Valtameren salaisuus

By Edgar Allan Poe

Page 0

...VALTAMEREN SALAISUUS

Kertomus oudoista seikkailuista ja kolkoista kohtaloista kahdella
purjelaivalla sekä kuvaus ihmeellisestä lämpimästä merestä, villistä
raakalaiskansasta ja...

Page 1

...suuren aikakauskirjan päätoimittaja, ja hänen maineensa alkoi
levitä laajalle. Mutta sitten tuli taas onnettomuus. Hänen vaimonsa
sairastui...

Page 2

...hänen
kertomuksiaan ilmestynyt kielellämme paljon m.m. sanomalehdissä.
Luultavaa on, että niiden lukijain mieleen on jäänyt muisto etevästä
ja...

Page 3

...toteuttamiseksi. Sillä välin vältin visusti puhumasta
sukulaisilleni matkastani ja kun näön vuoksi ahkerasti harjoitin
tavallisia opintojani, niin...

Page 4

...vauhdissaan, ikäänkuin äkkiä jotain muistaen,
pyörähti samassa ympäri ja nilkutti tiehensä, koko ajan tutisten
raivosta ja mutisten...

Page 5

...mätettynä
kattoon asti ylettyvä joukko kaikenlaisia laivatarpeita, koreja,
tynnyriä ja tavarapinkkoja, kaikki yhdessä mylläkässä, jotta näytti
aivan ihmeelliseltä,...

Page 6

...hakea kello. Jätin vahakynttilän palamaan
ja hapuilin pimeässä, nuoraa pitkin, joka teki lukemattomia mutkia,
niin että pitkän...

Page 7

...vielä olimme
saaren läheisyydessä, niin miksi ei Augustus olisi tullut minua
katsomaan ja kertomaan asiasta? Näin mietiskeltyäni...

Page 8

...minua
hyväilyillään.

Etsin nyt kellon käsiini ja painaen sen korvalleni huomasin, että se
taas oli seisahtunut; mutta siitä...

Page 9

...kärsivän janon
tuskia niinkuin minunkin, ja luulin jo osanneeni oikeaan, kun mieleeni
juolahti, että olin tarkastanut vain...

Page 10

...en kestäisi. Vankeuteni ensi aikoina olin
ahkeraan maistellut liköörejä, joita Augustus oli minulle varustanut,
mutta ne kiihottivat...

Page 11

...päässyt ulos ovesta ja
sulkenut sen lujasti viholliseltani. Tässä kahakassa olin kuitenkin
pudottanut liikkiönpalasen ja näin nyt...

Page 12

...tapauksessa ominpäin nostaisi hälinää luukulla. Kun hän näin oli
punninnut joka seikan, päätti hän jättää minut...

Page 13

...mutinaa.

Muutamia minuutteja kului ennenkuin ketään ilmestyi; viimein eräs
englantilainen, joka oli ensimäisellä matkallaan, tuli surkeasti
itkien ja...

Page 14

...peruukkia, joka oli milloin mistäkin karvoista,
espanjalaisen koiran tai pohjois-amerikalaisen harmaankarhun nahasta.
Kerrottuna aikana hänellä oli tällainen...

Page 15

...Verden ja Porto Ricon
reitillä.

Ei mitään piitattu Augustuksesta, joka oli päästetty köysistä ja sai
kävellä missä halusi...

Page 16

...paikoilleen, jos joku sattuisi
tulemaan kanssiin, ja kävi tarkastelemaan laipiota siitä paikasta,
missä se yhtyi koppiin. Välilaudat...

Page 17

...minun olevan ruumassa, ja Augustus
arveli sen pääsevän luokseni, jos hän pistäisi sen alas luukusta.
Hänen päähänsä...

Page 18

...sillä tästä
sattumasta, näyttipä se miten mitättömältä tahansa, riippui kohtaloni.




VI.

Kapinoitsijain suunnitelmia. Augustus saa enemmän vapautta.


Vain tämän...

Page 19

...tosiaankin toivoa,
että me Petersin avulla lopulta saisimme prikin takaisin valtaamme, ja
mainitsin siitä Augustukselle heti kun...

Page 20

...olevansa valmis mihin
tahansa tämän asian hyväksi ja arvellen hetken tulleeksi ilmoitti
minun olevan laivassa. Tästä sekarotuinen...

Page 21

...hänen olevan varuillaan.

Se seikka, ja lisäksi kirveiden ja kankien katoaminen saattoi meidät
varmoiksi siitä, että miehistö...

