The Works of Edgar Allan Poe — Volume 1

By Edgar Allan Poe

Page 153

inquiries from the body found,
and thence tracing a murderer, we yet discover this body to be that of
some other individual than Marie; or, if starting from the living Marie,
we find her, yet find her unassassinated--in either case we lose our
labor; since it is Monsieur G---- with whom we have to deal. For our
own purpose, therefore, if not for the purpose of justice, it is
indispensable that our first step should be the determination of the
identity of the corpse with the Marie Rogêt who is missing.

"With the public the arguments of L'Etoile have had weight; and that the
journal itself is convinced of their importance would appear from
the manner in which it commences one of its essays upon the
subject--'Several of the morning papers of the day,' it says, 'speak of
the _conclusive_ article in Monday's Etoile.' To me, this article
appears conclusive of little beyond the zeal of its inditer. We should
bear in mind that, in general, it is the object of our newspapers rather
to create a sensation--to make a point--than to further the cause of
truth. The latter end is only pursued when it seems coincident with the
former. The print which merely falls in with ordinary opinion (however
well founded this opinion may be) earns for itself no credit with the
mob. The mass of the people regard as profound only him who suggests
_pungent contradictions_ of the general idea. In ratiocination, not less
than in literature, it is the epigram which is the most immediately and
the most universally appreciated. In both, it is of the lowest order of
merit.

"What I mean to say is, that it is the mingled epigram and melodrame
of the idea, that Marie Rogêt still lives, rather than any true
plausibility in this idea, which have suggested it to L'Etoile, and
secured it a favorable reception with the public. Let us examine the
heads of this journal's argument; endeavoring to avoid the incoherence
with which it is originally set forth.

"The first aim of the writer is to show, from the brevity of the
interval between Marie's disappearance and the finding of the floating
corpse, that this corpse cannot be that of Marie. The reduction of this
interval to its smallest possible dimension, becomes thus, at once, an
object with the reasoner. In the rash pursuit of this object, he rushes
into mere assumption at the outset. 'It is folly to suppose,' he says,
'that the murder, if murder was committed on her body, could have been
consummated soon enough to have enabled her murderers to throw the

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 2
Barnardin poikaan.
Page 7
Äkkiä se avasi leimuavat silmänsä ja loi ne minuun.
Page 10
Kovaksi onnekseni päänkipuni vielä hetki hetkeltä paheni ja sen mukana se hourailu, joka enemmän tai vähemmän oli vaivannut minua siitä asti kun ensiksi nukahdin.
Page 13
Hän oli lyhytvartaloinen, ei enempää kuin neljä jalkaa kahdeksan tuumaa pitkä, mutta hänen jäsenensä olivat kuin Herkuleen.
Page 15
Hän päästi nyt jalkansa köysistä, jätti nuoran niin että sen saattoi helposti sovittaa.
Page 26
Ei ole liioiteltua sanoa, ettei päämme olleet kunnolla veden pinnalla kuin joka kolmas sekunti.
Page 27
Katsastaessani kumppanejani näin Petersin vielä elävän, vaikka paksu nuora oli kiristynyt niin lujasti hänen uumenilleen, että hän näytti miltei kahtia leikatulta; liikahtaessani hän viittasi minulle heikosti osottaen köyttä.
Page 28
Olimme nyt olleet enemmän kuin kolme kokonaista vuorokautta sekä ruuatta että juomatta ja välttämättömäksi kävi yrittää hankkia jotain kannen alta.
Page 32
Peters oli jättänyt toisen kettingin käytävään ja sukellettuani huomasin, etten ollut tarpeeksi tasapainossa pysyäkseni vakavasti pohjassa.
Page 36
Peters tarjoutui nyt heti menemään varastohuoneeseen ja tehtyään kaikki varustukset kuten ennenkin, laskeutui hän alas ja palasi pian tuoden mukanaan pienen laatikon, jonka suureksi ihastukseksemme näimme olevan täynnä oliiveja.
Page 38
Puuhailimme sitoaksemme viinipullon ja kilpikonnan lihat kiinni, niin ettemme menettäisi niitä, jos alus keikahtaisi kumoon.
Page 42
Pakkanen oli nyt ylen ankara ja yhtämittaa tuli raepuuskia pohjoisesta ja idästä.
Page 45
_Tammikuun 19 p:nä_.
Page 46
Aseet tuottivat heille paljon päänvaivaa ja heidän sallittiin käsitellä ja tarkastella niitä mielin määrin.
Page 51
Järjestimme säännölliset markkinat rannikolle aivan kuunarin tykkien suuhun ja siellä teimme kauppojamme kaikesta päättäen rehellisesti ja niin mallikelpoisessa järjestyksessä, ettei sitä villien käyttäytymisen vuoksi _Klock-Klockin_ kylässä suinkaan olisi uskonut.
Page 52
Kun nyt ajattelen suunnatonta tyhmyyttämme, kummastuttaa minua enin se, että milloinkaan missään olosuhteissa uskalsimme niin kokonaan heittäytyä tuntemattomain villien valtaan, että sallimme niiden marssia edessämme ja takanamme rotkossa.
Page 55
Voisimme kylläkin jonkun aikaa piileskellä kallioiden turvissa ja viime tingassa siinä kuilussa, josta olimme juuri pelastuneet; mutta meidän täytyi joko menehtyä kylmään ja nälkään pitkänä napaseututalvena tahi lopulta joutua ilmi ruokaa hankkiessamme.
Page 61
Musketti oli yhä kädessäni, mutta sen piippu oli niin pahoin vahingoittunut jyrkänteeltä heitettäessä, että viskasin sen syrjään ja turvauduin mieluummin pistooleihini, jotka olin pitänyt hyvässä kunnossa.
Page 64
Tänään, kun pohjoistuuli huomattavasti tyyntyi, otin takkini taskusta valkean nenäliinan jatkaakseni purjetta.
Page 65
Mutta jos ne löydetään, niin ne tietenkin julkaistaan.