The Works of Edgar Allan Poe — Volume 2

By Edgar Allan Poe

Page 63

he spoke thus, I commenced the passes which I had already found
most effectual in subduing him. He was evidently influenced with the
first lateral stroke of my hand across his forehead; but although I
exerted all my powers, no further perceptible effect was induced
until some minutes after ten o'clock, when Doctors D-- and F-- called,
according to appointment. I explained to them, in a few words, what I
designed, and as they opposed no objection, saying that the patient was
already in the death agony, I proceeded without hesitation--exchanging,
however, the lateral passes for downward ones, and directing my gaze
entirely into the right eye of the sufferer.

By this time his pulse was imperceptible and his breathing was
stertorous, and at intervals of half a minute.

This condition was nearly unaltered for a quarter of an hour. At the
expiration of this period, however, a natural although a very deep
sigh escaped the bosom of the dying man, and the stertorous breathing
ceased--that is to say, its stertorousness was no longer apparent; the
intervals were undiminished. The patient's extremities were of an icy
coldness.

At five minutes before eleven I perceived unequivocal signs of the
mesmeric influence. The glassy roll of the eye was changed for that
expression of uneasy inward examination which is never seen except in
cases of sleep-waking, and which it is quite impossible to mistake.
With a few rapid lateral passes I made the lids quiver, as in incipient
sleep, and with a few more I closed them altogether. I was not
satisfied, however, with this, but continued the manipulations
vigorously, and with the fullest exertion of the will, until I had
completely stiffened the limbs of the slumberer, after placing them in
a seemingly easy position. The legs were at full length; the arms were
nearly so, and reposed on the bed at a moderate distance from the loin.
The head was very slightly elevated.

When I had accomplished this, it was fully midnight, and I requested
the gentlemen present to examine M. Valdemar's condition. After a few
experiments, they admitted him to be an unusually perfect state of
mesmeric trance. The curiosity of both the physicians was greatly
excited. Dr. D---- resolved at once to remain with the patient all
night, while Dr. F---- took leave with a promise to return at daybreak.
Mr. L--l and the nurses remained.

We left M. Valdemar entirely undisturbed until about three o'clock in
the morning, when I approached him and found him in precisely the same
condition as when Dr. F--went away--that is to say, he lay in the
same position; the pulse was

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 2
Päätin lähteä, kävi miten kävi; ja ilmoitettuani tuumani Augustukselle me rupesimme miettimään suunnitelmaa sen.
Page 5
Koko tuona aikana en kertaakaan nähnyt Augustusta; mutta se ei herättänyt minussa juuri levottomuutta, kun tiesin, että prikiä odotettiin lähtemään joka hetki ja ettei hänen siinä häärinässä ollut helppo päästä minua katsomaan.
Page 8
Äärimmäinen kauhu ja pelästys järkytti mieltäni.
Page 9
Tunnustelin sormillani hellävaroen paperin pintaa ja olin tuntevani karheita kirjoituksen jälkiä.
Page 10
Muutamia tunteja sitten olin suurella vaivalla voinut hengittää ja nyt joka yrityksellä rintani kohosi vain tuskallisesti nytkähdellen.
Page 12
Perämies huusi kovalla äänellä: -- Kuuletteko siellä alhaalla? Sukkelaan, ylös, yksitellen! Paikalla -- ei mitään.
Page 14
Olen puhunut näin laveasti Dirk Petersistä, koska Augustuksen oli tätä julman näköistä miestä kiittäminen hengestään ja kun minun vielä tuon tuostakin on mainittava häntä kertomuksessani.
Page 16
Sitte hän käänsi ylös patjansa pään ja rupesi kynäveitsellään -- sillä roistot eivät olleet viitsineet tutkia hänen taskujaan -- kaikin voimin kovertamaan poikki välilankkua, mahdollisimman läheltä kopin lattiaa.
Page 25
Neljän tienoissa iltapäivällä oli kerrassaan mahdotonta vastustaa tuulen rajua voimaa; ja kun yö tuli, en hitustakaan enää toivonut, että alus pysyisi koossa aamuun asti.
Page 26
Onneksi olimme juuri ennen yön tuloa kaikki neljä sitoneet itsemme lujasti kiinni ankkuripelin pirstaleihin ja olimme tällä tavoin niin lähelle kantta kyyristyneinä kuin mahdollista.
Page 31
Kuinka tämä tapaus oli heikontanut järkeämme, näkyy parhaiten siitä, että me ihan tosissamme tuumailimme tavottaa laivaa uimalla silloin kun erotimme enää vain puolet sen rungosta! Olen sittemmin turhaan kokenut saada jotain selvyyttä siihen kaameaan epävarmuuteen, johon tuntemattoman aluksen kohtalo kätkeytyi.
Page 33
Leikkasin veitselläni pienen kappaleen nahkakirstusta ja koetin sitä syödä mutta huomasin aivan mahdottomaksi niellä ainoatakaan palaa, vaikka kuvittelin saavani hiukan lievitystä kärsimyksilleni pureksimalla pieniä palasia ja sitten sylkemällä ne suustani.
Page 40
Olen sittemmin huomannut, että tällaisen osittaisen unohduksen saa aikaan äkillinen siirtyminen joko ilosta suruun tai surusta iloon.
Page 42
Tänä aamuna.
Page 45
He olivat puettuina tuntemattoman mustan eläimen nahkoihin, jotka oli koko taidokkaasti laitettu pukimiksi; pörröinen silkinhieno karva oli sisäpuolella, paitsi kaulan, ranteiden ja nilkkojen seutuvilla.
Page 49
Näiden alastomain kyläläisten joukossa oli ehkä kymmenen tai kaksitoista, jotka olivat puettuina, kuten Too-witinkin seurue, mustiin nahkoihin ja asestettuina keihäillä ja raskailla nuijilla.
Page 53
Kauaksi aikaa antauduimme velttoina niin kiihkeän tuskan ja epätoivon valtaan, että sen voivat oikein käsittää vain ne, jotka ovat olleet samanlaisessa asemassa.
Page 63
Pystytimme vielä kaksi melaa mastoiksi ja asetimme ne toisiansa vastapäätä kummallekin puolelle, joten tulimme toimeen raakapuitta.
Page 64
_Maaliskuun 8 p:nä_.
Page 66
Ylimmäinen rivi on ilmeisesti arabialainen sanajuuri "olla valkoinen", josta kaikki kirkkauden ja valkoisuuden taivutukset johtuvat.