The Narrative of Arthur Gordon Pym of Nantucket Comprising the details of a mutiny and atrocious butchery on board the American brig Grampus, on her way to the South Seas, in the month of June, 1827.

By Edgar Allan Poe

Page 54

that no opportunity could be more favourable than the present
for carrying our design into effect, as an attempt at such a moment
would never be anticipated. As the brig was snugly laid to, there would
be no necessity of manoeuvring her until good weather, when, if we
succeeded in our attempt, we might liberate one, or perhaps two of the
men, to aid us in taking her into port. The main difficulty was the
great disproportion in our forces. There were only three of us, and in
the cabin there were nine. All the arms on board, too, were in their
possession, with the exception of a pair of small pistols which Peters
had concealed about his person, and the large seaman's knife which he
always wore in the waistband of his pantaloons. From certain
indications, too, such, for example, as there being no such thing as an
axe or a handspike lying in their customary places, we began to fear
that the mate had his suspicions, at least in regard to Peters, and
that he would let slip no opportunity of getting rid of him. It was
clear, indeed, that what we should determine to do could not be done
too soon. Still the odds were too much against us to allow of our
proceeding without the greatest caution.

Peters proposed that he should go up on deck, and enter into
conversation with the watch (Allen), when he would be able to throw him
into the sea without trouble, and without making any disturbance, by
seizing a good opportunity; that Augustus and myself should then come
up, and endeavour to provide ourselves with some kind of weapons from
the deck; and that we should then make a rush together, and secure the
companion-way before any opposition could be offered. I objected to
this, because I could not believe that the mate (who was a cunning
fellow in all matters which did not affect his superstitious
prejudices) would suffer himself to be so easily entrapped. The very
fact of there being a watch on deck at all was sufficient proof that he
was upon the alert--it not being usual, except in vessels where
discipline is most rigidly enforced, to station a watch on deck when a
vessel is lying to in a gale of wind. As I address myself principally,
if not altogether, to persons who have never been to sea, it may be as
well to state the exact condition of a vessel under such circumstances.
Lying to, or, in sea-parlance "laying to," is a measure resorted to for
various purposes, and effected

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 1
kuuluisan runonsa "Korppi" ("The Raven").
Page 5
Kun olen mennyt ja sulkenut luukun, niin pujottele nuoraa myöten naulalle asti.
Page 10
Muutamia tunteja sitten olin suurella vaivalla voinut hengittää ja nyt joka yrityksellä rintani kohosi vain tuskallisesti nytkähdellen.
Page 16
Täältä hän pääsi vähällä vaivalla alemmalle isolleluukulle, vaikka hänen silloin täytyi kontata öljytynnyririvien yli, jotka melkeinpä hipoivat yläkantta, niin että hänellä hädintuskin oli tilaa liikkua.
Page 20
Kaikki aseet olivat myös heidän hallussaan, paitsi paria pistoolia, jotka Peters oli piilottanut taskuihinsa ja isoa merimiehen puukkoa, jota hän aina piti housunkauluksensa alla.
Page 22
Tähän ei kukaan virkkanut mitään, mutta me oivalsimme viittauksen saavuttaneen yleisen hyväksymisen, varsinkin Jonesin puolelta.
Page 23
Paiskasin kajuutan portaiden oven auki ja astuen alas sanaakaan sanomatta seisoin suorana seurueen keskellä.
Page 24
Ainoa, henkiin jäänyt vastustajamme oli Richard Parker.
Page 26
Kohta sen jälkeen huomasimme tuulen voiman tuntuvasti heikenneen ja silloin ensi kerran illasta saakka Augustus puhui kysyen vieressään olevalta Petersiltä, luuliko tämä meidän mitenkään voivan pelastua.
Page 27
Sitten onnistuin vasemmalla kädelläni päästämään oikean irti köytöksistään ja sen jälkeen katkaisin muutkin nuorat, jotka pitelivät minua kiinni.
Page 31
Jumala minua armahtakoon, mutta nyt ensi kerran välähti mielessäni ajatus, jota en tahdo mainita: tunsin ottavani askeleen kohti veren tahraamaa paikkaa.
Page 34
Vein hänet siis syrjään, sydämessäni rukoillen Jumalalta voimaa saadakseni hänet luopumaan kammottavasta aikeestansa.
Page 36
o.
Page 37
Kun koko tuo mätäkasa solahti mereen, näimme sitä ympäröivän fosforivalon hohteessa selvään seitsemän kahdeksan isoa haita, joiden hirmuisten hampaiden kolahdukset saalista repiessä kuuluivat peninkulman päähän.
Page 47
Tämä värivaihtelu syntyi tavalla, joka herätti seurueessamme yhtä suurta hämmästystä kuin peili Too-witissa.
Page 48
Jokaisen tällaisen alkuperäisen luolan ovella oli kivi, jonka asuja huolellisesti asetti aukon suulle kotoa lähtiessään -- mitä varten, siitä en saanut selvää, kun kivi oli siksi pieni, ettei se peittänyt enempää kuin kolmanneksen aukosta.
Page 51
m.
Page 56
Muut järjiltään pelästyneinä lähtivät heti suinpäin peräytymään pysähtymättä edes pelastamaan silvottuja tovereitaan, joita ui joka suunnalta parkuen ja ulvoen apua.
Page 60
Kuta uutterammin ponnistelin _ollakseni ajattelematta_, sitä kiihkeämmiksi ja eloisammiksi mielikuvani kävivät, sitä hirmuisemmin ne selvenivät.
Page 61
Ilmestyessämme aukealle rannalle näimme kauhuksemme summattomia alkuasukasparvia tulvivan kylästä ja kaikilta saaren kulmilta juosten meitä kohti hurjan raivoisin liikkein ja ulvoen kuin villipedot.