The Works of Edgar Allan Poe — Volume 1

By Edgar Allan Poe

Page 95

# ) " 16.
* " 13.
5 " 12.
6 " 11.
| 1 " 8.
0 " 6.
9 2 " 5.
: 3 " 4.
? " 3.
¶ " 2.

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 1
Käytettyään häntä tarpeekseen jättivät he hänet kadulle.
Page 10
Näin selvästi, kuinka se tuijotti minuun silmissään mitä verenhimoisin ilme ja odotin joka hetki sen hyökkäävän kimppuuni.
Page 18
Se makasi suorana, näköjään syvässä horrostilassa, mutta vielä elossa.
Page 19
Peters meni kannelle noin tunnin kuluttua ja palasi vasta päivälliseksi, jolloin hän toi Augustukselle runsaan annoksen suolalihapihviä ja putinkia.
Page 23
Jälellä oli nyt vain kolme; mutta tällöin.
Page 30
Ryntäsimme perään, kun yhtäkkiä laineet heilauttivat laivan keulan kokonaista viisi tai kuusi piirtoa suunnaltaan, ja se sivuutti meidät parinkymmenen jalan päästä taitsemme; silloin näimme joka sopen sen kannella.
Page 31
Ruumiiden tummankellertävästä väristä, niiden nimittäin, jotka eivät vielä olleet kokonaan lahonneet, päätimme koko aluksen väestön kuolleen keltakuumeeseen tai johonkin muuhun pelottavaan ruttoon.
Page 32
Ei mitään voitu kumminkaan tehdä ennen aamua, ja sitoen itsemme mahdollisimman lujasti kiinni koetimme hieman uinahtaa.
Page 33
Kun huomasin taas voivani uskoa tovereilleni köyden pitelemisen, sukelsin jälleen kolme neljä kertaa kajuuttaan, vaikka nyt oli jo aivan pimeä ja pohjoisesta käyvät vienot, mutta pitkät mainingit hieman liikuttelivat hylkyä.
Page 35
Suotakoon minun rientää tämän kertomukseni kohdan ohi niin joutuun kuin tapahtumain laatu suinkin sallii.
Page 38
Mutta emme olleet ottaneet tarpeeksi lukuun vauhdin kiihtymistä, sillä kohta kallistuminen kävi niin kiivaaksi, ettemme pysyneet sen tasalla; ja ennenkuin tiesimmekään, olimme suinpäin syöksyneet mereen ja ponnistelimme useita syliä pinnan alla suunnaton runko aivan yläpuolellamme.
Page 40
Näimme suuren joukon turkishylkeitä, mutta ne olivat perin arkoja ja vain työllä ja vaivalla onnistuimme hankkimaan kaiken kaikkiaan kolmesataaviisikymmentä nahkaa.
Page 43
Hyvin asestettuina emme arastelleet paikalla käydä sen kimppuun.
Page 46
Aivan ilmeistä oli, etteivät he koskaan ennen olleet nähneet valkeaa ihmistä ja he näkyivät aivan kammoksuvan ihoamme.
Page 47
Mutta tämä ei suinkaan ollut sen merkillisin ominaisuus.
Page 49
Heillä näkyi olevan paljon vaikutusvaltaa ja heitä puhuteltiin aina arvonimellä _Wampoo_.
Page 53
Rohkaisimme nyt hieman mieltämme ja kehoitimme toinen toistamme toivomaan parasta.
Page 62
Purjehtiessamme pohjoisesta _Jane Guylla_ ankarimmat jääseudut olivat vähitellen jääneet taaksemme ja olipa tämä tosiasia vaikka kuinka vastakkainen yleisille eteläistä napaseutua koskeville käsityksille, kokemus ei sallinut meidän sitä kieltää.
Page 63
Liikameloja, joita oli aika joukko, pystytimme kokkapuoleen jonkinlaiseksi suojaksi murtamaan sieltä uhkaavain aaltojen voimaa.
Page 65
kärsinyt pistää siihen kättä.