Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 0

VALTAMEREN SALAISUUS

Kertomus oudoista seikkailuista ja kolkoista kohtaloista kahdella
purjelaivalla sekä kuvaus ihmeellisestä lämpimästä merestä, villistä
raakalaiskansasta ja saaristosta etelänavan ympärillä.


Kirj.

EDGAR ALLAN POE


Englannin kielestä suomentanut V. Pekander

Alkuperäinen teos: "The Narrative of Arthur Gordon Pym"





Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Kirja,
1911.

Oy Weilin & Göös Ab.




Esipuhe.


_Edgar Allan Poe_ syntyi tammikuun 19 p. 1809 Bostonissa
Yhdysvalloissa. Hänen isänsä ja äitinsä olivat näyttelijöitä, isä
suvultaan englantilais-irlantilaista lähtöä. Vanhemmat olivat hyvin
köyhiä ja kuolivat aikaisin. Edgar oli keskimäinen kolmesta
sisaruksesta ja joutui varakkaan skotlantilaisen kauppiaan, John
Allan'in ottopojaksi, saaden hänen mukaansa toisen liikanimensä.

Kasvatusvanhempainsa mukana joutui hän aikaisin Englantiin, jossa hän
alotti koulunkäyntinsä. 1821 muutti hän takaisin Amerikaan, jossa tuli
Richmondin akatemia-kouluun. Siellä saavutti hän mainetta sekä komeana
ja uljaana nuorukaisena, josta kerran oli tuleva rikkaan miehen
perillinen, että myös etevänä oppilaana ja urheilijana, joka
tavallisimmin saavutti ensi ennätykset sekä tieteen että voimailun
kilpakentällä. Eritoten eteväksi mainitaan hänet latinan ja ranskan
kielessä sekä uimisessa. Käytökseltään oli hän ylpeä ja saavutti vain
harvoin ystäviä; ynseään kuoreen piiloutui kuitenkin hellä ja hyvä
sydän, mutta onnettomuudeksi samalla tavaton määrä hermostunutta
intohimoa ja outoja viettejä.

Charlottesvillen yliopistoon tuli Poe helmikuussa 1826, ryhtyen
opiskelemaan vanhoja ja uusia kieliä. Täälläkin saavutti hän mainetta
sekä etevänä oppilaana että urheilijana. Mutta samalla vietti hän
epäsäännöllistä elämää, m.m. pelaten ja siten arveluttavasti
velkautuen. Saman vuoden joulukuussa jätti hän yliopiston sinne enää
koskaan palaamatta. Kasvatusisä kieltäytyi maksamasta hänen
pelivelkojaan ja niin jätti hän myös kasvatuskotinsa.

Tämän jälkeen tapaamme hänet Bostonissa, jossa hän koettaa saada erään
kappaleen esitetyksi ja julkaisee yksityisesti painosta runokokoelman.
Kumpaisessakin hän epäonnistui. Tämä tapahtui vuoden 1827 lopulla.

Hänen kohtalonsa lähinnä seuraavana vuonna ovat aivan tuntemattomat;
ei ole mitään varmoja tietoja edes siitä, oleskeliko hän silloin
Amerikassa vai Europassa. Kasvatusäitinsä kuollessa helmikuussa 1829
ilmestyy hän taas näkyville, ruveten uudelleen kokeilemaan
runoilijana. Taas julkaisee hän runokokoelman, mutta saavuttamatta
menestystä.

Heinäkuussa 1830 menee hän silloin West Pointin sota-akatemiaan,
mutta erotetaan sieltä maaliskuussa seuraavana vuonna harkitun
tottelemattomuuden vuoksi. Kahdeksi vuodeksi katoaa hän taas ihmisten
ilmoilta, eikä ole tunnettua, millä hän tällöin on henkensä elättänyt
ja missä oleskellut.

Mutta 1833 saadaan hänestä taas yhtäkkiä kuulla: hänelle annetaan 100
dollarin palkinto erään sanomalehden julistamassa kertomus-kilpailussa.
Hänkin pääsee nousemaan tuntemattomasta pimeydestä, mutta ei
korkeammalle kuin siihen valoon, jossa novellien kirjoittaja
amerikalaisessa aikakauskirjassa, "makasiinissa", työskentelee.
Hänellä on nyt pieni vakinainen tulolähde.

