The Works of Edgar Allan Poe — Volume 2

By Edgar Allan Poe

Page 7

suppose,' said the miser, 'that his symptoms are such and
such; now, doctor, what would you have directed him to take?'

"'Take!' said Abernethy, 'why, take advice, to be sure.'"

"But," said the Prefect, a little discomposed, "I am perfectly willing
to take advice, and to pay for it. I would really give fifty thousand
francs to any one who would aid me in the matter."

"In that case," replied Dupin, opening a drawer, and producing
a check-book, "you may as well fill me up a check for the amount
mentioned. When you have signed it, I will hand you the letter."

I was astounded. The Prefect appeared absolutely thunder-stricken.
For some minutes he remained speechless and motionless, looking
incredulously at my friend with open mouth, and eyes that seemed
starting from their sockets; then, apparently recovering himself in some
measure, he seized a pen, and after several pauses and vacant stares,
finally filled up and signed a check for fifty thousand francs, and
handed it across the table to Dupin. The latter examined it carefully
and deposited it in his pocket-book; then, unlocking an escritoire, took
thence a letter and gave it to the Prefect. This functionary grasped it
in a perfect agony of joy, opened it with a trembling hand, cast a rapid
glance at its contents, and then, scrambling and struggling to the
door, rushed at length unceremoniously from the room and from the house,
without having uttered a syllable since Dupin had requested him to fill
up the check.

When he had gone, my friend entered into some explanations.

"The Parisian police," he said, "are exceedingly able in their way.
They are persevering, ingenious, cunning, and thoroughly versed in the
knowledge which their duties seem chiefly to demand. Thus, when G--
detailed to us his mode of searching the premises at the Hotel D--,
I felt entire confidence in his having made a satisfactory
investigation--so far as his labors extended."

"So far as his labors extended?" said I.

"Yes," said Dupin. "The measures adopted were not only the best of
their kind, but carried out to absolute perfection. Had the letter been
deposited within the range of their search, these fellows would, beyond
a question, have found it."

I merely laughed--but he seemed quite serious in all that he said.

"The measures, then," he continued, "were good in their kind, and well
executed; their defect lay in their being inapplicable to the case, and
to the man. A certain set of highly ingenious resources are, with the
Prefect, a sort of Procrustean bed, to which he forcibly adapts his
designs. But he perpetually errs by being

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 1
jatkaakseen siitä matkaa Philadelphiaan.
Page 2
.
Page 3
toteuttamiseksi.
Page 9
Siitä sain kuitenkin pelastavan ajatuksen.
Page 11
Mitä tuskaisimmalla levottomuudella kuuntelin, minkä vaikutuksen kolina tekisi Augustukseen, sillä tiesin, ettei nimeni lausuja voinut olla kukaan muu.
Page 14
Kaksi roistoa otti häntä kainaloista ja viskasi veneeseen, joka oli laskettu vesille perämiehen kajuutassa käydessä.
Page 17
Priki keikkui ankarasti ja se synnytti sellaisen melskeen, ettei huolinut kuunnellakaan niin heikkoa ääntä kuin hengitystäni tai kuorsaamistani.
Page 26
Silloin tällöin huutelimme toinen toisillemme siten kokien pitää toivoa vireillä ja lohduttaa ja rohkaista niitä meistä, jotka olivat enin sen tarpeessa.
Page 28
Kun kaikki oli valmiina, laskeutui Peters kajuuttaan astuen peräkannen portaita, kunnes vesi ylettyi leukaan.
Page 37
Päivän koittaessa olimme surkeassa alakuloisuuden ja ruumiillisen uupumuksen tilassa.
Page 38
Onneksi saavuin kuitenkin turvassa laivan sivulle, vaikkakin niin lopen uupuneena ankarista ponnistuksistani, etten ikänä olisi päässyt prikin pohjalle, ellei Peters olisi tullut ajallaan apuun.
Page 42
Tällä ilmansuunnalla näimme vielä useita suunnattomia jäävuoria ja koko itäinen taivaanranta näytti ajojäätikön sulkemalta, joka kohoili kerroksittain röykkiö röykkiön päällä.
Page 44
Säätä saattoi sanoa ihanaksikin ja vieno tuulonen puhalsi säännöllisesti joltain pohjoiselta ilmansuunnalta.
Page 45
Kun he olivat lopettaneet monisanaisen puheensa, sillä siksi heidän räkätyksensä oli ilmeisesti aiottu, niin eräs, joka näkyi olevan päällikkö, nousi seisomaan kanoottinsa kokassa ja viittoili meitä soutamaan veneemme viereensä.
Page 47
Itse asiassa se kumminkin oli aivan yhtä läpikuultavaa kuin konsanaan mikään kalkkikivivesi, erotus oli vain näössä.
Page 48
Tämä kylä, jos se sen nimen ansaitsee, oli syvänlaisessa laaksossa ja sinne pääsi vain etelästä; mainitsemani jyrkkä rinne sulki sen kaikilta muilta suunnilta.
Page 53
Kauaksi aikaa antauduimme velttoina niin kiihkeän tuskan ja epätoivon valtaan, että sen voivat oikein käsittää vain ne, jotka ovat olleet samanlaisessa asemassa.
Page 55
Vahvoja viiniköynnöksistä punottuja köysiä oli kiinnitetty vielä pystyssä oleviin paaluihin ja ilmeistä oli, että samanlaisia oli ollut toisissakin paaluissa.
Page 61
Olimme kulkeneet satasen kyynärää varovasti astellen valtaisten kallioiden ja kumpujen välissä, kun käännyttyämme kallion kulmasta viisi villiä karkasi kimppuumme pienestä rotkelmasta, kaataen Petersin maahan nuijan iskulla.
Page 62
Olimme nyt päässeet rannasta ja soudimme rivakasti avomerelle.