The Complete Poetical Works of Edgar Allan Poe Including Essays on Poetry

By Edgar Allan Poe

Page 156

and Harmony to penetrate most intimately into the soul,
taking the strongest hold upon it, filling it with _beauty_ and making
the man _beautiful-minded_. ... He will praise and admire _the
beautiful_, will receive it with joy into his soul, will feed upon it,
and _assimilate his own condition with it_."

Ibid. lib. 3. Music had, however, among the Athenians, a far more
comprehensive signification than with us. It included not only the
harmonies of time and of tune, but the poetic diction, sentiment and
creation, each in its widest sense. The study of _music_ was with them,
in fact, the general cultivation of the taste--of that which recognizes
the beautiful--in contradistinction from reason, which deals only with
the true.]





* * * * *





THE CONVERSATION OF EIROS AND CHARMION.


I will bring fire to thee.

_Euripides_.--'Androm'.



'Eiros'.

Why do you call me Eiros?


'Charmion'.

So henceforward will you always be called. You must forget, too, _my_
earthly name, and speak to me as Charmion.


'Eiros'.

This is indeed no dream!


'Charmion'.

Dreams are with us no more;--but of these mysteries anon. I rejoice to
see you looking life-like and rational. The film of the shadow has
already passed from off your eyes. Be of heart, and fear nothing. Your
allotted days of stupor have expired, and to-morrow I will myself
induct you into the full joys and wonders of your novel existence.


'Eiros'.

True--I feel no stupor--none at all. The wild sickness and the
terrible darkness have left me, and I hear no longer that mad,
rushing, horrible sound, like the "voice of many waters." Yet my
senses are bewildered, Charmion, with the keenness of their perception
of _the new_.


'Charmion'.

A few days will remove all this;--but I fully understand you, and
feel for you. It is now ten earthly years since I underwent what you
undergo--yet the remembrance of it hangs by me still. You have now
suffered all of pain, however, which you will suffer in Aidenn.


'Eiros'.

In Aidenn?


'Charmion'.

In Aidenn.


'Eiros'.

O God!--pity me, Charmion!--I am overburthened with the majesty of all
things--of the unknown now known--of the speculative Future merged

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 0
Charlottesvillen yliopistoon tuli Poe helmikuussa 1826, ryhtyen opiskelemaan vanhoja ja uusia kieliä.
Page 2
Mr.
Page 3
Minulla oli sukulainen New Bedfordissa, Mr.
Page 5
Luulenpa, ettet arvaa, kuinka kauan olet ollut täällä haudattuna -- vain kolme päivää --.
Page 7
Peto, mikä liekään ollut, pysyi vielä hievahtamatta minun maatessani avuttomana ja, kuten kuvittelin, kuoleman kielissä sen alla.
Page 9
kärsivän janon tuskia niinkuin minunkin, ja luulin jo osanneeni oikeaan, kun mieleeni juolahti, että olin tarkastanut vain sen käpälät ja että sillä kenties oli haava jossain muualla ruumiissaan.
Page 13
Sidotut merimiehet laahattiin laivanportaille.
Page 17
Päivän kuluessa kaksi harppuunimiestä astui sisään kokki perässä, kaikki kolme äärimmilleen päihtyneinä.
Page 19
-- Hartman Rogers myrkytetään.
Page 23
Tältä paikalta hän ei huomannut Allenin poissaoloa, vaan karjui muka hänelle perämiehen käskyn.
Page 27
Augustus ei ilmaissut mitään elonmerkkejä ja oli miltei kaksinkerroin poikittain ankkuripelin säleellä.
Page 28
Augustus oli huolellisesti sidottu tuulenpuolelle sillä tavoin, ettei putoisi mereen aluksen keikkuessa, koska hän vielä oli liian heikko pidelläkseen itseään kiinni.
Page 31
Näimme pitkän rotevan haahmon yhä nojautuvan partaaseen ja yhä nyökkäilevän päätään edestakaisin, mutta hänen kasvonsa olivat nyt kääntyneet poispäin, niin ettemme voineet niitä nähdä.
Page 35
Hänkin veti heti ja hänkin oli vapaa; ja nyt, elänkö vai.
Page 39
Se oli pitkä, matala ja keveännäköinen märssypurjekuunari, musta pallo etumaston märssypurjeessa ja nähtävästi täysimiehistöinen.
Page 46
nuuski joka kolkan, kiipeili köysistössä ja oli kuin kotonaan, tutkien joka kapinetta perin uteliaasti.
Page 48
Nyt oli kumminkin myöhäistä peräytyä ja me päätimme olevamme parhaassa turvassa, kun osoitimme täydellisesti luottavamme Too-witin uskollisuuteen.
Page 54
Levättyämme tunnin verran tungimme hitaasti edelleen ylös rotkoa emmekä olleet kulkeneet pitkältä ennenkuin kuulimme monta kamalaa kirkaisua.
Page 57
Muistan hänen antaneen siitä joitakin määräyksiä juuri ennen saarelle tuloamme.
Page 59
Sitten minä vedin hänet nelisen jalkaa ylös, jolloin hän teki toisen samanlaisen kolon ja iski taasen vaarnan.