The Works of Edgar Allan Poe — Volume 2

By Edgar Allan Poe

Page 6

the
microscope."

"And the paper on the walls?"

"Yes."

"You looked into the cellars?"

"We did."

"Then," I said, "you have been making a miscalculation, and the letter
is not upon the premises, as you suppose."

"I fear you are right there," said the Prefect. "And now, Dupin, what
would you advise me to do?"

"To make a thorough re-search of the premises."

"That is absolutely needless," replied G--. "I am not more sure that I
breathe than I am that the letter is not at the Hotel."

"I have no better advice to give you," said Dupin. "You have, of course,
an accurate description of the letter?"

"Oh yes!"--And here the Prefect, producing a memorandum-book proceeded
to read aloud a minute account of the internal, and especially of the
external appearance of the missing document. Soon after finishing
the perusal of this description, he took his departure, more entirely
depressed in spirits than I had ever known the good gentleman before. In
about a month afterwards he paid us another visit, and found us occupied
very nearly as before. He took a pipe and a chair and entered into some
ordinary conversation. At length I said,--

"Well, but G--, what of the purloined letter? I presume you have at
last made up your mind that there is no such thing as overreaching the
Minister?"

"Confound him, say I--yes; I made the re-examination, however, as Dupin
suggested--but it was all labor lost, as I knew it would be."

"How much was the reward offered, did you say?" asked Dupin.

"Why, a very great deal--a very liberal reward--I don't like to say how
much, precisely; but one thing I will say, that I wouldn't mind giving
my individual check for fifty thousand francs to any one who could
obtain me that letter. The fact is, it is becoming of more and more
importance every day; and the reward has been lately doubled. If it were
trebled, however, I could do no more than I have done."

"Why, yes," said Dupin, drawlingly, between the whiffs of his
meerschaum, "I really--think, G--, you have not exerted yourself--to the
utmost in this matter. You might--do a little more, I think, eh?"

"How?--in what way?'

"Why--puff, puff--you might--puff, puff--employ counsel in the
matter, eh?--puff, puff, puff. Do you remember the story they tell of
Abernethy?"

"No; hang Abernethy!"

"To be sure! hang him and welcome. But, once upon a time, a certain rich
miser conceived the design of spunging upon this Abernethy for a medical
opinion. Getting up, for this purpose, an ordinary conversation in a
private company, he insinuated his case to the physician, as that of an
imaginary individual.

"'We will

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 1
m.
Page 6
Vähitellen kuitenkin muistini palasi.
Page 8
Tultuani tähän päätökseen hapuilin taas tikkulaatikkoa ja kynttilöitä.
Page 14
Nyt nostettiin kaikki purjeet ja priki jatkoi alkuperäistä suuntaansa lounaiseen -- kapinoitsijat näet aikoivat merirosvoretkelle, ryöstämään, mikäli Augustus ymmärsi, laivoja Cap.
Page 15
Levottomuutensa minun tähteni hän kuvaili kuitenkin olleen tuskallisimman seurauksen tilastaan; eikä minulla todellakaan koskaan ollut syytä epäillä hänen vilpitöntä ystävyyttään.
Page 17
Eräästä kopista löytyi pullo ja sen hän täytti vedellä Petersin jättämästä kannusta, varustaen samalla taskuihinsa kylmiä perunoita.
Page 18
Koko ajan Tiikeri oli maannut vuoteen jalkapäässä ja näkyi jo jonkun verran tointuneen, sillä näin sen silloin tällöin avaavan silmänsä ja syvään henkäisevän.
Page 23
En kuullut kaikkea mitä sanottiin, mutta selvästi saatoin nähdä juttelun vaikutuksen läsnäolijain kasvoilla.
Page 24
Hän nousi nyt ja toistaiseksi me sidoimme hänen kätensä selän taakse.
Page 25
Painolasti siirtyi nyt yhdessä rysyssä suojanpuolelle -- muu lasti oli kieriskellyt sinne tänne ihan sikinsokin jonkun aikaa -- ja hetkisen näytti kuin mikään ei enää pelastaisi alusta kaatumasta.
Page 26
Yö oli pimeä ja meitä ympäröivää kamalaa pauhua ja hyrskettä on turha yrittää kuvailla.
Page 35
Suotakoon minun rientää tämän kertomukseni kohdan ohi niin joutuun kuin tapahtumain laatu suinkin sallii.
Page 37
Paremmin auttoi meressä kylpeminen, mutta siitä saatoimme nauttia vain melkoisin väliajoin, kun haikalat olivat lakkaamatta saapuvilla.
Page 39
Tällaista heikkoutta voi tuskin käsittää ja se näyttää varmaankin luonnottomalta niistä, jotka eivät koskaan ole olleet sellaisessa asemassa, mutta kun muistetaan, kuinka pitkälliset kieltäymykset ja kauhut olivat hämmentäneet järkemme, niin meitä ei tällöin arvostellakaan järjellisenä olentoina.
Page 44
Hampaat olivat yhtä hehkuvan punaiset kuin.
Page 49
Meitä istui maassa kaksitoista miestä ja kokonaista neljäkymmentä villiä oli kyykkysillään niin taajaan ympärillämme, että jos jokin mylläkkä olisi syntynyt, meidän olisi.
Page 61
Vilauksessa olimme anastaneet toisen kanootin, sysänneet siihen vankimme ja ruvenneet tarmomme takaa soutamaan ulapalle.
Page 62
Luulimme että villeillä oli vielä kolme kanoottia emmekä tienneet -- jälkeenpäin kuulimme sen vangiltamme -- että kaksi niistä oli pirstautunut _Jane Guyn_ räjähdyksessä.
Page 64
Nu-Nu istui aivan vieressäni ja palttinan sattumalta lehahtaessa hänen kasvoilleen hän sai kovia kouristuksia.
Page 66
"Olen kaivertanut sen vuorten onkaloihin ja kirottu olkoon kallioon kätketty tomu.