The Complete Poetical Works of Edgar Allan Poe Including Essays on Poetry

By Edgar Allan Poe

Page 152

themselves at my side were light or dark in shade--curved or angular
in outline. The hearing, at the same time, although excited in degree,
was not irregular in action--estimating real sounds with an
extravagance of precision, not less than of sensibility. Touch had
undergone a modification more peculiar. Its impressions were tardily
received, but pertinaciously retained, and resulted always in the
highest physical pleasure. Thus the pressure of your sweet fingers
upon my eyelids, at first only recognized through vision, at length,
long after their removal, filled my whole being with a sensual delight
immeasurable. I say with a sensual delight. _All_ my perceptions were
purely sensual. The materials furnished the passive brain by the
senses were not in the least degree wrought into shape by the deceased
understanding. Of pain there was some little; of pleasure there was
much; but of moral pain or pleasure none at all. Thus your wild sobs
floated into my ear with all their mournful cadences, and were
appreciated in their every variation of sad tone; but they were soft
musical sounds and no more; they conveyed to the extinct reason no
intimation of the sorrows which gave them birth; while large and
constant tears which fell upon my face, telling the bystanders of a
heart which broke, thrilled every fibre of my frame with ecstasy
alone. And this was in truth the _Death_ of which these bystanders
spoke reverently, in low whispers--you, sweet Una, gaspingly, with
loud cries.

They attired me for the coffin--three or four dark figures which
flitted busily to and fro. As these crossed the direct line of my
vision they affected me as _forms;_ but upon passing to my side their
images impressed me with the idea of shrieks, groans, and, other
dismal expressions of terror, of horror, or of woe. You alone, habited
in a white robe, passed in all directions musically about.

The day waned; and, as its light faded away, I became possessed by a
vague uneasiness--an anxiety such as the sleeper feels when sad real
sounds fall continuously within his ear--low distant bell-tones,
solemn, at long but equal intervals, and commingling with melancholy
dreams. Night arrived; and with its shadows a

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 6
Jätin vahakynttilän palamaan ja hapuilin pimeässä, nuoraa pitkin, joka teki lukemattomia mutkia, niin että pitkän matkan retuutettuani toisinaan tulin jalan tai parin päähän entiseltä paikaltani.
Page 11
Tuo kaikki oli niin odottamatonta ja niin valtava oli äänen minussa kuohuttama mielenliikutus, että maailma musteni silmissäni ja minä kaaduin kuolemansairaana laatikon päähän, jaksamatta huutoon vastata.
Page 12
Perämies huusi kovalla äänellä: -- Kuuletteko siellä alhaalla? Sukkelaan, ylös, yksitellen! Paikalla -- ei mitään.
Page 13
Muutamien kapinoitsijain mieltä väkijuomat näyttivät lauhduttaneen, sillä monet kuuluivat vaativan vangittujen päästämistä kokonaan vapaaksi ehdolla, että he yhtyisivät kapinoitsijoihin ja jakaisivat heidän kanssaan voiton.
Page 16
Sitte hän meni kannelle luvaten tuoda hieman lisää syötävää seuraavana päivänä.
Page 18
VI.
Page 19
Tämä päivä oli kesäkuun kolmaskymmenes ja kolmastoista _Grampuksen_ purjehdittua Nantucketista.
Page 20
Jo se seikka, että kannella oli vahti, todisti riittävästi.
Page 22
Tirkistellessämme saranain raoista näimme joka sopen kajuutassa.
Page 24
Jones oli paiskannut Augustuksen lattiaan, lävistänyt hänen oikean käsivartensa monesta kohden puukolla, ja olisi pian päättänyt hänen päivänsä -- kun emme Peters ja minä heti voineet suoriutua omista vastustajistamme -- ellei apuun olisi aikanaan joutunut ystävä, jota emme suinkaan olleet osanneet liittolaiseksi lukea.
Page 28
Augustus oli huolellisesti sidottu tuulenpuolelle sillä tavoin, ettei putoisi mereen aluksen keikkuessa, koska hän vielä oli liian heikko pidelläkseen itseään kiinni.
Page 31
Silloin katsahdin ylös ja Augustuksen katse kohtasi minua niin pontevan kiivaana, että heti tulin järkiini.
Page 35
Kauan vastaan hangoteltuaan he lupasivat odottaa siksi, ja kuten olin arvannutkin, hälveni sumu tuulen ripeästi noustessa ennenkuin tunti oli kulunut.
Page 38
Olen varma että sain tätä yksinkertaista varokeinoa kiittää pelastuksestani, sillä juuri ennen prikin kaatumista haikaloja aivan kiehui ylt'ympärillämme, niin että minun uidessani todellakin täytyi olla ainakin muutamien hirviöiden ulottuvilla.
Page 41
Tuuli pysyi enimmäkseen kaakossa tai koillisessa, mutta oli hyvin lauha.
Page 43
Siihen oli ilmeisesti yritetty.
Page 44
Astevaihtelu oli nyt hyvin mitätön.
Page 52
Dirk Peters, eräs Wilson Allen niminen mies ja minä kävelimme kumppaniemme oikealla puolella, tarkastellen kulkiessamme.
Page 58
Kirkas valo valkeni samassa ja tehtyämme äkkikäännöksen tulimme toiseen korkeaan saliin, joka oli kaikinpuolin samanlainen kuin edellinenkin, paitsi pitkittäisempi.
Page 59
-- Pako saarelta.