Odottamattomuuksien miehenä Poe taaskin ystäviään hämmästytti:
toukokuussa 1836 nai hän serkkunsa, nimeltä Virginia Clemm, joka oli
ijältään ainoastaan 14-vuotias. Ja syistä, joita ei ole koskaan
selvitetty, erosi hän seuraavan vuoden alussa tuosta aikakauskirjasta,
josta hän oli viime vuosina tulonsa saanut, -- muuttaen New-Yorkiin.
Mutta menestymättä sielläkään muuttaa hän 1838 Philadelphiaan, jossa
siihen aikaan tällaisia "makasiineja" runsaasti julkaistiin. Eräs
niistä saavutti nyt Poen johdolla hyvin suuren maineen ja leviämisen
etupäässä hänen omien merkillisten kertomustensa vuoksi.

Vuosi 1841 täällä Philadelphiassa oli nyt Poen elämä onnellisin.
Kaikki tunnustivat hänet eteväksi ja merkilliseksi kirjailijaksi, hän
oli

Next Page

Text Comparison with The Narrative of Arthur Gordon Pym of Nantucket Comprising the details of a mutiny and atrocious butchery on board the American brig Grampus, on her way to the South Seas, in the month of June, 1827.

Page 2
I used frequently to go home with him, and remain all day, and sometimes all night.
Page 8
The captain, however, treated me with every attention--to make amends, I presume, in the eyes of his crew, for his atrocious behaviour in the previous portion of the adventure.
Page 12
made use of for the furtherance of my project--an hypocrisy pervading every word and action of my life for so long a period of time--could only have been rendered tolerable to myself by the wild and burning expectation with which I looked forward to the fulfilment of my long-cherished visions of travel.
Page 43
He pushed on for some time in a most pitiable state of anxiety, until, at length, he found the pathway utterly blocked up, and that there was no possibility of making any farther way by the course in which he had set out.
Page 52
To-day Hartman Rogers died, having been attacked on the eighth with spasms after drinking a glass of grog.
Page 53
Scarcely was everything secure, when another squall took the vessel, and immediately afterward another--no damage being done.
Page 55
When the vessel is in a leaky condition, she is often put before the wind even in the heaviest seas; for, when lying to, her seams are sure to be greatly opened by her violent straining, and it is not so much the case when scudding.
Page 65
About four in the afternoon it was utterly impossible to stand up against the violence of the blast; and, as the night closed in upon us, I had not a shadow of hope that the vessel would hold together until morning.
Page 67
At intervals we called one to the other, thus endeavouring to keep alive hope, and render consolation and encouragement to such of us as stood most in need of it.
Page 83
There was about him an air of self-possession which I had not noticed in him until now, and before he opened his lips my heart told me what he would say.
Page 87
No one spoke, and still I dared not satisfy myself by looking at the splinter I held.
Page 90
They can exist without food for an almost incredible length of time, instances having been known where they have been thrown into the hold of a vessel and lain two years without nourishment of any kind--being as fat, and, in every respect, in as good order at the expiration of the time as when they were first put in.
Page 104
, longitude 69° 6' E.
Page 106
This is made of earth, seaweed, and shells.
Page 112
That of Captain Cook was the first of which we have any distinct account.
Page 122
Upon getting alongside the chief evinced symptoms of extreme surprise and delight, clapping his hands, slapping his thighs and breast, and laughing obstreperously.
Page 128
There were a great variety of tame fowls running about, and these seemed to constitute the chief food of the natives.
Page 136
They accordingly turned, and were scrambling back, Allen being close to the mouth of the fissure, when I was suddenly aware of a concussion resembling nothing I had ever before experienced, and which impressed me with a vague conception, if indeed I then thought of anything, that the whole foundations of the solid globe were suddenly rent asunder, and that the day of universal dissolution was at hand.
Page 149
We were about leaving this fissure, into which very little light was admitted, when Peters called my attention to a range of singular-looking indentures in the surface of the marl forming the termination of.
Page 156
To attempt, therefore, getting back, would be folly--especially at so late a period of the season.