Page 22

...kojuun aloin pukeutua Rogersin ruumiiksi.
Ottamamme paita auttoi meitä paljon, sillä se oli omituista kuosia ja
kangasta...

Page 23

...ei
tahtonut mitään salassa kähmimistä prikillä. -- Onneksi priki hytki
tällä hetkellä niin rajusti, ettei käskyä voitu...

Page 24

...he olivatkin jo tointuneet ja kenties
rupesivat älyämään tulleensa petetyiksi, sillä he tappelivat
tarmokkaasti ja vimmalla ja...

Page 25

...lakkaamatta käynnissä. Vain neljälle se oli kova työ,
mutta me koetimme ylläpitää rohkeuttamme ja odotimme levottomasti
päivän...

Page 26

...jatkuu. -- Laivamme hylkynä. -- Kärsimyksemme alkavat.


Onneksi olimme juuri ennen yön tuloa kaikki neljä sitoneet...

Page 27

...tuskassa. Köydet olivat niin
tiukalle kiristäneet hänen vatsansa, että hän menehtyisi ellei saisi
niitä höllennetyksi. Se koski...

Page 28

...niin että veri ennättäisi päästä kiertämään. Näin
tehtyäni turtumus rupesi häviämään, niin että saatoin liikuttaa ensin
toista...

Page 29

...ensimäinen yritys meni kumminkin kokonaan
myttyyn. Vajaan puolen minuutin kuluttua tunsimme nuoraa kiivaasti
nykäistävän -- sopimamme merkki...

Page 30

...ankaraa säätä ja oli luullaksemme paljon
kärsinyt sen saman vihurin kynsissä, joka meille oli osoittautunut
niin tuhoisaksi,...

Page 31

...ja pöyristyttävät kuvapatsaat odottaisivat meitä, eivät
jättäisi meitä heidän laillaan lahomaan, ottaisivat meidät hupaiseen
seuraansa! Olimme mielettöminä...

Page 32

...kuoleman oli täytynyt,
ruumiiden asennoista päättäen, tavata heidät kamalan äkillisesti ja
vastustamattomalla voimalla, kokonaan toisella tavoin kuin...

Page 33

...menehtymään. Viini
oli ilmeisesti synnyttänyt heissä jonkinlaista hourupäisyyttä, jonka
minä ehkä sukeltamalla olin välttänyt. He puhelivat sekavasti
asioista,...

Page 34

...olin ihan uuvuksissa, mutta
en löytänyt sen enempää. Yön kuluessa Parker ja Peters puuhailivat
vuorotellen samalla tavalla,...

Page 35

...jommankumman avulla
olisinkin huoletta siihen pystynyt. Mutta tämän toiveeni pettäessä
minun kävi välttämättömäksi huolehtia omasta turvallisuudestani, sillä
näin...

Page 36

...kuolenko, toiveet olivat ihan tasan. Tällä hetkellä
tiikerin hurjuus valtasi sydämeni ja minä tunsin lähimäisparkaani
Parkeria kohtaan...

Page 37

...merivesi kun oli sen kokonaan pilannut. Säilyneen osan
jaoimme keskenämme. Ei Peters eikä Augustus voinut hillitä
ruokahaluaan,...

Page 38

...hiukan
suoranaistakin vaaraa, sillä vähinkin luiskahdus tai harhaliike olisi
paikalla syössyt meidät noiden petojen saaliiksi, jotka tuontuostakin
pyrkivät...

Page 39

...yrittämättä toista lohduttaa.
Tällaista heikkoutta voi tuskin käsittää ja se näyttää varmaankin
luonnottomalta niistä, jotka eivät koskaan...

Page 40

...se ollut
meitä huomannut ja pelkäsimme sen aikovan jättää meidät menehtymään --
pirullista raakalaisuutta, johon, niin uskomattomalta...

Page 41

...viettää pari yötä saarella, kun toinen
perämies jonkun väärinkäsityksen vuoksi ei ollut lähettänyt kuunarilta
heitä noutamaan.




XIV.

Yhä etelään!...

Page 42

...mikä muuten oli harvinaista, seurasi sitä
aina sadepuuska. Joka päivä satoi enemmän tai vähemmän lunta.
Lämpömittari näytti...

Page 43

...saavuimme sen kentän äärelle, joka
oli sulkenut meiltä tien, ja luovittuamme sen sivutse tulimme
avomerelle, jolla ei...

Page 44

...leikata kuvioita ja kapteeni Guy
luulotteli näkevänsä kilpikonnan kuvan, mutta yhtäläisyys ei minusta
ollut kovin sattuva. Paitsi...

Page 45

...kynnetkin.

