Nouvelles histoires extraordinaires

By Edgar Allan Poe

Page 155

science me parla d'une
tradition vague concernant la race humaine; et cet homme se servait
comme vous du mot Adam, ou terre rouge. Mais il l'employait dans un sens
générique, comme ayant trait à la germination spontanée par le
limon,--juste comme un millier d'animalcules,--à la germination
spontanée, dis-je, de cinq vastes hordes d'hommes, poussant
simultanément dans cinq parties distinctes du globe presque égales entre
elles.

Ici, la société haussa généralement les épaules, et une ou deux
personnes se touchèrent le front avec un air très-significatif. M. Silk
Buckingham, jetant un léger coup d'oeil d'abord sur l'occiput, puis sur
le sinciput d'Allamistakeo, prit ainsi la parole:

--La longévité humaine dans votre temps, unie à cette pratique fréquente
que vous nous avez expliquée, consistant à vivre sa vie par acomptes,
aurait dû, en vérité, contribuer puissamment au développement général et
à l'accumulation des connaissances. Je présume donc que nous devons
attribuer l'infériorité marquée des anciens Égyptiens dans toutes les
parties de la science, quand on les compare avec les modernes et plus
spécialement avec les Yankees, uniquement à l'épaisseur plus
considérable du crâne égyptien.

--Je confesse de nouveau,--répliqua le comte avec une parfaite
urbanité,--que je suis quelque peu en peine de vous comprendre;
dites-moi je vous prie, de quelles parties de la science voulez-vous
parler?

Ici toute la compagnie, d'une voix unanime, cita les affirmations de la
phrénologie et les merveilles du magnétisme animal.

Nous ayant écoutés jusqu'au bout, le comte se mit à raconter quelques
anecdotes qui nous prouvèrent clairement que les prototypes de Gall et
de Spurzheim avaient fleuri et dépéri en Égypte, mais dans une époque si
ancienne, qu'on en avait presque perdu le souvenir,--et que les procédés
de Mesmer étaient des tours misérables en comparaison des miracles
positifs opérés par les savants de Thèbes, qui créaient des poux et une
foule d'autres êtres semblables.

Je demandai alors au comte si ses compatriotes étaient capables de
calculer les éclipses. Il sourit avec une nuance de dédain et m'affirma
que oui.

Ceci me troubla un peu; cependant, je commençais à lui faire d'autres
questions relativement à leurs connaissances astronomiques, quand
quelqu'un de la société, qui n'avait pas encore ouvert la bouche, me
souffla à l'oreille que, si j'avais besoin de renseignements sur ce
chapitre, je ferais mieux de consulter un certain monsieur Ptolémée
aussi bien qu'un nommé Plutarque, à l'article _De facie lunae_.

Je questionnai alors la momie sur les verres ardents et lenticulaires,
et généralement sur la fabrication du verre; mais je n'avais pas encore
fini mes questions que le camarade silencieux me poussait doucement par
le coude, et me priait, pour l'amour de Dieu, de jeter un coup d'oeil
sur Diodore de Sicile. Quant

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 1
Kun hän nyt sovittaa nämä molemmat kykynsä amerikalaisten ja englantilaisten niin suosimaan seikkailukertomukseen, meriromaaniin sellaiseen kuin on tämä esillä oleva ("The Narrative of Arthur Gordon Pym"), niin voi ymmärtää, että hän on siinä luonut jotakin aivan erikoista.
Page 3
-- No, herranen aika, Gordon, virkkoi hän pitkän vaitiolon jälkeen, no, no, -- _kenenkäs_ likainen viitta sinulla on ylläsi? -- Sir! vastasin minä, koettaen, mikäli tällä ratkaisevalla hetkellä taisin, näyttää loukkaantuneen hämmästyneeltä ja puhuen mahdottoman karkealla äänellä, -- sir! Te näemmä erehdytte -- minun nimeni ei ole mikään Gordon.
Page 8
Kovaksi onnekseni priki jyski ja keikkui perin rajusti ja laatikkoni päällä olevat traanitynnyrit olivat joka hetki pudota alas ja siten sulkea ainoan kulkutien.
Page 10
Tuskin olin liikahtanut, kun koira hyökkäsi kovasti muristen kohti kurkkuani.
Page 18
Onni oli meille kumminkin myötäinen, ja vaikka hän tuontuostakin kosketti nuttua laivan kiikkuessa, hän ei tullut painaneeksi sitä tarpeeksi lujasti huomatakseen mitään.
Page 23
Perämies kavahti patjalta, missä oli maannut ja kaatui ääntä päästämättä hengettömänä selälleen kajuutan lattialle, jolloin ankara keikahdus vyörähytti hänet kuin pölkyn tyvenen puolelle.
Page 29
Nälänhätämme.
Page 32
Peters oli jättänyt toisen kettingin käytävään ja sukellettuani huomasin, etten ollut tarpeeksi tasapainossa pysyäkseni vakavasti pohjassa.
Page 37
Kärsimme hirmuista janoa, vesi kivipullossa kun oli kokonaan mädäntynyttä ja täynnä matoja.
Page 41
Jatkoimme etelän ja lännen välistä suuntaamme vaihtelevalla säällä aina kuukauden kahdenteenkymmenenteen päivään saakka, jolloin tulimme 53° 15' etel.
Page 46
Kun villi oli nostanut silmänsä ja nähnyt oman itsensä peilistä, luulin hänen tulevan hulluksi, mutta kun hän sitten näki itsensä vastakkaisella taholla, pelkäsin hänen kuolevan siihen paikkaan.
Page 47
Tämä värivaihtelu syntyi tavalla, joka herätti seurueessamme yhtä suurta hämmästystä kuin peili Too-witissa.
Page 48
Muuan, ja niiden huomasimme kuuluvan _Wamppoo'ille_ eli _Yampoo'ille_, maan mahtaville, oli tehty noin neljän jalan pituisesta puuntyvestä, jonka yli oli heitetty musta vuota, joka väljinä laskoksina riippui maahan.
Page 52
Laiva oli ankkurissa noin peninkulman päässä rannasta eikä kanootilla saattanut lähestyä sitä miltään suunnalta huomaamatta ja joutumatta heti tulemme uhriksi.
Page 55
Alus oli vielä tyynesti ankkurissaan lahdella, laivalle jääneet eivät nähtävästi tienneet mitään heitä uhkaavasta vaarasta.
Page 58
Vaikka he tunkeilivat raadon ympärillä, ei kuitenkaan kukaan halunnut mennä aivan lähelle.
Page 62
Kanoottimme kokka ja perä olivat samanlaiset, joten meidän ei tarvinnut kääntää sitä ympäri, vaan muutimme vain soutupaikkaa.
Page 63
Tapettuamme isoimman kilpikonnamme ja saatuamme siitä sekä ruokaa että runsaan määrän vettäkin, jatkoimme matkaa samaan suuntaan ehkä seitsemän kahdeksan päivää mitään mainittavaa tapahtumatta; tällöin meidän oli täytynyt päästä tavattoman kauas etelään, koska meillä oli ollut yhtämittainen myötätuuli ja hyvin väkevä virta yhä kulki seuraamaamme suuntaan.
Page 65
Siitä ei kuulunut ääntäkään.
Page 66
Sitä kirkuivat vielä ne nopealentoiset _valkeat_ jättiläislinnut, jotka tulivat etelän _valkeasta_ utuverhosta.