The Works of Edgar Allan Poe — Volume 1

By Edgar Allan Poe

Page 39

that is to say three
miles and three-quarters, I threw out from the car a quantity of
feathers, and found that I still ascended with sufficient rapidity;
there was, therefore, no necessity for discharging any ballast. I was
glad of this, for I wished to retain with me as much weight as I could
carry, for reasons which will be explained in the sequel. I as yet
suffered no bodily inconvenience, breathing with great freedom, and
feeling no pain whatever in the head. The cat was lying very demurely
upon my coat, which I had taken off, and eyeing the pigeons with an air
of nonchalance. These latter being tied by the leg, to prevent their
escape, were busily employed in picking up some grains of rice scattered
for them in the bottom of the car.

"At twenty minutes past six o'clock, the barometer showed an elevation
of 26,400 feet, or five miles to a fraction. The prospect seemed
unbounded. Indeed, it is very easily calculated by means of spherical
geometry, what a great extent of the earth's area I beheld. The convex
surface of any segment of a sphere is, to the entire surface of the
sphere itself, as the versed sine of the segment to the diameter of the
sphere. Now, in my case, the versed sine--that is to say, the thickness
of the segment beneath me--was about equal to my elevation, or the
elevation of the point of sight above the surface. 'As five miles, then,
to eight thousand,' would express the proportion of the earth's area
seen by me. In other words, I beheld as much as a sixteen-hundredth
part of the whole surface of the globe. The sea appeared unruffled as a
mirror, although, by means of the spy-glass, I could perceive it to be
in a state of violent agitation. The ship was no longer visible, having
drifted away, apparently to the eastward. I now began to experience, at
intervals, severe pain in the head, especially about the ears--still,
however, breathing with tolerable freedom. The cat and pigeons seemed to
suffer no inconvenience whatsoever.

"At twenty minutes before seven, the balloon entered a long series of
dense cloud, which put me to great trouble, by damaging my condensing
apparatus and wetting me to the skin. This was, to be sure, a singular
recontre, for I had not believed it possible that a cloud of this nature
could be sustained at so great an elevation. I thought it best, however,
to throw out two five-pound pieces of ballast, reserving still a weight
of one hundred and sixty-five pounds. Upon so doing,

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 1
Matkallaan etelävaltioihin 1849 meni hän Richmondissa kihloihin erään varakkaan naisen kanssa, mutta onnettomuudekseen täytyi hänen lähteä kesken kihlaus-aikaa matkalle New-Yorkiin.
Page 2
Isäni oli arvossapidetty laivatarpeiden hankkija Nantucketissa, missä olen syntynyt.
Page 4
Vähitellen silmäni kuitenkin tottuivat hämärään ja minä kuljin eteenpäin vähemmällä vaivalla, pidellen kiinni ystäväni nutunliepeistä.
Page 6
Enin hädissäni olin siitä, että vesi oli vähentynyt pullossani noin puoleen kortteliin ja kärsin kovaa janoa, kun olin runsaasti syönyt Bolognan-makkaraa, menetettyäni lampaanpaistini.
Page 14
Kun kauan aikaa oli häilytty sinne tänne ja pari kolme kertaa kovasti riidelty, päätettiin vihdoin panna kaikki vangit -- paitsi Augustusta, jota Peters leikillisesti vaati sihteerikseen -- pienimpään valaanpyynti veneeseen ja jättää tuuliajolle.
Page 16
Välilaudat olivat tässä pehmeää mäntypuuta, tuuman paksuisia ja hän voi vähällä vaivalla puhkaista siihen aukon.
Page 17
Eräästä kopista löytyi pullo ja sen hän täytti vedellä Petersin jättämästä kannusta, varustaen samalla taskuihinsa kylmiä perunoita.
Page 21
Välttämätöntä oli myös toimia sukkelaan, sillä joka minuutti odotimme perämiestä ylös panemaan pumppuja käyntiin, ilmeistä kun oli, että vuoto nopeasti lisääntyi.
Page 26
Vain tämä varokeino se yksin pelasti meidät perikadosta.
Page 29
Vajaan puolen minuutin kuluttua tunsimme nuoraa kiivaasti nykäistävän -- sopimamme merkki milloin hän halusi päästä ylös.
Page 32
XI.
Page 35
Sanoin heille nyt taipuvani ehdotukseen ja pyysin vain tunnin verran lykkäystä, jotta ympärillemme kerääntynyt sumu ehtisi hälvetä; silloin ehkä joku laiva taas olisi näkyvissä.
Page 38
Vietimme unettoman yön sekä tämän vuoksi että haikalojen pelosta.
Page 39
Näkemättä haikaloista jälkeäkään meriheinäjoukossa uskaltausimme kylpemään ja viivyimme vedessä neljä viisi tuntia, jolla aikaa tunsimme janomme huomattavasti vähenevän.
Page 45
Huomattiin vielä muutamia keihäitäkin, joiden kärki oli piikivestä, ja joku linko.
Page 47
Olen ymmällä miten selittää tämän nesteen laatua enkä voi sitä tehdä muutamalla sanalla.
Page 48
Muuan, ja niiden huomasimme kuuluvan _Wamppoo'ille_ eli _Yampoo'ille_, maan mahtaville, oli tehty noin neljän jalan pituisesta puuntyvestä, jonka yli oli heitetty musta vuota, joka väljinä laskoksina riippui maahan.
Page 51
Ennenpitkää ei ketään enää ollut sairasluettelossa.
Page 60
Kuta uutterammin ponnistelin _ollakseni ajattelematta_, sitä kiihkeämmiksi ja eloisammiksi mielikuvani kävivät, sitä hirmuisemmin ne selvenivät.
Page 66
Mutta koska _kaikki_ kuvioita koskevat seikat ovat perin merkilliset -- varsinkin verrattaessa itse kertomuksessa tavattaviin väitteisiin --, lienee paikallaan sanoa parisen sanaa niistä kaikista -- sitäkin suuremmalla syyllä kun nämä seikat ovat epäilemättä jääneet Mr.