Ligeia und andere Novellen; Sieben Gedichte

By Edgar Allan Poe

Page 64

Meine schöne _Annabel Lee_;
Und ihre hochedele Sippe kam,
Und ach! man entführte mir sie,
Um sie einzuschließen in Gruft und Grab,
Meine schöne _Annabel Lee_.

Die Engel, nicht halb so glücklich als wir,
Waren neidisch auf mich und auf sie --
Ja! das war der Grund (und alle im Land
Sie wissen, vergessen es nie),
Daß der Nachtwind so rauh aus der Wolke fuhr
Und mordete _Annabel Lee_.

Weit stärker doch war unsre Liebe als die
All derer, die älter als wir --
Und mancher, die weiser als wir --
Und die Engel in Höhen vermögen es nie
Und die Teufel in Tiefen nie,
Nie können sie trennen die Seelen von mir
Und der schönen _Annabel Lee_.

Kein Mondenlicht blinkt, das nicht Träume mir bringt
Von der schönen _Annabel Lee_,
Jedes Sternlein, das steigt, hell die Augen mir zeigt
Meiner schönen _Annabel Lee_;
Und so jede Nacht lieg' zur Seite ich sacht
Meinem Lieb, meinem Leben in bräutlicher Pracht:
Im Grabe da küsse ich sie,
Im Grabe da küsse ich sie.




ULALUME


Der Himmel war düster umwoben;
Verflammt war der Bäume Zier --
Verdorrt war der Bäume Zier;
Es war Nacht im entlegnen Oktober
Eines Jahrs, das vermodert in mir;
War beim düsteren See von Auber,
In den nebligen Gründen von Weir --
War beim dunstigen Sumpf von Auber,
In dem spukhaften Waldland von Weir.

Durch Zypressenallee, die titanisch,
Bin ich mit meiner Seele gegangen --

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 0
Eritoten eteväksi mainitaan hänet latinan ja ranskan kielessä sekä uimisessa.
Page 1
Vähissä hengin vietiin hänet sairaalaan, jossa hän kuoli lokakuun 7 p.
Page 5
Luulenpa, ettet arvaa, kuinka kauan olet ollut täällä haudattuna -- vain kolme päivää --.
Page 7
Nousin kiireesti patjalta, jolla olin maannut, ja heittäytyen uskollisen seuralaiseni ja ystäväni kaulaan vuodatin pitkällisen rajun ahdistukseni kyyneltulvaan.
Page 11
Muistettaneen, että olin silloin ollut ruumassa kolme päivää ja näinä päivinä oli laivassa alituinen touhu ja häärinä ja yhtä mittaa juoksenneltiin edestakaisin varsinkin kajuutassa ja hyteissä, niin ettei hän ollut päässyt pistäytymään luonani ilmaisematta luukun salaisuutta.
Page 12
Hän oli nyt ymmällä mitä tehdä.
Page 14
Augustus koki lohduttaa itseään kuvittelemalla, että vene joko pääsisi maihin tai joutuisi liki rannikkoa tavatakseen aluksia.
Page 17
Hän päätti kuitenkin jos mahdollista tunkeutua laatikolle omin silmin nähdäkseen aavistustensa toteutuneen.
Page 22
Huomasimme nyt, mikä onni oli, ettemme olleet yrittäneet voittaa heitä yllättämällä, sillä he olivat ilmeisesti varuillaan.
Page 29
Kauan aikaa katselimme turhaan jotain tarkoitukseen soveltuvaa, mutta vihdoin suureksi iloksemme huomasimme yhden tuulenpuoleisen keulakettingin olevan niin irrallaan, että saimme sen vaivatta väännetyksi irti.
Page 32
Saalis oli pullo ja ilomme arvaa, kun huomasimme sen olevan täynnä viiniä.
Page 41
o.
Page 42
Sen ympärys oli juurelta todennäköisesti kolmeneljännestä ranskan meripeninkulmaa ja useita vesivirtoja juoksi sen sivuilla olevista halkeamista.
Page 44
pit.
Page 49
Lähestyessämme kylää Too-witin ja hänen seurueensa kanssa summaton liuta väkeä syöksyi meitä vastaanottamaan, äänekkäästi huudahdellen ja me erotimme taas vain tuon iankaikkisen _Anomoo-moon_ ja _Lama-Laman_.
Page 52
Varsinkin naiset olivat kaikin puolin avuliaita, ja olisimme olleet maailman epäluuloisimpia ihmisolentoja, jos olisimme kertaakaan epäilleet vilppiä sellaisissa ihmisissä, jotka kohtelivat meitä niin hyvin.
Page 55
että paaluja oli ollut ehkä kolmensadan jalan pituisella rivillä, kyynärän välimatkoilla ja noin kymmenen jalan päässä kuilun partaalta.
Page 56
Maistoimme pähkinöitä ja ne olivat hyvänmakuisia, muistuttaen paljon tavallisia englantilaisia pähkinöitä.
Page 61
Hänen tupertuessaan koko joukko syöksähti valtaamaan uhriaan, antaen minun rauhassa tointua hämmästyksestäni.
Page 63
Tämän tehtyämme käänsimme keulan suoraan etelää kohti.