_Tammikuun 19 p:nä_. Tänään, kun olimme 83° 20' etel. lev. ja 43° 5'
länt. pit., meren...

Page 46

...nuuski joka kolkan,
kiipeili köysistössä ja oli kuin kotonaan, tutkien joka kapinetta
perin uteliaasti.

Aivan ilmeistä oli, etteivät...

Page 47

...kuinka kauan sitä kestäisi ja kun
jo olimme kahdeksannellakymmenennellä neljännellä leveys-piirillä,
avomeri edessämme, vahva, etelään kulkeva virta...

Page 48

...sen täysin selvitä,
havaitsimme, että koko nesteen muodosti joukko erillisiä suonia,
joilla kullakin oli oma värisävynsä, että...

Page 49

...näyttivät
täysin kesytetyiltä. Isoimmalla elikolla oli samanlainen
ruumiinrakennus ja kärsä kuin tavallisella sialla; häntä oli kumminkin
tuuhea ja...

Page 50

...ollut mahdoton käyttää aseitamme, saatikka
nousta jaloillemme. Tungosta ei ollut ainoastaan teltassa, vaan
ulkopuolellakin, missä varmaankin oli...

Page 51

...toivat meille
vielä summattomat määrät ruskeaa selleriä ja kurimoita sekä
kanootillisen tuoreita ja vähän kuivattujakin kaloja. Selleri...

Page 52

...he pitivät tavaraamme. Varsinkin naiset olivat
kaikin puolin avuliaita, ja olisimme olleet maailman epäluuloisimpia
ihmisolentoja, jos olisimme...

Page 53

...yllämme
riippuvan äkkijyrkänteen merkillisiä kerrostumia. Pehmeässä kalliossa
oleva halkeama herätti huomiotamme. Se oli siksi leveä, että mies
mahtui...

Page 54

...selvää tietä taivasalle.

Muistui nyt mieleeni, että meitä oli ollut kolme tullessamme
pääsolasta onkaloon ja että Allen,...

Page 55

...että paaluja oli ollut ehkä kolmensadan jalan
pituisella rivillä, kyynärän välimatkoilla ja noin kymmenen jalan
päässä kuilun...

Page 56

...osunut eikä yksikään villi
haavoittunut, vaan kuulat ponnahtivat yli päitten. Mutta
odottamattoman pamauksen ja savun tuottama hämmästys...

Page 57

...rinnettä, mutta emme tavanneet mitään
muuta syötäväksi kelpaavaa. Kokosimme senvuoksi aikamoiset
sylyykset kuivia puita ja palasimme nähtyämme...

Page 58

...ja se oli tuotu kajuuttaan ja pistetty
säiliöön. Räjähdys oli nyt viskannut sen rannalle, mutta miksikä...

Page 59

...kummallisiin pykälöihin, joita
näkyi merkelissä umpisokkelon perukalla. Ei tarvinnut paljoakaan
ponnistaa mielikuvitustaan huomatakseen, että vasemmalla eli
pohjoisimmalla puolella...

Page 60

...laskeutui kolmannen alapuolelle
varoen menemästä liiaksi alas. Näillä keinoilla, joita minä en
itsestäni ikinä olisi keksinyt ja...

Page 61

...olevalle merenrannikolle pyydystääksemme
merikilpikonnia, joita olimme nähneet piilopaikastamme kalliolta.

Olimme kulkeneet satasen kyynärää varovasti astellen valtaisten
kallioiden ja...

Page 62

...ei ollut. Oli hyvin
epäiltävää, ennättäisimmekö äärimmäisilläkään ponnistuksillamme
ajoissa kanootille, mutta mahdollisuus oli kuitenkin olemassa. Jos
onnistuisimme, saattaisimme...

Page 63

...uusia maita ja melkein varmasti lauhkeamman ilmaston.

Mikäli näihin asti olimme nähneet, ei eteläisellä enempää kuin
pohjoisellakaan...

Page 64

...asui eräällä pienimmällä saarella; että soturien pukuna
olevat mustat nahat oli saatu tavattoman kookkaasta eläimestä, jota
tapasi...

Page 65

...kärsinyt pistää siihen kättä. Peters virkkoi sanan
silloin tällöin enkä minä ymmärtänyt hänen haluttomuuttaan. Nu-Nu vain
hengitti.

_Maaliskuun...

Page 66

...niitä
muistuttavat. Tämä väite on esitetty niin yksinkertaisesti ja tuettu
niin vakuuttavalla todistuksella, nimittäin pölystä löytyneiden
pirstaleiden ulkonemain...