The Works of Edgar Allan Poe — Volume 3

By Edgar Allan Poe

Page 149

him of his error, finally, by directing his attention to the
floor of the fissure, where, among the powder, we picked up, piece by
piece, several large flakes of the marl, which had evidently been broken
off by some convulsion from the surface where the indentures were found,
and which had projecting points exactly fitting the indentures; thus
proving them to have been the work of nature.

After satisfying ourselves that these singular caverns afforded us no
means of escape from our prison, we made our way back, dejected and
dispirited, to the summit of the hill. Nothing worth mentioning occurred
during the next twenty-four hours, except that, in examining the ground
to the eastward of the third chasm, we found two triangular holes of
great depth, and also with black granite sides. Into these holes we
did not think it worth while to attempt descending, as they had the
appearance of mere natural wells, without outlet. They were each about
twenty yards in circumference, and their shape, as well as relative
position in regard to the third chasm, is shown in figure 5. {image}




CHAPTER 24

ON the twentieth of the month, finding it altogether impossible to
subsist any longer upon the filberts, the use of which occasioned us the
most excruciating torment, we resolved to make a desperate attempt at
descending the southern declivity of the hill. The face of the
precipice was here of the softest species of soapstone, although nearly
perpendicular throughout its whole extent (a depth of a hundred and
fifty feet at the least), and in many places even overarching. After
a long search we discovered a narrow ledge about twenty feet below
the brink of the gulf; upon this Peters contrived to leap, with what
assistance I could render him by means of our pocket-handkerchiefs tied
together. With somewhat more difficulty I also got down; and we then saw
the possibility of descending the whole way by the process in which we
had clambered up from the chasm when we had been buried by the fall of
the hill--that is, by cutting steps in the face of the soapstone with
our knives. The extreme hazard of the attempt can scarcely be conceived;
but, as there was no other resource, we determined to undertake it.

Upon the ledge where we stood there grew some filbert-bushes; and to one
of these we made fast an end of our rope of handkerchiefs. The other end
being tied round Peters’ waist, I lowered him down over the edge of the
precipice until the handkerchiefs were stretched tight. He now proceeded
to dig a deep

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 0
Vuosi 1841 täällä Philadelphiassa oli nyt Poen elämä onnellisin.
Page 2
Hänelle onnistui kaikki ja hän oli tehnyt hyviä kauppoja Edgartonin "Uuden Pankin" osakkeilla, niinkuin sitä siihen aikaan nimitettiin.
Page 10
Otin liikkiön tähteen ja likööripullon ja varasin ne lähelleni samoin kuin suuren lihaveitsen, jonka Augustus oli minulle jättänyt -- sitten käärin kaavun mahdollisimman tiiviisti ympärilleni ja yritin laatikon suuta kohti.
Page 11
Muistettaneen, että olin silloin ollut ruumassa kolme päivää ja näinä päivinä oli laivassa alituinen touhu ja häärinä ja yhtä mittaa juoksenneltiin edestakaisin varsinkin kajuutassa ja hyteissä, niin ettei hän ollut päässyt pistäytymään luonani ilmaisematta luukun salaisuutta.
Page 20
Kaikki aseet olivat myös heidän hallussaan, paitsi paria pistoolia, jotka Peters oli piilottanut taskuihinsa ja isoa merimiehen puukkoa, jota hän aina piti housunkauluksensa alla.
Page 21
Vatsa oli suunnattomasti turvonnut kuten hukkuneella, joka viikkokausia on ollut vedessä.
Page 22
Täytyi kuitenkin toimia päättävästi ja Peters ja minä menimme kannelle.
Page 23
Nyt asettausin niin vakavaan asentoon kuin suinkin saatoin nähdäkseni kaikki mitä sisällä tapahtui ja koin terästää itseäni rohkeasti astumaan kapinoitsijain joukkoon, kun vain Peters antaisi sovitun merkin.
Page 27
Illan joutuessa meri oli niin paljon tasaantunut, että vain jokunen laine syöksi tuulen puolelta hylyn yli viiden minuutin kuluessa, ja tuuli oli asettunut koko joukon, vaikka se yhäkin puhalsi kovana vihurina.
Page 28
Selviydyttyämme köytöksistämme oli ihan pimeä ja alkoi mennä pilveen.
Page 29
Näkyvissä oleva alus oli iso kuunaripriki, hollantilaista rakennetta ja mustaksi maalattu, koreaksi kullattu kuva kokassa.
Page 32
Nälänhätää, janoa ja epätoivoa.
Page 35
Kokosin kaiken tarmoni ja kurotin arvat Augustukselle.
Page 42
Lämpömittari näytti kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä kolmekymmentäviisi astetta.
Page 45
Hänen seuralaisensa yhtyivät iloon ja muutamia minuutteja kesti niin hirmuista meteliä, että oli tulla kuuroksi.
Page 46
He lähestyivät niitä kaikilla mitä syvimmän kunnioituksen ja pelon osoituksilla, mutta eivät ruvenneet niitä tarkoin tutkimaan.
Page 47
Mutta tämä ei suinkaan ollut sen merkillisin ominaisuus.
Page 49
Heidän huulensa kumminkin olivat samoinkuin miestenkin paksut ja muodottomat, jotta hampaat eivät nauraessakaan koskaan paljastuneet.
Page 51
En luule kenenkään silloin vähääkään epäilleen villien vilpittömyyttä.
Page 65
.