The Works of Edgar Allan Poe — Volume 2

By Edgar Allan Poe

Page 182

one of the "English and
mathematical." Interspersed about the room, crossing and recrossing
in endless irregularity, were innumerable benches and desks, black,
ancient, and time-worn, piled desperately with much-bethumbed books,
and so beseamed with initial letters, names at full length, grotesque
figures, and other multiplied efforts of the knife, as to have entirely
lost what little of original form might have been their portion in days
long departed. A huge bucket with water stood at one extremity of the
room, and a clock of stupendous dimensions at the other.

Encompassed by the massy walls of this venerable academy, I passed, yet
not in tedium or disgust, the years of the third lustrum of my life.
The teeming brain of childhood requires no external world of incident to
occupy or amuse it; and the apparently dismal monotony of a school was
replete with more intense excitement than my riper youth has derived
from luxury, or my full manhood from crime. Yet I must believe that my
first mental development had in it much of the uncommon--even much of
the outre. Upon mankind at large the events of very early existence
rarely leave in mature age any definite impression. All is gray
shadow--a weak and irregular remembrance--an indistinct regathering of
feeble pleasures and phantasmagoric pains. With me this is not so. In
childhood I must have felt with the energy of a man what I now find
stamped upon memory in lines as vivid, as deep, and as durable as the
exergues of the Carthaginian medals.

Yet in fact--in the fact of the world's view--how little was there
to remember! The morning's awakening, the nightly summons to bed;
the connings, the recitations; the periodical half-holidays, and
perambulations; the play-ground, with its broils, its pastimes, its
intrigues;--these, by a mental sorcery long forgotten, were made to
involve a wilderness of sensation, a world of rich incident, an
universe of varied emotion, of excitement the most passionate and
spirit-stirring. "Oh, le bon temps, que ce siecle de fer!"

In truth, the ardor, the enthusiasm, and the imperiousness of my
disposition, soon rendered me a marked character among my schoolmates,
and by slow, but natural gradations, gave me an ascendancy over all
not greatly older than myself;--over all with a single exception.
This exception was found in the person of a scholar, who, although
no relation, bore the same Christian and surname as myself;--a
circumstance, in fact, little remarkable; for, notwithstanding a noble
descent, mine was one of those everyday appellations which seem, by
prescriptive right, to have been, time out of mind, the common property
of the mob. In this narrative I have therefore

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 3
Matkalla kohtaisimme kyllä laivoja ja kotiin lähetettäisiin kirje, joka selvittäisi uhkayrityksen vanhemmilleni.
Page 5
Näin sanoen hän meni.
Page 14
Suu ulottui melkein korvasta korvaan, huulet olivat ohuet ja näyttivät, kuten jotkut muutkin hänen ruumiinosansa, olevan vailla luontaista taipuisuutta, niin ettei kasvojen ilme milloinkaan vaihdellut minkään mielenliikkeen vaikutuksesta.
Page 15
Tähän hän lakkaamatta vaani tilaisuutta, mutta hänen alituisesta valppaudestaan huolimatta kolme päivää kului veneen tuuliajolle heittämisestä ennenkuin mitään toiveita siihen ilmaantui.
Page 18
Olin varma, että se oli kuollut, ja päätin avata laatikon oven.
Page 20
Eräistä merkeistä -- kun esimerkiksi ei ollut yhtään kirvestä tai kankea tavallisilla paikoillaan -- rupesimme pelkäämään, että perämies epäili jotain, ainakin Petersiin nähden ja että hän kyllä pitäisi varansa hänestä päästäkseen.
Page 23
Mukaani olin ottanut molemmat pumpunvarret, joista toisen varasin lähelle kajuutan portaita valmiiksi tarvittaessa.
Page 28
Selviteltyämme hänet kiinnikkeistään ja ankkuripelin ympärillä olevista puunsäleistä sidoimme hänet kuivaan paikkaan tuulenpuolelle, pää hiukan alaspäin, ja hieroimme kolmin miehin hänen jäseniään.
Page 36
Kului kokonaista viisi minuuttia ennenkuin hän sai kootuksi tarmoa vetääkseen, ja tämän sydäntä vihlovan odotuksen aikana en kertaakaan avannut silmiäni.
Page 37
Heitimme sen mereen ja huuhdoimme pullon huolellisesti, sitten kaataen siihen hieman happoa pulloista, joihin olimme panneet kilpikonnan lihan säilyyn.
Page 40
XIII.
Page 41
Näimme nyt useita suuria jäävuoria ja jäätikkölautan, joka ei sentään ollut kovin laaja.
Page 42
Joka päivä satoi enemmän tai vähemmän lunta.
Page 43
Mutta olematta tuosta milläänkään hirviö heittäytyi mereen ja ui kita ammollaan sille veneelle, jossa Peters ja minä olimme.
Page 48
Mutta jos terä pistettiin juuri kahden suonen väliin, silloin vesi kokonaan jakautui eikä kiinnevoima pystynyt palauttamaan sitä heti ennalleen.
Page 52
Dirk Peters, eräs Wilson Allen niminen mies ja minä kävelimme kumppaniemme oikealla puolella, tarkastellen kulkiessamme.
Page 58
Ennenpitkää paalujen tuojat iskivät ne kehään sen ympärille ja samassa kun se oli tehty, hyökkäsi koko suunnaton joukko sisämaahan päin läpitunkevasti kirkuen: _Tekeli-li! Tekeli-li!_ XX.
Page 62
Olimme nyt päässeet rannasta ja soudimme rivakasti avomerelle.
Page 65
Se mies, nimittäin hra Edgar Allan Poe, joka varmaankin tietäisi tämän kertomuksen lopunkin, on kieltäytynyt sitä ilmoittamasta, syistä, jotka johtuvat hänen käytettäväkseen tarjottujen yksityiskohtain yleisestä epätarkkuudesta sekä siitä, ettei hän usko kertomuksen viime tapahtumia aivan tosiksi.
Page 66
"Tekeli-li" oli Tsalalin säikähtyneiden alkuasukasten huuto huomatessaan merestä löydetyn _valkean_ eläimen raadon.