The Narrative of Arthur Gordon Pym of Nantucket Comprising the details of a mutiny and atrocious butchery on board the American brig Grampus, on her way to the South Seas, in the month of June, 1827.

By Edgar Allan Poe

Page 80

should spring up,
for in our present exhausted condition we could have no hope of living
through another.

The gnawing hunger which I now experienced was nearly insupportable,
and I felt myself capable of going to any lengths in order to appease
it. With my knife I cut off a small portion of the leather trunk, and
endeavoured to eat it, but found it utterly impossible to swallow a
single morsel, although I fancied that some little alleviation of my
suffering was obtained by chewing small pieces of it and spitting them
out. Towards night my companions awoke, one by one, each in an
indescribable state of weakness and horror, brought on by the wine,
whose fumes had now evaporated. They shook as if with a violent ague,
and uttered the most lamentable cries for water. Their condition
affected me in the most lively degree, at the same time causing me to
rejoice in the fortunate train of circumstances which had prevented me
from indulging in the wine, and consequently from sharing their
melancholy and most distressing sensations. Their conduct, however,
gave me great uneasiness and alarm; for it was evident that, unless
some favourable change took place, they could afford me no assistance
in providing for our common safety. I had not yet abandoned all idea of
being able to get up something from below; but the attempt could not
possibly be resumed until some one of them was sufficiently master of
himself to aid me by holding the end of the rope while I went down.
Parker appeared to be somewhat more in possession of his senses than
the others, and I endeavoured, by every means in my power, to arouse
him. Thinking that a plunge in the seawater might have a beneficial
effect, I contrived to fasten the end of a rope around his body, and
then, leading him to the companion-way (he remaining quite passive all
the while), pushed him in, and immediately drew him out. I had good
reason to congratulate myself upon having made this experiment; for he
appeared much revived and invigorated, and, upon getting out, asked me,
in a rational manner, why I had so served him. Having explained my
object, he expressed himself indebted to me, and said that he felt
greatly better from the immersion, afterward conversing sensibly upon
our situation. We then resolved to treat Augustus and Peters in the
same way, which we immediately did, when they both experienced much
benefit from the shock. This idea of sudden immersion had been
suggested to me by reading in some medical work the good effect of the
shower-bath

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 0
Kaikki tunnustivat hänet eteväksi ja merkilliseksi kirjailijaksi, hän oli.
Page 4
Monta muutakin pikku mukavuutta oli huoneessa ja niiden joukosta en saa unohtaa eräänlaista ruoka- eli jääkaappia, jossa näin suuren joukon kaikenlaisia herkkuja, sekä syötävää että juotavaa.
Page 7
Uneni ei ollutkaan unta.
Page 10
Heitin nyt mukaan raahaamani peitteet sen päälle ja ennenkuin se kerkesi niistä selviytyä, olin.
Page 20
Peters ehdotti, että hän menisi kannelle ja rupeisi puheisiin vahdin -- Allenin -- kanssa, jolloin hän voisi heittää tämän mereen kaikessa hiljaisuudessa, että Augustus ja minä sitten tulisimme kannelle varustautuaksemme parhaamme mukaan aseilla.
Page 27
Me kehotimme häntä kestämään kärsimyksensä miehuullisesti ja lupasimme auttaa häntä niin pian kuin vain voimme.
Page 29
Vajaan puolen minuutin kuluttua tunsimme nuoraa kiivaasti nykäistävän -- sopimamme merkki milloin hän halusi päästä ylös.
Page 35
Sanoin heille nyt taipuvani ehdotukseen ja pyysin vain tunnin verran lykkäystä, jotta ympärillemme kerääntynyt sumu ehtisi hälvetä; silloin ehkä joku laiva taas olisi näkyvissä.
Page 37
Janoamme saatoimme nyt tuskin sietää ja koetimme turhaan lievittää sitä viinillä, joka tuntui vain olevan öljyä tuleen ja synnytti meissä ankaraa päihtymystä.
Page 38
_Elokuun 4 p:nä_.
Page 39
Tänään noussut vieno tuuli kuljetti meidät summattoman meriheinäjoukon halki, jolloin onni soi meidän löytää yksitoista pientä merikrapua moneksi herkulliseksi ateriaksemme.
Page 40
He olivat saaneet.
Page 41
pit.
Page 43
Karhun täysi pituus oli kokonaista viisitoista jalkaa.
Page 44
Hampaat olivat yhtä hehkuvan punaiset kuin.
Page 47
Mutta tämä ei suinkaan ollut sen merkillisin ominaisuus.
Page 52
Me kävelimme ihan vierekkäin varoen vain eroamasta toisistamme.
Page 62
Kun villien pääjoukko saapui rikotulle kanootille, päästi se niin hirmuisen raivon ja pettymyksen rääkynän, ettei moista ole kuultu.
Page 63
Mastoihin kiinnitimme paidoistamme tehdyn purjeen, mikä kävi päinsä jotenkin hankalasti, kun emme saaneet vähääkään apua vangiltamme, vaikka hän innokkaasti oli askarrellut kaikissa muissa hommissa.
Page 66
"Tekeli-li" oli Tsalalin säikähtyneiden alkuasukasten huuto huomatessaan merestä löydetyn _valkean_ eläimen raadon.