'un cadavre raidi, que l'analyse la plus minutieuse aurait difficilement découvert d'artifice.
Page 129
Les pignons sont tournés du côté de la façade, et il y a des corniches, aussi grosses que le reste de la maison, aux rebords des toits et aux portes principales.
Page 152
Je me sers du terme animal dans son sens le plus large, comme impliquant l'être moral et vital aussi bien que l'être physique.
Page 153
Peu d'hommes mouraient, sauf par suite d'accidents très-extraordinaires, avant l'âge de six cents; très-peu vivaient plus de dix siècles; mais huit siècles étaient considérés comme le terme naturel.
Page 162
--La Mort! MONOS.
Page 180
Et, de ce que l'espace est infini, on ne peut tirer aucun argument contre cette idée: que le volume a une valeur aux yeux de Dieu; car, pour remplir cet espace, il peut y avoir un infini de matière.
Page 184
Les murs étaient tendus de tapisseries et décorés de nombreux trophées héraldiques de toute forme, ainsi que d'une quantité vraiment prodigieuse de peintures modernes, pleines de style, dans de riches cadres d'or d'un goût arabesque.