Nouvelles histoires extraordinaires

By Edgar Allan Poe

Page 39

un engourdissement, une sensation de glace pénétrèrent
instantanément tout mon être. Mon coeur palpita, mes genoux vacillèrent,
toute mon âme fut prise d'une horreur intolérable et inexplicable. Je
respirai convulsivement,--j'abaissai la lampe encore plus près de sa
face. Étaient-ce,--étaient-ce bien là les traits de William Wilson? Je
voyais bien que c'étaient les siens, mais je tremblais, comme pris d'un
accès de fièvre, en m'imaginant que ce n'étaient pas les siens. Qu'y
avait-il donc en eux qui pût me confondre à ce point? Je le
contemplais,--et ma cervelle tournait sous l'action de mille pensées
incohérentes. Il ne m'apparaissait pas _ainsi_,--non, certes, il ne
m'apparaissait pas _tel_, aux heures actives où il était éveillé. Le
même nom! les mêmes traits! entrés le même jour à l'école! Et puis,
cette hargneuse et inexplicable imitation de ma démarche, de ma voix, de
mon costume et de mes manières! Était-ce, en vérité, dans les limites du
possible humain, que _ce que je voyais maintenant_ fût le simple
résultat de cette habitude d'imitation sarcastique? Frappé d'effroi,
pris de frisson, j'éteignis ma lampe, je sortis silencieusement de la
chambre, et quittai une bonne fois l'enceinte de cette vieille école
pour n'y jamais revenir.

Après un laps de quelques mois, que je passai chez mes parents dans la
pure fainéantise, je fus placé au collège d'Eton. Ce court intervalle
avait été suffisant pour affaiblir en moi le souvenir des événements de
l'école Bransby, ou au moins pour opérer un changement notable dans la
nature des sentiments que ces souvenirs m'inspiraient. La réalité, le
côté tragique du drame, n'existait plus. Je trouvais maintenant quelques
motifs pour douter du témoignage de mes sens, et je me rappelais
rarement l'aventure sans admirer jusqu'où peut aller la crédulité
humaine, et sans sourire de la force prodigieuse d'imagination que je
tenais de ma famille. Or, la vie que je menais à Eton n'était guère de
nature à diminuer cette espèce de scepticisme. Le tourbillon de folie où
je me plongeai immédiatement et sans réflexion balaya tout, excepté
l'écume de mes heures passées, absorba d'un seul coup toute impression
solide et sérieuse, et ne laissa absolument dans mon souvenir que les
étourderies de mon existence précédente.

Je n'ai pas l'intention, toutefois, de tracer ici le cours de mes
misérables dérèglements,--dérèglements qui défiaient toute loi et
éludaient toute surveillance. Trois années de folie, dépensées sans
profit, n'avaient pu me donner que des habitudes de vice enracinées, et
avaient accru d'une manière presque anormale mon développement physique.
Un jour, après une semaine entière de dissipation abrutissante,
j'invitai une société d'étudiants des plus dissolus à une orgie secrète
dans ma chambre. Nous nous réunîmes à une heure avancée

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 6
hakea kello.
Page 11
Vain ne, jotka ovat äkkiä pelastuneet kuoleman kynsistä tai kokeneet sietämättömiä janoa tuskia yhtä tukalissa oloissa kuin minä synkässä vankilassani, voivat käsittää mitä sanomatonta nautintoa yksi ainoa pitkä siemaus tätä runsainta luonnonherkkua minulle tuotti.
Page 17
Tällöinpä juuri hän kuuli pullon sälähtävän, kun viskasin sen maahan.
Page 18
Nutun liepeet oli luonnollisesti kiinnitetty laipioon, niin ettei se päässyt heilahtamaan reiän päältä.
Page 19
En saattanut kyllin iloita siitä, etten suostunut jättämään sitä laatikolle.
Page 20
Kaikki aseet olivat myös heidän hallussaan, paitsi paria pistoolia, jotka Peters oli piilottanut taskuihinsa ja isoa merimiehen puukkoa, jota hän aina piti housunkauluksensa alla.
Page 22
Ne olivat vain osaksi teljetyt, ylimmälle portaalle oli asetettu puupalikoita siltä varalta että ovea äkkiarvaamatta voisi sysätä kiinni ulkoapäin.
Page 24
Näin me paljoa lyhyemmässä ajassa kuin mitä minulta on mennyt tämän kertomiseen, pääsimme prikin herroiksi.
Page 28
Ryömin nyt hyvin varovasti nelinkontin Parkeria kohti ja olin pian katkaissut kaikki hänen siteensä, jolloin hänkin vähän ajan kuluttua saattoi osittain käyttää jäseniään.
Page 29
Kolmas yritys oli yhtä epäonnistunut ja ilmeiseksi kävi nyt, ettei mitään saatu aikaan ilman jotain painoa, jonka avulla sukeltaja pysyisi etsiskellessään vakavasti pohjassa.
Page 33
Parker näytti olevan hieman tolkussaan ja kehotti minua sukeltamaan umpimähkään kajuuttaan ja tuomaan ylös mitä hyvänsä käsiini osuisi.
Page 42
Olimme yhä suunnanneet etelään kohtaamatta kovin suuria vastuksia.
Page 44
Hampaat olivat yhtä hehkuvan punaiset kuin.
Page 50
Viivyimme riuttain lähellä vain täysin varmistaaksemme siitä, että tarvittaessa helposti voisimme lastata toistakymmentä alusta nilviäisillä; sen jälkeen meidät soudettiin kuunarille ja me erosimme Too-witista, saatuamme häneltä lupauksen, että hän toisi meille vuorokauden kuluessa niin monta sotka-sorsaa ja Gallipago-kilpikonnaa kuin kanootteihin mahtuisi.
Page 54
Paikka, jolta katselimme, ei ollut kaukana rasvakivikallioiden korkeimmasta huipusta.
Page 55
En juuri uskonutkaan, että he ryhtyisivät vastarintaan, mutta siinä petyin; sillä kohta sen jälkeen näin heidän varppaavan ja kääntävän laivan oikean puolen päin kanootteja, jotka tällöin jo olivat tulleet pistoolin kantamalle, lauttain ollessa lähes neljännespeninkulman päässä tuulenpuolella.
Page 57
Villejä kohdannut tuho oli suurempi kuin olimme osanneet aavistaakaan ja he olivat nyt saaneet niittää mitä olivat kylväneet.
Page 58
Räjähdys oli nyt viskannut sen rannalle, mutta miksikä se oli synnyttänyt sellaisen levottomuuden villeissä, sitä emme pystyneet käsittämään.
Page 63
Jäätä ei näkynyt missään _enkä ollut nähnyt siruakaan sen koommin kuin olimme lähteneet Bennettin saaren leveyspiiriltä_.
Page 65
_Maaliskuun 22 p:nä_.