La Falo de Uŝero-Domo

By Edgar Allan Poe

Page 17

baldauxege sxi ne aperos cxi tie? Cxu sxi ne hastas
por riprocxi min pri mia senkonsiderado? Cxu mi ne auxdis sxiajn
pasxojn sur la sxtuparo?--Cxu mi ne perceptas tiun pezan kaj teruran
batadon de sxia koro? FRENEZULO!" Cxi tie li saltstarigxis furioze,
elkriegante siajn silabojn, kvazaux en la strebado li rezignus sian
animon. "FRENEZULO! MI DIRAS AL VI KE SXI NUN STARAS ALIFLANKE DE LA
PORDO!"

Kvazaux en la preterhoma energio de lia eldiro eltrovigxis la potenco
de iu sorcxo--la grandegaj antikvaj paneloj kiujn la parolinto
indikis pergeste, malfermis malrapide, en tiu momento, siajn pezegajn
kaj ebonajn makzelojn. Tio estis la faro de la hastega ekblovo--sed
tiam ekstere de tiuj pordoj ja staris la alta kaj envolvita figuro
de Damo Madelino de Usxero. Estis sango sur sxiaj blankaj roboj kaj
la indicoj de kruela luktado sur cxiu hauxtero de sxia marasmigita
framo. Dum momento sxi restis tremante kaj sxanceligxante de flanko
al flanko sur la sojlo, tiam, kun mallauxta gxemanta krio, enfalis
pezege sur la korpon de sia frato kaj en siaj perfortaj kaj nun finaj
mortodoloregoj, lin faligis surplanken, kadavron kaj viktimon de la
teruroj kiujn li antauxtimis.

El tiu cxambro kaj el tiu domego mi fugxis konsternigite. La sxtormo
dauxre agis kun sia tuta furiozo dum mi min trovis transiranta la
malnovan digvojon. Subite pafiris laux la vojo sovagxa lumo kaj mi
turnigxis por vidi de kie devenis tiel malkutima brilego; cxar restis
malantaux mi nur la vasta domo kaj ties ombroj. La brilego fontis
el plena, subigxanta, sangorugxa luno kiu nun scintilis klarege
tra tiu antauxe apenaux videbla fendigxo kiu, laux mia pli frua
priskribo, etendigxis ekde la tegmento de la konstruajxo, en zigzaga
direkto, gxis ties bazo. Dum mi spektadis, tiu fendigxo plilargxigxis
rapidege--sentigxis feroca ekspiro de la kirlvento--la tuta orbo de
la satelito aperis subite antaux mia rigardo--mia cerbo sxanceligxis
dum mi vidis disigxi hastege la potencajn murojn--auxdigxis longa
tumulta kriegado kvazaux la sono de mil akvoj--kaj la profunda kaj
mucida lageto cxe miaj piedoj fermigxis moroze kaj silente sur la
eroj de "USXERO-DOMO."






NOVELOJ DE USONAJ VERKISTOJ
Esperantigitaj de EDWIN GROBE
kaj

Last Page Next Page

Text Comparison with Valtameren salaisuus

Page 1
Niissä kohoaa hänen kuvauskykynsä todellisuustuntoisuuteen, joka on omiaan herättämään lukijan sielussa samallaisen vastakaikuisen kauhutunnelman.
Page 4
Tällä tavoin hän avasi luukun -- johon matto oli kiinni naulattu, -- ja minä näin sen vievän peräruumaan.
Page 5
Sieltä löydät minun kelloni -- siitä voi sinulle olla hyötyä, kun ei täällä voi edes päivänkulusta aikaa laskea.
Page 6
Samalla prikin keinuminen kertoi meidän olevan kaukana valtameren ulapalla ja se kumea, suhiseva ääni, joka kuului ikäänkuin äänettömien matkojen takaa, sai minut vakuutetuksi siitä, ettei mikään tavallinen vihuri puhaltanut.
Page 9
Heti sen jälkeen kun olin palannut viime retkeltäni ja ennenkuin koiran merkilliset eleet olivat kiinnittäneet huomioni puoleensa, olin päättänyt joka tapauksessa hälyyttää laivaväen, tai, jos se ei onnistuisi, koettaa tunkea keskikannen läpi.
Page 11
Monta kertaa hän tällä välin oli aikonut kertoa isälleen uhkayrityksestämme ja pyytää päästämään minut heti ruumasta, mutta olimme vielä Nantucketin ulottuvilla ja muutamista sanoista päättäen, jotka Barnard oli tullut lausuneeksi, ei ollut ollenkaan varmaa, ettei hän heti kääntyisi takaisin, kuullessaan minun olevan laivassa.
Page 14
Kannella olevat neljä miestä päästettiin sitten siteistään ja komennettiin laskeutumaan veneeseen, jonka he tekivätkin vastustelematta.
Page 16
Sinä päivänä ei kuitenkaan mitään häiriötä tapahtunut ja yön tullessa hän oli saanut lankun ihan poikki.
Page 21
Muistettaneen, että muuan miehistä, Hartman Rogers, oli kuollut aamulla kouristukseen pari päivää sairastettuaan.
Page 24
Tällä hän halkaisi Greelyn kallon tämän parhaillaan tähdätessä minuun musketilla, ja heti sen jälkeen, kun prikin keikahdus viskasi hänet Hicksin pariin, hän tarttui tätä kurkusta ja pelkällä voimallaan kuristi hänet siinä silmänräpäyksessä.
Page 30
Priki lähestyi hitaasti ja nyt vakavammin kuin ennen ja -- en voi puhua tyynesti tästä tapauksesta -- meidän sydämemme sykki hurjasti ilosta; me puhkesimme kaikesta sielustamme riemuhuudoin ja ylistyksin kiittämään Jumalaa siitä täydellisestä, odottamattomasta ja ihanasta pelastuksesta, joka oli aivan silmiemme edessä.
Page 36
Tällä hetkellä tiikerin hurjuus valtasi sydämeni ja minä tunsin lähimäisparkaani Parkeria kohtaan mitä kiihkeintä, perkeleellisintä vihaa.
Page 38
Hädintuskin vältettyämme tuhon huomiomme kohdistui toiseen uhkaavaan vaaraan -- välttämättömään nälkäkuolemaan.
Page 42
Hän oli amerikalainen, nimeltä Peter Vredenburgh, syntyisin New Yorkista, ja kuunarin parhaimpia matruuseja.
Page 45
Tähän järjestelyyn hän näytti täysin tyytyväiseltä ja antoi muutamia määräyksiä kanooteille, jolloin yksi lähestyi toisten jäädessä noin viidenkymmenen kyynärän päähän.
Page 48
Tämä kylä, jos se sen nimen ansaitsee, oli syvänlaisessa laaksossa ja sinne pääsi vain etelästä; mainitsemani jyrkkä rinne sulki sen kaikilta muilta suunnilta.
Page 51
Olimme kumminkin luvanneet käydä muodollisella jäähyväisvierailulla kylässä ja Too-wit vaati niin itsepintaisesti meitä pitämään lupaustamme, ettemme katsoneet viisaaksi loukata häntä ratkaisevalla kiellolla.
Page 53
XVIII.
Page 63
Tänään, kun moneen kertaan kyselimme vangiltamme, kertoi hän meille paljon verilöylysaaresta, sen asukkaista ja tavoista -- mutta miten voinkaan tällä _nyt_ viivyttää lukijaa.
Page 64
_Maaliskuun 6 p:nä_.