Ligeia und andere Novellen; Sieben Gedichte

By Edgar Allan Poe

Page 34

Servius

»La musique,« sagt Marmontel in seinen »Contes Moreaux,« die wir in
allen unsern Übersetzungen beharrlich als »Moralische Geschichten«
bezeichnet finden, als ob man ihren Sinn verhöhnen wollte -- »la musique
est le seul des talents qui jouisse de lui-même: tous les autres veulent
des témoins.« Er verwechselt hier die Freude an schönen Klängen mit der
Fähigkeit, sie hervorzurufen. Die musikalische Begabung ist ebensowenig
wie jedes andere Talent da, wo kein zweiter ihre Äußerungen würdigt, zur
Gewährung eines vollkommenen Genusses befähigt, und nur in Verbindung
mit andern Begabungen bringt sie die Wirkungen hervor, die erst in der
Einsamkeit ganz genossen werden mögen. Der Gedanke, den der »raconteur«
entweder nicht klar genug dargestellt oder dessen Darstellung er einer
nationalen Vorliebe für Pointierung geopfert hat, ist zweifellos der
sehr begründete, daß wir gute Musik am tiefsten zu würdigen verstehen,
wenn wir einsam sind. Der Gedanke in dieser Form wird ohne weiteres
jedem richtig erscheinen, der die Musik um ihrer selbst und ihrer
seelischen Wirkung willen liebt. Doch noch eine Freude ist den
verstoßenen Sterblichen vergönnt, eine, die vielleicht mehr noch als die
Musik der gesteigerten Einsamkeit bedarf. Ich meine den Genuß, den die
Naturbetrachtung bietet. Wahrlich, wer Gottes Herrlichkeit auf Erden
recht gewahren will, der muß diese Herrlichkeit in Einsamkeit
betrachten. Mir wenigstens erscheint die Anwesenheit nicht nur
menschlicher, sondern überhaupt lebendiger Wesen jeder Art, außer den
grünen Dingen, die aus dem Boden wachsen und keine Stimme haben, als
Befleckung der Landschaft, als etwas, was der seelischen Harmonie des
Bildes zuwiderläuft.

In Wahrheit! ich liebe die Vorstellung, daß die dunklen Täler und grauen
Felsen und die schweigsam lächelnden Wasser und die Wälder, die in
unruhigem Schlummer seufzen -- und die stolzen wachsamen Berge, die auf
alles herunterblicken --, daß alles dies nur ungeheure Gliedmaßen eines
gewaltigen lebendigen und empfindenden Ganzen sind -- eines Ganzen,
dessen Gestalt (die Kugel) die vollkommenste und umfassendste ist, die
es gibt; dessen Weg den andern Planeten zugesellt ist, dessen zarte Magd
der Mond[2], dessen mittelbarer Herr die Sonne ist; dessen Lebensdauer
Ewigkeit, dessen Sinn der Wille Gottes ist; dessen Freude Wissen ist;
dessen Geschicke sich in Unendlichkeit verlieren; dessen Kenntnis seiner
selbst etwa unsrer Kenntnis der mikroskopischen Kleinwelt gleichkommt --
eines Daseins, das wir als völlig unbelebt und rein stofflich ansehen,
ähnlich, wie diese winzigen Wesen uns betrachten mögen.

Unsre Teleskope und unsre mathematischen Entdeckungen geben uns trotz
des scheinheiligen Geredes der Geistlichkeit überall die Gewißheit, daß
Raum und also Masse in den Augen des Allmächtigen eine große Bedeutung
hat. Die Kreise, darin die Sterne sich bewegen, sind als die besten
befunden worden für eine ungehinderte Bewegung

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 0
Kasvatusäitinsä kuollessa helmikuussa 1829 ilmestyy hän taas näkyville, ruveten uudelleen kokeilemaan runoilijana.
Page 2
Hänen poikansa nimi oli Augustus ja oli hän lähes kahta vuotta vanhempi minua.
Page 14
Tämä tapahtui kumminkin 35° 30' pohjoista leveyttä ja 61° 20' läntistä pituutta eikä siis kovin kaukana Bermudas-saarista.
Page 16
Koiran oli Augustus tuonut laivaan, kun tiesi minun kiintyneen elukkaan ja arveli minun mielelläni ottavan sen mukaani matkalle.
Page 17
Augustus makasi hiljaa paikoillaan melkein yöhön asti.
Page 18
He puhelivat vähän aikaa Cap Verden laivasta ja näkyivät olevan siitä kovin huolissaan.
Page 19
-- Hartman Rogers myrkytetään.
Page 21
Jotain oli kumminkin tehtävä ja niin joutuin kuin mahdollista, sillä epäilystäkään ei ollut, että kun epäluulo kerran oli herännyt Petersiä kohtaan, hänet raivattaisiin tieltä heti tilaisuuden tullessa.
Page 24
Oli nyt aamun ensimäinen tunti ja tuuli puhalsi yhä pelottavasti.
Page 29
X.
Page 31
Ruumis, josta se oli reväisty, oli köydellä hiljalleen heilahdellut edestakaisin petolinnun ponnistuksista, ja tämä liikkuminen se oli ensin pannut meidät uskomaan sen eläväksi.
Page 32
Nyt oli tyven.
Page 33
He puhelivat sekavasti asioista, joilla ei ollut mitään yhteyttä tilamme kanssa; Peters kyseli minulta ehtimiseen Nantucketin oloja.
Page 34
Ei Peters eikä Augustus ollut toki kuullut, että Parker oli nyt tätä ehdottanut.
Page 36
kuolenko, toiveet olivat ihan tasan.
Page 41
ja 12° 8' länt.
Page 45
Huomattiin vielä muutamia keihäitäkin, joiden kärki oli piikivestä, ja joku linko.
Page 48
sen täysin selvitä, havaitsimme, että koko nesteen muodosti joukko erillisiä suonia, joilla kullakin oli oma värisävynsä, että nämä suonet eivät yhtyneet ja että kiinnevoima kunkin omain hiukkasten kesken oli täydellinen, mutta epätäydellinen lähisuoniin nähden.
Page 51
niin ja niin monesta mitasta nilviäisiä, joiden piti olla paikalla palatessamme.
Page 61
Musketti oli yhä kädessäni, mutta sen piippu oli niin pahoin vahingoittunut jyrkänteeltä heitettäessä, että viskasin sen syrjään ja turvauduin mieluummin pistooleihini, jotka olin pitänyt hyvässä kunnossa.