The Works of Edgar Allan Poe — Volume 1

By Edgar Allan Poe

Page 195

with any other
phenomenon presenting itself. The waters give up no voice to
the heavens. The immense flaming ocean writhes and is tortured
uncomplainingly. The mountainous surges suggest the idea of innumerable
dumb gigantic fiends struggling in impotent agony. In a night such as is
this to me, a man _lives_--lives a whole century of ordinary life--nor
would I forego this rapturous delight for that of a whole century of
ordinary existence.

"_Sunday, the seventh_. [Mr. Mason's MS.] This morning the gale, by 10,
had subsided to an eight or nine--knot breeze, (for a vessel at sea,)
and bears us, perhaps, thirty miles per hour, or more. It has veered,
however, very considerably to the north; and now, at sundown, we are
holding our course due west, principally by the screw and rudder, which
answer their purposes to admiration. I regard the project as thoroughly
successful, and the easy navigation of the air in any direction (not
exactly in the teeth of a gale) as no longer problematical. We could not
have made head against the strong wind of yesterday; but, by ascending,
we might have got out of its influence, if requisite. Against a pretty
stiff breeze, I feel convinced, we can make our way with the propeller.
At noon, to-day, ascended to an elevation of nearly 25,000 feet, by
discharging ballast. Did this to search for a more direct current, but
found none so favorable as the one we are now in. We have an abundance
of gas to take us across this small pond, even should the voyage
last three weeks. I have not the slightest fear for the result. The
difficulty has been strangely exaggerated and misapprehended. I can
choose my current, and should I find _all_ currents against me, I can
make very tolerable headway with the propeller. We have had no incidents
worth recording. The night promises fair.

P.S. [By Mr. Ainsworth.] I have little to record, except the fact (to me
quite a surprising one) that, at an elevation equal to that of Cotopaxi,
I experienced neither very intense cold, nor headache, nor difficulty
of breathing; neither, I find, did Mr. Mason, nor Mr. Holland, nor Sir
Everard. Mr. Osborne complained of constriction of the chest--but this
soon wore off. We have flown at a great rate during the day, and we
must be more than half way across the Atlantic. We have passed over
some twenty or thirty vessels of various kinds, and all seem to be
delightfully astonished. Crossing the ocean in a balloon is not so
difficult a feat after all. _Omne ignotum pro magnifico. Mem:_ at
25,000

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 4
Huoneet olivat runsaasti seitsemän jalan korkuiset ja kaikki oli sanalla sanoen paljon tilavampaa ja miellyttävämpää kuin olin aavistanutkaan.
Page 5
Sieltä löydät minun kelloni -- siitä voi sinulle olla hyötyä, kun ei täällä voi edes päivänkulusta aikaa laskea.
Page 7
Hänpä se olikin.
Page 10
Heti sen jälkeen vaivuin horroksiini, josta heräsin taas samalla tavalla.
Page 14
Tästä merkillisestä olennosta Nantucketin merimiehet kertoivat monta tarinaa.
Page 15
Hän päätti nyt ilmoittaa ensimäisille kanssiin tulijoille minun asemastani, arvellen minulle paremmaksi joutua kapinoitsijain armoille kuin menehtyä janoon ruumassa, sillä jo kymmenen päivää olin ollut vankina ja ruukussani oli vettä vain neljäksi.
Page 16
Hän päätti siis palata ja odottaa seuraavaan yöhön.
Page 18
Aikamme oli hyvin täpärällä, mutta kuitenkaan en raskinut jättää eläintä, jota nyt toistamiseen sain kiittää hengestäni, edes yrittämättä sitä pelastaa.
Page 23
Mukaani olin ottanut molemmat pumpunvarret, joista toisen varasin lähelle kajuutan portaita valmiiksi tarvittaessa.
Page 24
Augustuksen käsivarren sidoimme parhaamme mukaan ja hän teki minkä saattoi.
Page 28
Augustus oli huolellisesti sidottu tuulenpuolelle sillä tavoin, ettei putoisi mereen aluksen keikkuessa, koska hän vielä oli liian heikko pidelläkseen itseään kiinni.
Page 32
Vietimme lopun päivästä tylsässä horrostilassa tuijotellen pakenevaa alusta, kunnes pimeä peitti sen näkyvistämme ja saattoi meidät jonkun verran järkiimme.
Page 35
Tuumin langeta polvilleni toverieni eteen ja rukoilla heitä säästämään minua siitä, sitten äkkiä karata heidän kimppuunsa ja surmaamalla jonkun tehdä arvalla ratkaisemisen hyödyttömäksi -- sanalla sanoen ajattelin kaikkea paitsi sitä asiaa, joka oli toimitettavanani.
Page 43
Pian olimme saaneet tutkituksi joka kolkan saarella, mutta yhtä poikkeusta lukuunottamatta emme tavanneet mitään huomaamisen arvoista.
Page 47
Huomautin kapteenille, että voisimme helposti poiketa saaristoon paluumatkallamme ja talvehtia täällä siinä tapauksessa, että jäät tukkisivat meiltä tien.
Page 48
Enemmistö oli kumminkin pieniä matalia luolia, koverretut kuohusavea muistuttavan tumman kallion jyrkkään rinteeseen, joka kolmelta taholta rajoitti kylää.
Page 54
Paikka, jolta katselimme, ei ollut kaukana rasvakivikallioiden korkeimmasta huipusta.
Page 57
Villit olivat silmin nähtävästi ällistyneet ja keskeyttivät hetkeksi työnsä ja rääkymisensä.
Page 65
Aika-ajoin siinä näkyi leveitä, ammottavia, mutta vain hetkellisiä repeämiä, ja näistä repeämistä, joissa häämötti sekasortoinen joukko liehuvia, utuisia kuvia, tuli syöksyen valtavia, mutta äänettömiä tuulia, jotka myllersivät syttyneen valtameren mennessään.
Page 66
".