The Narrative of Arthur Gordon Pym of Nantucket Comprising the details of a mutiny and atrocious butchery on board the American brig Grampus, on her way to the South Seas, in the month of June, 1827.

By Edgar Allan Poe

Page 155

beasts. We were upon the point of
turning upon our steps, and trying to secure a retreat among the
fastnesses of the rougher ground, when I discovered the bows of two
canoes projecting from behind a large rock which ran out into the
water. Towards these we now ran with all speed, and, reaching them,
found them unguarded, and without any other freight than three of the
large Gallipago turtles and the usual supply of paddles for sixty
rowers. We instantly took possession of one of them, and, forcing our
captive on board, pushed out to sea with all the strength we could
command.

We had not made, however, more than fifty yards from the shore before
we became sufficiently calm to perceive the great oversight of which we
had been guilty in leaving the other canoe in the power of the savages,
who, by this time, were not more than twice as far from the beach as
ourselves, and were rapidly advancing to the pursuit. No time was now
to be lost. Our hope was, at best, a forlorn one, but we had none
other. It was very doubtful whether, with the utmost exertion, we could
get back in time to anticipate them in taking possession of the canoe;
but yet there was a chance that we could. We might save ourselves if we
succeeded, while not to make the attempt was to resign ourselves to
inevitable butchery.

The canoe was modelled with the bow and stern alike, and, in place of
turning it round, we merely changed our position in paddling. As soon
as the savages perceived this they redoubled their yells, as well as
their speed, and approached with inconceivable rapidity. We pulled,
however, with all the energy of desperation, and arrived at the
contested point before more than one of the natives had attained it.
This man paid dearly for his superior agility, Peters shooting him
through the head with a pistol as he approached the shore. The foremost
among the rest of his party were probably some twenty or thirty paces
distant as we seized upon the canoe. We at first endeavoured to pull
her into the deep water, beyond the reach of the savages, but, finding
her too firmly aground, and there being no time to spare, Peters, with
one or two heavy strokes from the butt of the musket, succeeded in
dashing out a large portion of the bow and of one side. We then pushed
off. Two of the natives by this time had got hold of our boat,
obstinately refusing to let go, until we were forced

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 0
Oy Weilin & Göös Ab.
Page 2
Hänet tuntee melkein jokainen, joka on käynyt New Bedfordissa.
Page 3
Hän pysähtyi kumminkin.
Page 7
Seuraavassa silmänräpäyksessä sen punaisesta kidasta kuului karjunta kuin ukon jylinä ja minä tuperruin maahan.
Page 12
Hän hyökkäsi ylös luukusta, sulki sen ja sysäsi hyttinsä oven auki.
Page 13
Onneksi hän oli niin perin päissään, että vähemmän verenhimoiset helposti saattoivat häntä hallita, ja näiden joukossa muuan köydenpunoja, jota sanottiin Dirk Petersiksi.
Page 21
Vatsa oli suunnattomasti turvonnut kuten hukkuneella, joka viikkokausia on ollut vedessä.
Page 26
Kun kysymykseen ei ensin vastattu, päätimme kaikki sekarotuisen intiaanin hukkuneen paikalleen, mutta tuokion kuluttua hän suureksi iloksemme rupesi puhumaan, vaikkakin hyvin heikosti, sanoen olevansa kovassa.
Page 27
Me kehotimme häntä kestämään kärsimyksensä miehuullisesti ja lupasimme auttaa häntä niin pian kuin vain voimme.
Page 31
Hänen kätensä kurottuivat kaiteiden yli ja kämmenet olivat ulospäin.
Page 36
kuolenko, toiveet olivat ihan tasan.
Page 42
Suunnattomia albatrossiparvia lensi tänään kuunarin ylitse kaakosta luoteeseen.
Page 44
Vaikkapa siis en voi olla surkuttelematta niitä perin onnettomia ja verisiä tapahtumia, jotka heti johtuivat neuvostani, rohkenen kuitenkin tuntea kiitollisuuttakin siitä, että minun vaikkapa ansiottanikin on sallittu paljastaa tieteelle mieltäkiehtovampia salaisuuksia, mitkä milloinkaan ovat saavuttaneet sen huomiota.
Page 47
Tähän kapteeni Guy suostui ja kun kymmenen villiä oli jätetty panttivangiksi laivalle, hankkiutui meitä kaksitoistamiehinen joukko seuraamaan päällikköä.
Page 48
XVI.
Page 50
Kun valtias oli lopettanut ateriansa, alotimme jonkinlaisen ristikuulustelun mielestämme mitä nerokkaimmalla tavalla saadaksemme tietää, mitkä olivat maan päätuotteita ja voisimmeko käyttää niitä hyväksemme.
Page 55
Heti sen jälkeen toinen, vielä suurempi osasto, lähestyi vastakkaiselta suunnalta varustettuna samanlaisilla aseilla.
Page 58
Me tarkastelimme kallion kukkulaa puolelta ja toiselta päästäksemme perinpohjin selville toiveistamme.
Page 64
Tänään uiskenteli ohitsemme samanlainen valkea eläin kuin se, joka Tsalalin ranta-aukealla oli synnyttänyt niin hurjan mylläkän.
Page 65
Pelätty on, että ne muutamat jälellä olevat luvut, joihin hänen kertomuksensa piti päättyä ja jotka hän jätti tarkastettavakseen edellisten sivujen ollessa ladottuna, ovat hukkuneet siinä tapaturmassa, jossa hän itsekin sai surmansa.